Takaisin
=> Lähetys

Kirkon lähetystyöstä keskustellaan

Kylväjän lähetysvastuupäivät
Holma 25-27.10.2002

Arvioiva katsaus vuoden 2002 tapahtumista

 

Viime kuukausien tapahtumat kirkkomme lähetystyön järjestelyjä koskeneissa keskusteluissa ovat pääpiirteissään seuraavat:

1. Toukokuussa piispa Laulajan puheenjohdolla toimiva Kirkon lähetystyön neuvottelukunta julkaisi muodollisesti yksimielisen väliraporttinsa. Sen ensimmäisen osan muodostaa lähetysteologinen baasis, jonka laatimisessa ei kohdattu vaikeita ristiriitoja.

Toisena osana on ehdotus käytännön ratkaisusta kirkon yhteisen lähetystyön järjestämisestä. Ehdotettu malli on säätiö, jonka kaikki lähetysjärjestöt ja Kirkon ulkomaanapu (KUA) muodostaisivat. Tästä mallista keskusteltaessa Kylväjä totesi useaan kertaan, että mallin toteuttaminen merkitsisi järjestöjen itsenäisyyden lakkaamista eikä sitä voida hyväksyä. - Piispa Laulaja on toiminut pj:na varsin hienosti.

2. Kylväjän taholta ehdotettiin toista mallia, joka kuitenkaan ei saanut kannatusta. Kysymyksessä olisi ratkaisu, joka seuraisi vanhamuotoisen KLK:n johtokunnan mallia ja joka ei vaarantaisi järjestöjen itsenäisyyttä ja voisi kuitenkin omata tiettyä päätösvaltaa. Vanhanmallinen KLK johtokuntineen siis lakkautettiin vuonna 1994 kirkossa toteutetun hallintouudistuksen myötä (ks. edellinen katsaus, kohdat 9 ja 10). Kylväjän hallitus käsitteli välimietintöä kesäkuun kokouksessaan ja totesi, ettei siinä ehdotettua mallia todellakaan voida hyväksyä. Jatkokeskusteluja ajatelleen nostettiin esiin kysymys, miksi muutoskeskusteluja käydään ja mitä hyötyä niistä on lähetykselle. Kylväjän tulee toimia niin, että Jumalan kansan luottamus siihen voi säilyä.

3. SLS:n lähetysjuhlien yhteydessä Hämeenlinnassa kesäkuussa pidettiin lähetyssymposium, jonka lopussa SLS:n uusi lähetysjohtaja, Seppo Rissanen, totesi Lähetysseuran olevan lähetysjärjestöistä kirkollisimman, ja oikeastaan ainoan varsinaisesti kirkollisen järjestön. Perustelut eivät olleet teologisia, vaan toiminnallisia. SLS on toiminnaltaan laaja-alaisin, ei erityislähetys, ei erityisjärjestö. "Minne kirkko menee, sinne menee SLS." Kirkollisuutensa johdosta, sen seurauksena, SLS on nyt valmis sulautumaan kirkkoon, integroitumaan siihen. Muut järjestöt voivat jatkaa haluamallaan tavalla, mutta ainakin SLS ottaa askeleen suuntaan, joka merkitsee ns. kirkkolähetyksen syntymistä Suomessa Ruotsin kirkon mallin mukaan.

Ruotsin kirkkolähetys on merkinnyt lähetyksen romahtamista heidän itsensä julkaisemien tilastojenkin mukaan. Tosin vertailu aikaisempiin vuosiin on yksin määrällistä, siis varoja ja henkilömääriä koskevaa, mutta tällaisessa yhteydessä määrillä on oma suuri merkityksensä. Jäljet todella pelottavat. Kirkkolähetysmallissa järjestöjen itsenäisyys luonnollisesti häviää, niiden omaisuus siirtyy kirkolle kuten työntekijätkin (joiden määrää vähennetään mitä todennäköisimmin Ruotsin mallin mukaan radikaalisti; Ruotsissa määrä on joka tapauksessa vähentynyt).

