Takaisin
=> Lähetys

Juhani Lindgren jättää lähetysjohtajan tehtävät

Eero Hirvosen tekemä haastattelu, maaliskuu 2003

Kiitän Jumalaa että olen saanut olla työssä mukana
-Olen kiitollinen Jumalalle, että olen saanut olla mukana maailmanlaajuisessa lähetystyössä ja voinut omalla pienellä panoksellani olla mukana välittämässä evankeliumia niille, jotka eivät ole sitä kuulleet. Näin toteaa Kylväjän eläkkeelle siirtyvä lähetysjohtaja, teol.tri Juhani Lindgren valmistautuessaan luovuttamaan lähetystyön vetovastuun seuraajalleen, lähetyssihteeri Pekka Mäkipäälle.

Henkilökohtaisen lähetyskutsun Juhani sai jo 40 vuotta sitten, ja lähes yhtä kauan hän on toiminut lähetykseen liittyvissä tehtävissä, ensin Ylioppilaslähetyksen/ OPKO:n pääsihteerinä, sitten Kansanlähetyksen lähetyssihteerinä, ja Kylväjän perustamisesta lähtien 1974 hän on kantanut vastuuta lähetystyöstä Kylväjässä.
-Uskonasiat nousivat mieleeni jo 40-luvun puolella, jolloin koulupoikana kävin NMKY:n raamattupiirissä. 1950-luvun puolivälissä aloin käydä kotiseurakuntani Munkkiniemen seurakuntanuorissa, ja sain uskoa Kristukseen, Juhani kertoo. -Rippikouluaika oli hyvin puhuttelevaa, mutta varsinaisen kiinnostuksen teologiaa ja pappisuraa kohtaan herätti vaihto-oppilasvuoteni 1955-56 Ohiossa luterilaisen papin perheessä. Tosin Suomeen palattuani ja käytyäni armeijan sekä hyvin sujuneen RUK:n kurssin ajattelin hetken aikaa myös upseerinuraa tai sitten luontoystävänä seurata metsänhoitaja-isäni jalanjälkiä. Kuitenkin teologin ura sai voiton ilman suurempia taisteluita ja aloitin opinnot teologisessa tiedekunnassa syksyllä -58.

-Olit alusta pitäen mukana Ylioppilaslähetyksessä. Miten se syntyi?
-Meitä oli joukko opiskelijoita, jotka kokoonnuimme Raamattuopistolla. Muistan miten raamattutunnit ja tutustuminen Lutherin kirjoituksiin oli hyvin merkittävää. Sain olla myös mukana suunnittelemassa Ylioppilaslähetyksen (nyk. OPKO) perustamista, mikä tapahtuikin tammikuussa 1964 Raamattu-Arkadian tiloissa Helsingissä. Mm. Raimo Mäkelä ja Olavi Peltola olivat keskeisesti mukana. Käytännössä pääsihteerin työni merkitsi aluksi vain kahden tunnin päivittäistä työpanosta viiden markan tuntipalkalla, Juhani muistelee uuden opiskelijajärjestön alkuvaiheita. Pian työ oli täysaikainen.
Lähetysherätystä

-Se oli myös lähetysherätyksen aikaa?
-Silloin oli selvää lähetysherätystä. Painotimme Ylioppilaslähetyksen työssä evankeliumin viemistä sekä opiskelijoille että 'aina maan ääriin asti'. Opiskelijoille järjestetyissä lähetysseminaareissa tutustuttiin lähetyssaarnaajien elämänkertoihin ja lähetysjärjestöihin osanottajien laatimien seminaariesitelmien avulla. Tästä joukostamme on tullut monia erityisesti Kylväjän ja myös muiden järjestöjen lähetystyöntekijöitä ja keskeisiä vastuunkantajia. -Hyvin merkittäviä olivat myös kansainväliset suhteemme, joita solmimme skandinaavisiin sisarjärjestöihin Yhteispohjoismaisessa opiskelijatyössä saatiin elää kirkkaan evankeliumin äärellä. Synti ja armo tuotiin selvästi esiin. Liityimme heti myös kansainväliseen opiskelijajärjestöön IFES:iin, mikä avasi ikkunat maailmanlaajaan lähetysliikkeeseen. Tulevan lähetysyhteistyömme kannalta olivat merkittävimpiä ne vaikutteet, jotka saimme Norjan luterilaiselta lähetysjärjestöltä mm. NLM:ltä ja sen silloiselta lähetyssihteeriltä Gabriel Eikliltä, joka oli ollut lähetystyössä Japanissa, Juhani toteaa. -Hän kertoo Eiklin vaikuttaneen myös siihen, että hän ja hänen Sinikka-vaimonsa alkoivat suunnitella pian avioliittonsa solmimisen jälkeen 1962 henkilökohtaisen lähetyskutsunsa kohdemaaksi Japania. -Lokakuussa 1966 sain osallistua Berliinissä pidettyyn Maailmanevankelioimisen kongressiin, josta sai alkunsa ns. Lausannen liike. Se ja myöhemmät vastaavat kongressit ovat maailmanlaajan lähetystiedon ja -strategian kannalta olleet erittäin merkittäviä. Keväällä 1967 Minulla oli myös tilaisuus tehdä kahden kuukauden tutustumismatka Lähetysseuran Aasian työkentille Taiwanilla ja Pakistanissa sekä vierailla monissa muissakin maissa kuten Intiassa, Japanissa, Nepalissa ja Hongkongissa sekä Aasian muslimialueilla.

