Orientaatio 1900-luvun lähetysajattelun paradigmoihin.

Esitelmä. STI. 10.4. 2000.
"Pelastus lähetysasiakirjojen valossa" -luennon liite.

1. Vuosisadan vaihde ja alkuvuosikymmen(et):

- laajoja herätyksiä, opiskelijatyö laajenee
- lähetysoptimismi
- maailman evankelioiminen tämän sukupolven aikana
- lähetyksen prioriteetti: ellei ole estettä, lähde lähetystyöhön
- lähetyskonferenssit: huippuna Edinburgh 1910
- ei-kristillisiä uskontoja pidettiin pian häviävinä

2. International Missionary Council (IMC, KLN): 1923-1961

- John R. Mottin vaikutus voimakas
- National Missionary Councils: käytännön ekumeniaa
- "Lähetyksestä" muodostui yhdistävä tekijä: opillinen pohja heikko
- Ei osattu vastustaa integraatiota KMN:oon 1961

3. Lähetyksen muuttuminen:1920-luvulta alkaen

- kehitysoptimismi nosti päätään
- sosiaalinen ja eettinen panostus kasvoivat
- käsitys Kristuksen ja kristinuskon ainutlaatuisuudesta heikkeni

4. Student Volunteer Movement (SVM, AVL): 1880-1940

-anglosaksisen kristillisyyden lähetyksellinen huippuyksikkö menettää näkynsä; kehitys kohti filantropiaa, yleishumanistista kehitysajattelua. Muutos oli häkellyttävä; Martha Lund Smalleyn (Yale) tutkimukset (gradu) ainutlaatuisia.

5. Muutoksia rintamalinjoilla: sekularismin vastustus jää sivuun 1920- luvulta alkaen

- sekularismi "päävastustaja" 1910-1920 -luvuilla,
- Jerusalemin lähetyskonferenssi 1928
- suhde ei-kristillisiin uskontoihin nousee esiin 1930-luvulla
- Hendrik Kraemerin tutkimus The Christian Message in the Non- Christian World ja Tamabraramin lähetyskonferenssi 1938
- barthilaisuuden nousu: ei kontinuiteetti, vaan diskontinuiteetti kristinuskon ja muiden uskontojen välisissä suhteissa (barthilaisuudessa myös tavattomia ongelmia, mutta tämä paradigma erittäin arvokas. Luomisessa kontinuiteetti, pelstuksessa diskontinuiteetti.)

6. Yhteyspyrkimyksiä: Life and Work 1925, Faith and Order 1927

-KMN perustetaan 1948
-"Kirkko" ja "lähetys" integroidaan: KMN:n yleiskokous 1961 New Delhissä. Voimakasta vastustusta tunnustuksellisilta, konservatiiveilta. Myös mm. Stephen Neill vastusti. Tulos oli lähetyksellinen katastrofi.

7. Missiologia valinkauhassa: 1940-1950 -luvut

- kirkko ja lähetys: tirinitaarinen lähetysnäkemys, Willingen 1952
- Hoekendijk ja Church for Others
- "Jumalan lähetys"
- New Delhi 1961 (ks. edell. kohta)

8. Evangelical / evanekelikaalinen / evankelinen maailma järjestäytyy lähetystehtävään: 1960-luku ja sen jälkeen

- Wheaton ja Berliini 1966; Lausanne I vuonna 1974 ja II vuonna 1989 (Manila)
- WEF (World Evangelical Fellowship) 1947, AD 2000 -liike 1989, nyt lopetettu

9. Luterilainen tunnustuksellinen lähetyspanos kasvaa ja vakiintuu eri puolilla

10. Uskonto- ja lähetysteologian muutoksia

- uusprotestantismi, evolutiivinen ja uskonnonhistoriallinen näkemys vuosisadan vaihteessa (Hermann, Ritschl ym.)
- yhteisyys muiden uskontojen kanssa (1920-1930-luku)
- totuuden etsiminen yhdessä ei-kristittyjen kanssa, Re-Thinking Missions 1932
- synkretismi: yhteisyyden yksi näkökulma
- barthilaisuuden kontinuiteetti-diskontinuiteetti -näkökulma
- anonyymi Kristus: 1960-luvulla Panikkar, Schlette, Küng ym.; siihen liittyy varhaiskirkon apologeettien ja logos spermakos -ajattelun esiin nosto viime aikoina
- KMN:n dialogi-ohjelma
- Vatikaanin II konsiili: ihmisen pelastumisen mahdollisuus ilman evankeliumia ja Kristusta (Nostra Aetate, Lumen Gentium, Ad Gentes)
- Lähetyksen moninaistuminen kuoliaaksi: Bangkok 1972.
- Lähetyksen radikaali politisoituminen
- Boschin paradigma-analyysi Transforming Mission. 1992. Erittäin laaja materiaalipohja ja asian pohdinta.
- Gospel as Public Truth, Lesslie Newbegin; Jukka Keskitalon diss.
- postmodernin teologian nousu; Carson, The Gagging of God on hyvä analyysi
- uskontopluralismin nousu: John Hick ym.; Matti T. Amnellin diss.
- uususkonnollisuuden nousu ja sen analyysi; paljon kirjallisuutta; Pekka Huhtisen diss.
- konservatiivisen uskontoteologian nousu: Aksel Valen-Sendstad, Bruce Nichols, Ajith Fernando, Os Guinness, Chris Wright, lähettikirjat, WEF, Lausannen liike ym. ym.