4.. Alkusyksystä on kuulunut viestejä, joiden mukaan SLS pitää kiinni valmiudestaan integroitua eli sulautua kirkkoon ja muodostaan suomalaisen kirkkolähetyksen. Tämä tarkoittaa omasta organisaatiosta, omaisuudesta ja työntekijöistä luopumista. Tämä valmius merkitsee myös, ettei se tietenkään voi hyväksyä Laulajan neuvottelukunnan esittämää säätiömallia. Niinpä tilanne on se, että tätä säätiömallia vastustavat yhtäältä Kylväjä ja toisaalta SLS, mutta vastakkaisista perusteista lähtien. Toisen mielestä malli vie liian pitkälle, toisen mielestä se ei vie tarpeeksi pitkälle kohti kirkkolähetystä.

5. Tampereella tammikuun lopulla pidetyn kirkon lähetyskongressin raporttikirja ilmestyi elokuussa. Hyvin ja kattavasti toimitettu kirja käsitti kaikki kokouksessa pidetyt esitelmät, kommenttipuheenvuorot ja seminaarialustukset. En kommentoi kirjaa tässä tarkemmin (siitä on Perustassa kirjaesittely). Yksi esitys oli kuitenkin yllättävän paljastava. Se oli TT Mikko Malkavaaran puheenvuoro, jossa hän kertoi Kirkkopalvelujen (Seurakuntatyön keskusliitto ja Sisälähetysseura) strategiapaperista. Hän lainasi sen lähetyssuunnittelua koskevasta osasta kohdan. Ainakin minulle oli täysi yllätys, että näin korkealla kirkollisella taholla on edetty näin pitkälle kirkkolähetyksen suuntaan - ilman että mikään taho on siitä informoinut lähetysjärjestöjä käydyissä keskusteluissa! Otan lainauksen tähän: "Lähetys nähdään entistä selvemmin kirkon tehtäväksi. Lähetysjärjestöt lähenevät toisiaan, vähitellen integroituvat ja viimein muodostuu kirkon lähetystyö" (s. 111). Lainaus osoittaa vastaansanomattoman selvästi, miten kirkkolähetyksen muodostaminen ja sen myötä lähetysjärjestöjen lopetus on suunnitelmissa esillä.

6. Kotimaa-lehti julkaisi 27.9 päätoimittaja Jaakko Eleniuksen rajun pääkirjoituksen kirkkomme itsenäisiä lähetysjärjestöjä ja (siten) kirkkomme lähetystyötä vastaan. Tätä kirjoitusta on kommentoitu sekä Kotimaassa julkaistuissa kommenttikirjoituksissa että maamme eräissä lähetyslehdissä, mm. Kylväjässä. On selvää, ettei Elenius "toimi yksin". Taustalla ovat aivan varmasti (jotkut) keskustelut Kirkkohallituksen ja/ tai muiden tahojen kanssa.

7. Lähetystyön neuvottelukunnan kokouksessa 11.10. tultiin siihen loogiseen vaikka silti hieman yllättävään tulokseen, että pakka joudutaan panemaan uusiksi. Yllättävää oli nimenomaan, että eräät tahot, jotka tähän asti olivat voimakkaasti ajaneet säätiömallia, esittivät "uutta aloitusta", joskin syyt muutokseen jäivät ilmaisematta. Merkittävää oli, että SLS totesi säätiön johtokunnalle kaavaillusta ensimmäisestä tehtävästä (päättää yleisistä linjoista), että jos se toteutuu, ollaan jo kirkkolähetyksessä! Juuri tästä syystä Kylväjä onkin vastustanut säätiömallia. Seuraavaan kokoukseen valmistellaan lista niistä syistä, joiden perusteella muutoskeskustelut yleensä ovat tarpeellisia. Ollaan lähtöruudussa. Tuntuma on väistämättä hieman neuvoton. Mielestäni oli varsin hyvä, että prosessille kävi tässä vaiheessa näin.

Takaisin
=> Lähetys