Lähetystyössä Japanissa
- Kun Kansanlähetys perustettiin, siirryin vuoden 1967 aikana OPKO:sta sen palvelukseen, lähetyssihteeriksi. Joulukuussa 1969 pääsin Japaniin määräaikaiseksi opettajaksi Koben luterilaiseen raamattukouluun ja teologiseen seminaariin. Ennen määräajan päättymistä minut kutsuttiin takaisin kotimaahan täällä käytävien tärkeiden neuvottelujen takia. Minulle ja Sinikalle oli jo ennen matkaa kirkastunut, että elämäntyöni on kyllä maailmanlaaja lähetys, mutta tehtäväni siinä oli kuitenkin palvella lähetystä kotimaassa.

- Siirryitkin sitten kohta sen jälkeen perustettuun Kylväjään?
Vuonna 1973 palasin OPKO:on, jossa toimin teologisena sihteerinä aina Kylväjän perustamiseen asti keväällä 1974. Kylväjän perustavaan kokoukseen maaliskuussa en voinut osallistua, kun olin juuri silloin suomalaisten lähettien kutsumana neuvottelumatkalla Etiopiassa.

Kylväjässä heti remmiin
- Jouduit kuitenkin heti remmiin, johtamaan Kylväjän lähetystyötä sen lähetyssihteerinä ja johtavana työntekijänä?
- Kyllä, Kylväjä syntyi työn merkeissä. Näin Kylväjän perustamisen tarpeellisuuden, ja kutsun saadessani oli aivan luonnollista vastata siihen myönteisesti. Saimme välittömästi ottaa vastuuta lähetystyöstä Etiopiassa, Japanissa ja islam-työssä. Näiden lisäksi saimme aikanaan uusia kenttiä: Bangladesh, Tansania, Israel, Venäjä ja Mongolia, Juhani luettelee.

- Niin, Kylväjää onkin luonnehdittu 'vaikeiden kenttien lähetysjärjestöksi'?
- Kaikki kentät ovat omalla tavallaan vaikeita ja työ niillä hyvin vaativaa, Juhani huomauttaa. -Keskeisenä toiminta-ajatuksenamme on Kylväjässä hakeutua uusille alueille, ilman että lähetyksellisesti merkittävistä tehtävistä luovuttaisiin vanhoillakaan kentillä. Meillä on siis pyrkimys tehdä lähetystyötä siellä, missä evankeliumia ei ole vielä julistettu, mutta olemme myös valmiit kasvattamaan lähetyspanostamme vanhoilla kentillä, kun siellä löytyy lähetyksellisesti sopivia sijoituksia työntekijöille.

Teologinen korostus
- Kylväjän työnäkyyn kuuluu myös teologinen korostus?
- Kyllä, vastaa Juhani. - Haluamme pitää kiinni luterilaisesta tunnustuksesta ja uskomme luovuttamattomasta ytimestä, evankeliumin sisältämästä jumalattoman ihmisen vanhurskauttamisesta yksin uskon kautta. Haluamme pitää esillä sekä ainutlaatuista Jeesusta että ainutlaatuista evankeliumia hänestä ja pelastuksesta yksin Jeesuksen sovituskuoleman tähden. Jeesus on myös aina tärkeämpi kuin lähetys.
- Tästä ainutlaatuisesta evankeliumista avautuu myös kuilu kristillisen uskon ja kaikkien muiden uskontojen välille, Juhani korostaa. -Kun asioita katsotaan evankeliumista käsin, näkyy selvästi, miten kristinusko ja ei-kristilliset uskonnot eroavat sovittamattomalla tavalla toisistaan. Tämä on ollut itselleni hyvin tärkeä näkökohta erityisesti viime vuosina. Tätä eroa olen yrittänyt selvittää myös kirjassani 'Jumala ja jumalat'.

