Takaisin
=> Lähetys

Jeesus-nimi - lähetyksen nimi

Fil. 2:11-12. Kylväjä.


"Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: "Jeesus Kristus on Herra." (Apostoli Paavalin kirje filippiläisille, luku 2, jakeet 10 ja 11).

Jeesus-nimi on Henkilö

Kuka ja millainen oli ja on tämä Jeesus, josta kristinuskon alkuaikojen lähetysapostoli, Paavali, kirjoittaa näin? Samassa luvussa hänestä sanotaan myös näin: Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen (jae 6). Ja edelleen: "Jeesus otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi" (jae 7).

Jeesus on Jumalan Poika, olemukseltaan Jumala. Maailmaan tullessaan hän otti ihmisen olemuksen, jota käännöksessä esiintyvä sana "muoto" ensi kädessä tarkoittaa. Maailmassa ollessaan hän oli Jumala ja ihminen samassa henkilössä - käsittämätön ihmeitten ihme. Jumaluudestaan hän ei luopunut, mutta maailmassa hänellä oli myös todellinen, vaikkakin synnitön, ihmisen luonto. Hän luopui jumaluutensa voiman, kirkkauden ja kaikkivaltiuden osoittamisesta ja sen mukaan elämisestä. Hän siis kätki olemuksensa ihmeellisen salaisuuden, niin ettei hänen henkilönsä ja kirkkautensa ollut kaikille ilmeinen. Hän oli kuninkaitten Kuningas ja maailman Luoja yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa, mutta ihmiset näkivät hänet aivan toisenlaisena, alhaisena, nöyränä, eikä hänellä ollut "muotoa, johon me olisimme mielistyneet" (Jesajan profeettakirja, luku 53).

Jeesus "eli vastakohdassaan" - heikkona, halveksittuna, ei-minään, "jumalanpilkkaajana" - niin kuin luultiin. Hän oli syntisten ystävä, joka antoi heille syntejä anteeksi. Niille, jotka näkivät uskossa hänen salaisuuteensa, hän osoittautui koko ajan muuksikin kuin ihmiseksi. Hän paransi, hän ruokki ja ennen kaikkea - hän antoi todistuksen Isästään, itsestään ja Pyhästä Hengestä pelastavana Jumalana, jossa hän oli olemukseltaan tasavertainen Isän kanssa.

Jeesus-nimi on maailmanhistorian kiinnekohta

Jeesus "alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman" (Filippiläiskirje, luku 2, jakeet 8-9).

Ei ole mitään muuta Jeesuksen nimeen verrattavaa nimeä. Hänen nimensä on Jumalan itsensä nimi, Pelastaja, Vapahtaja. Jakeessa 11 samassa luvussa sanotaan, että hän on Herra, Kyrios. Juuri tällä sanalla käännetään Uudessa testamentissa Vanhan testamentin keskeinen Jumala-nimi, Jahve, joka viittaa Jumalaan sovittajana, lunastajana, Isänä, Paimenena. Jeesuksen nimen tunnustaminen korkeimmaksi ja juuri Kyriokseksi, on ennen kaikkea Jeesuksen täyden jumaluuden tunnustamista.

Vain hänen nimessään on pelastus, luotujen pääseminen Luojansa yhteyteen ja iankaikkisesta elämästä osallisiksi. "Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla" (Apt. 4:12).

Jeesus-nimi on päämäärä
Historian ja ylihistorian rajalla Jeesuksen rakkaus ja kunnia loistavat lukemamme tekstin mukaan kerran kaikkien julkisesti nähtävinä ja tunnustamina. Salaisuudet ovat tulleet julki. Jeesuksen kätkettynä oleminen heikkouteen on päättynyt. Silloin toteutuu kaikkien luotujen edessä epäämättömänä totuutena Paavalin sana: "Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: 'Jeesus Kristus on Herra, Kyrios' (Fil 2:10-11)." Jeesuksen jumaluus on todennettavissa ilmeisenä tosiasiana. Hän on Vapahtaja ja Herra, ei kukaan muu.

Historia on silloin tullut yhteen viimeisistä vaiheistaan, päämääränsä äärelle. Osittain salatulla tavalla, osittain julkisesti kaikki maailmassa tapahtuneet asiat sen alusta lähtien ovat tähdänneet tähän hetkeen. Silloin käy ilmi, että kaikella tapahtumisella on ollut tarkoituksensa, niin hyvillä kuin vaikeillakin asioilla, ilolla niin kuin ahdistuksella ja kärsimyksellä. Kärsimykset eivät ole olleet Jumalan omille outoja tai epänormaaleja asioita, vaan ne ovat kuuluneet Jumalan hyviin, vaikkakin salattuihin suunnitelmiin.

Pelastetut ovat silloin yhdessä, valmiina astumaan iloon, joka on heille valmistettu jo ennen maailman alkua. Tämä on lähetyksen päämäärä

Jeesus-nimi on tehtävä
Raamattu käyttää Jeesuksesta usein myös nimitystä Ihmisen Poika. Hän on Palvelija. Tämä liittyy hänen tehtäväänsä ihmisenä, hänen jumal-inhimilliseen luontoonsa ja hänen palvelijantehtäväänsä. Juuri ihmiskunnan palvelijana hän pelastaa ihmiset yhteyteen Luojansa, kolmiyhteisen Jumalan kanssa. "Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta" (Mark. 10:45).

Filippiläiskirjeen 2. luku sanoo, että Jeesus alensi itsensä ristinkuolemaan asti. Risti on syntien sovituksen hetki, silmänräpäys, jolloin tie taivaaseen avattiin jokaiselle syntiselle. Vertauskuvana tästä "temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti" (Matteuksen evankeliumi, luku 27, jae 51)

Maailman kansat on sovitettu. Jeesuksen pelastustyö ristillä merkitsee siis meille kutsua viedä sanomaa hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan maailman kaikille kansoille, jotta heissä heräisi usko tähän Nimeen, tähän Henkilöön, Jeesukseen. Eihän Jeesus halunnut kuolla turhaan. Ihmiskunta on kulkemassa historiansa päämäärää kohden. Kaikkien ihmisten on kerran tunnustettava, että Jeesus on Herra, Jumalan Poika, kaikkivaltias ja ainoa Vapahtaja. On murhenäytelmä, elleivät ihmiset sitä ennen ole kuulleet sanomaa ristillä tapahtuneesta pelastusteosta, evankeliumia Jeesuksesta.

Takaisin
=> Lähetys