Takaisin
=> Lähetys

Onko ensimmäinen käsky myös lähetyskäsky?

 

Ensimmäinen käsky (2. Mooseksen kirjan luvusta 2, jakeet 2 ja 3) kuuluu:
“Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.“

Vastaus kysymykseen on selvä. Jos uskomme, että 1. käskyn antaja on kaikkeuden Luoja ja ainoa elävä Jumala eli jos otamme käskyn vakavasti, se on myös lähetyskäsky. Kuinka tämä on ymmärrettävissä?

Ensimmäisessä käskyssä Jumala ensinnäkin tarjoutuu olemaan meidän Jumalamme, ja toiseksi hän osoittautuu ainoaksi Jumalaksi yleensä ja meille henkilökohtaisesti. Käsky ei koske vain Israelia, vaan se on tarkoittaa kaikkia, se on yleinen, universaali, koko ihmiskunnan kattava. Se koskee myös Sinua ja minua, etiopialaista ja japanilaista. Kristillinen seurakunta on alusta lähtien ymmärtänyt sen tällä tavalla. Seuraus tästä on yksinkertainen: niiden, jotka tämän uskovat, on levitettävä samaa Jumalan-tuntemusta kaikkien kansojen keskuuteen, kansojen, joilla on suunnaton määrä muita jumalia.

Se lähetyskäsky, jonka me tällä nimellä tunnemme, on suoranainen jatko 1. käskylle. Nyt sanojen lausuja on kolmiyhteisen Jumalan toinen persoona, ihmiseksi tullut ja ihmiskunnan sovittanut Jeesus. Jeesus tuli opetuslasten luokse ja puhui heille näin: “Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti“ (Matt. 28: 18-20).

Kristillinen seurakunta ymmärtää, että se mikä 1. käskyssä on sanottu Jumalan olemisesta ainoa elävä Jumala, itse asiassa toistetaan ja vahvistetaan Jeesuksen antamassa lähetyskäskyssä. Kaikki valta taivaassa ja maan päällä on annettu vain ja ainoastaan Jeesukselle, ei siis muille “vapahtajahahmoille“, joita maailma tarjoaa. Tässä näkyy Jeesuksen ainutlaatuisuus. Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyssä myös “kirjoitetaan auki“ se maailmanlaaja näköala, minkä dekalogin (Jumalan 10 käskyä) 1. käsky itsessään jo sisältää. Evankeliumi on vietävä kaikille kansoille.


Ensimmäinen käsky uudessa katekismuksessa

“Ainoa todellinen turva on Jumala, joka on luonut kaiken ja ilmoittanut olevansa Herra. Hänen lahjaansa on elämä ja kaikki hyvä, mitä meillä on.“ Kun tässä selityksessä mainittu “turva“ ja “kaikki hyvä“ nähdään myös meidän Jumala-suhteemme alueen asioiksi, 1. käskyn Jumala osoittautuu “Jeesuksen Kristuksen Isäksi“ ja pelastavaksi Jumalaksemme.

“Se, mihin ennen muuta turvaudumme, on meidän jumalamme.“ Uusi katekismus käyttää tässä tunnettua kristillistä ilmaisua, jota myös Luther aikanaan viljeli. Ilahduttavan selvästi katekismus mainitsee myös ihmisten omatekoiset jumalat ja niiden hyödyttömyyden: “Omat jumalamme ovat kuitenkin toiveidemme ja unelmiemme heijastuksia. Ne eivät voi antaa, mitä lupaavat.“

Katekismus jatkaa: “Jos turvaudumme omatekoisiin epäjumaliimme, käännymme pois Jumalasta ja hänen rakkaudestaan. Koska Jumala on kaiken hyvän antaja, rakkautemme kuuluu hänelle. Hän tahtoo olla ainoa Jumalamme.“


Oikea Jumala ja väärät jumalat

Katekismuksesta edellä lainattu kohta tuo etsimättä mieleen Paavalin toteamuksen Tessalonikan seurakunnan alkuajoista: “Teidän keskuudestanne on Herran sana kaikunut Makedoniaan ja Akhaiaan, onpa uskonne Jumalaan tullut tunnetuksi kaikkialla muuallakin. Meidän ei tarvitse siitä puhua, sillä kaikki kertovat, mihin meidän käyntimme teidän luonanne johti: te hylkäsitte väärät jumalat ja käännyitte palvelemaan elävää, todellista Jumalaa ..." (1 Tess. 1:8-9).

Maailma ja oma sydämemme on täynnä omatekoisia jumalia, joiden kanssa usko ainoaan oikeaan Jumalaan ja Vapahtajaan joutuu taistelemaan. Ihmisten kääntyessä kristityksi väärät jumalat tavallisesti nähdään hyvin selvästi siksi, mitä ne ovatkin, turhiksi ja myös vaarallisiksi.

Vaarallisia ne ovat siksi, että ne tukahduttavat uskon oikeaan Jumalaan. Niihin turvautuminen vahvistaa epäuskoa ja aiheuttaa ihmisen elämässä tuhoavia ja pelottavia sidonnaisuuksia muuhun kuin kolmiyhteiseen, ainoaan Jumalaan.

Niiden tarjoama apu on oikean hengellisen avun irvikuva. Lutherin näkemys omatekoisista jumalista on valaiseva. Hänen mukaansa jokainen kaipaa itselleen jonkun sellaisen, jolta voisi ehdottomassa mielessä odottaa hyvää. Samalla ihminen ei kuitenkaan voi luontaisen epäuskonsa tähden uskoa siihen, että Luoja, elävä ainoa Jumala, todella voisi olla hyvä “juuri minulle“. Silloin ihminen luo oman jumalansa omista uskonnollisista ja muista toiveistaan käsin. Tällaisesta omatekoisesta jumalasta Luther toteaa todellisen lähetysmiehen vakaumuksella: Sellainen jumala ei varmasti voi auttaa. Itsetehdyllä jumalalla ei ole tiedon hitustakaan eikä valon häivähdystäkään evankeliumista, vaan se rakentaa luonnollisen uskonnollisuuden upottavalle suolle, tekojen, suoritusten, kuvitelmien ja oman itsen varaan.


Lähetyskäsky kulkee läpi Raamatun

Ensimmäinen käsky ja Jeesuksen lähetyskäsky puhuvat samasta todellisuudesta. Yhdessä ilmoitetaan Jumala ainoaksi todelliseksi Jumalaksi tässä maailmankaikkeudessa, kaiken Luojaksi ja toiset jumalat poissulkevaksi pelastajaksi. Toisessa, Jeesuksen lausumassa, kohdassa hän ilmoittaa itsensä ainoana Vapahtajana, lähetyksen Herrana ja mahdollistajana. Niin kuin muiden jumalien palveleminen on syntiä, samalla tavalla vie tuhoon turvautuminen muihin pelastajiin kuin Jeesukseen.

Takaisin
=> Lähetys