- Olet kirjoittanut myös muita teologisia teoksia?
- Pari muuta; lähetysstrategiaa käsittelevän kirjan 'Lähetys 2001' ja raamatunselitysteoksen 'Seurakunta myrskyssä'. Lisäksi Juhani on toiminut mm. Perusta-lehden päätoimittajana ja avustajana sekä kirjoittanut myös muihin hengellisiin lehtiin.

Kylväjä on lähettijärjestö
- Kylväjä on myös lähettikeskeinen järjestö?

- Lähetit ovat meille keskeinen voimavara yhdessä kotimaassa olevien työntekijöitten kanssa. Saamme olla kiitollisia, että meillä on hyviä, asiansa osaavia ja kutsumustietoisia työntekijöitä. He ovat rakkaita työtovereita, joiden kanssa on ollut hyvä työskennellä, Juhani toteaa ja korostaa myös hyvää yhteistyöhenkeä kotimaassa toimivien työtovereiden sekä Kylväjän hallituksen kanssa. - Olen iloinnut siitä, että myös hallitustyöskentely on ollut meillä avointa ja yksimielistä.

- Haittaavatko pitkät välimatkat yhteydenpitoa lähetteihin?
- Kyllä tietenkin, mutta ei välttämättä, Juhani vastaa ja korostaa lähetyssihteerien ja lähetysjohtajan säännöllisten kenttävierailujen merkitystä. - Ne ovat jo tehtäviemme hoitamisen kannalta tärkeitä sekä tarjoavat lisäksi mahdollisuuden henkilökohtaisiin keskusteluihin ja yhteydenpitoon. Toisaalta tietotekniikan nopea kehitys, esim. sähköposti lähes kaikille läheteillä, on huomattavasti parantanut ja nopeuttanut keskinäistä yhteydenpitoamme. Käytössämme oleva uusi tietotekniikka on myös turvallisuutta lisäävä tekijä, Juhani huomauttaa.

Vaikeutena resurssipula
-Mitkä ovat suurimmat puutteet ja vaikeudet?

-Eräs vaikeimpia on kysymys henkilökunnan riittävyydestä ja jaksamisesta työtehtävien jatkuvasti lisääntyessä, Juhani vastaa. -Katsoessani taaksepäin menneisiin vuosiin iloitsen siitä, että paljon rakentavaa ja myönteistä on saatu yhdessä tehdä lähetystyössä. Mutta näin jälkeen päin suren sitä, että monta hyvää tilaisuutta on jäänyt käyttämättä. -Olen huolissani kirkkomme hengellis-teologisesta ja lähetyksellisestä tulevaisuudesta, Juhani sanoo. Ilonaiheena kirkossa ovat kuitenkin mm. ne lähetystyön ystävät ja seurakunnat, jotka ottavat lähetysvastuunsa vakavasti, Juhani huomauttaa. -Saamme iloita, että maailmassa on olemassa paljon Raamatulle uskollisia kirkkoja ja järjestöjä, jotka eivät ole menneet mukaan modernistisiin ja synkretistisiin ajatuskuvioihin, joissa turhennetaan kristinuskon ainutlaatuisuus.

Lähden iloisena ja kiitosmielellä
-Millä mielellä lähdet?
-Hyvällä mielellä. Tuntuu hyvin turvalliselta jättää nämä tehtävät seuraajalleni ja muille työtovereilleni ja sekä Kylväjän hallitukselle. Ennen muuta olen kiitollinen Vapahtajalle Jeesukselle, joka on pitänyt minusta kiinni näinä vuosina. On suuri ilo, että olen saanut olla mukana maailmanlaajuisessa lähetystyössä ja näin välittää omalta pieneltä osaltani evankeliumia niille, jotka eivät ole sitä aikaisemmin kuulleet. Olen kokenut tässä niin työssä kuin koko elämässäni paljon Jumalan armoa ja hyvyyttä, niin että työssä kokemistani vaikeuksista ja omista epäonnistumisista ja puutteistani huolimatta ilo ja kiitollisuus ovat päällimmäisinä mielessäni, Juhani Lindgren painottaa. -Rakas vaimoni Sinikka on ollut jatkuva rohkaisija ja innostaja, ja hän on sydämen lämmöllä tukenut työtäni ratkaisevalla tavalla sen kaikissa vaiheissa. Sydämellinen kiitos myös hänelle ja koko perheelleni ymmärtämyksestä ja kärsivällisyydestä monien pitkien kenttämatkojen suhteen vuosikymmenten varrella.

Takaisin
=> Lähetys