Takaisin
=> Lähetys

Kuinka paljon on evankelioimattomia ja "saavuttamattomia" ihmisiä?

Kuinka paljon maapallon ihmisistä on niitä, jotka eivät vielä ole kuulleet evankeliumia? Mikä ero on käsitteillä "evankelioimattomat" ja "saavuttamattomat"?

Asian selvittämiseksi käytetään kahta eri lähestymis- ja laskentatapaa. Toinen niistä lähtee liikkeelle maapallon n. kuuden miljardin asukasluvusta ja pyrkii laskemaan evankeliumia kuulemattomien ihmisten kokonaismäärän. Toisessa laskentatavassa taas lähdetään liikkeelle ns. kansanryhmistä (people units) ja lasketaan, kuinka monta näistä on vielä evankeliumin julistuksen ulkopuolella. Erilaisten lähestymistapojen tulokset eivät luonnollisesti edes muistuta toisiaan kovin paljon, ja niiden keskinäinen vertailukaan ei ole aivan yksinkertaista.

Vastaus 1: "Neljännes maapallon asukkaista"
Ensimmäinen lähestymistapa esiintyy mm. Barrettin ja Johnsonin vuosittain julkaistavissa lähetystilastoissa, joita Kylväjänkin palstoilla esitellään ja kommentoidaan (viimeksi numerossa 2/2001). Näissä tilastoissa lasketaan kaikissa maissa olevien evankeliumia kuulemattomien yhteismäärä, jota verrataan maapallon kokonaisväestöön. Muutamia vuosia sitten evankelioimattomien osuus oli n. 19 % maapallon väkiluvusta, mutta on noussut pelottavan nopeasti lähes 25 %:iin eli n. 1,5 miljardiin. Prosenttiosuuksien muuttuminen ei useinkaan kerro kovin paljon, ja siksi on tässä yhteydessä tarpeen puhua absoluuttisista määristä miljoonina.

Esimerkkeinä suurista evankeliumia kuulemattomien joukoista voidaan mainita monien islamilaisten maiden kansat sekä esim. Intian, Kiinan, Indonesian, Venäjän, Japanin sekä väkirikkaiden Afrikan maiden alueilla asuvat sadat ja taas sadat miljoonat ihmiset. Sanoma Jeesuksen rististä ja sovituksesta on heille vielä tuntematon, vaikka näissä maissa on jo olemassa suuri määrä kristittyjä ja myös aktiivisesti toimivia protestanttisia kirkkoja.

Näiden näköalojen edessä on helppo ymmärtää, miten suunnattomasti lähetyksellä on edessään raivaamatonta sarkaa ja miten mittavia ovat sen haasteet. Työtä tehdään läheisessä yhteistyössä kansallisten kirkkojen kanssa, mutta luvut kertovat myös sellaisista lähetystilanteista ja -alueista suurten maiden ja kansojen sisällä, joissa ei vielä ole kansallisia kristittyjä tai seurakuntia lainkaan eli ns. pioneerialueista.

Vastaus 2: "300 kansanryhmää"
Edellä esitetty kuva muuttuu, kun "saavuttamattomien" ja evankelioimattomien määrää tarkastellaan ns. etno-lingvistisistä kansanryhmistä (people units) käsin. Käsite etno-lingvistinen tarkoittaa ryhmää, jolla on yhtenäinen rodullinen tausta, sama kieli ja jonka jäsenillä on yhteinen kulttuuri. Esim. suomea puhuvat suomalaiset ovat tällainen ryhmä, samoin Bangladeshin oraonit, Etiopian gudji-oromot jne. Usein tässä yhteydessä puhutaan "homogeenisista ryhmistä", millä tarkoitetaan juuri kielen, kulttuurin ja sosiaalisen tilanteen yhtenäisyyttä. Laajemmat kansankokonaisuudet on pyritty siis jakamaan mainittujen kolmen tekijän perusteella sellaisiin yksiköihin, joiden sisällä ei enää ole toisistaan poikkeavia alaryhmiä.

Maailmassa on laskettu olevan 12000 etno-lingvististä ryhmää. Jotkut tutkijat ovat päätyneet 22.000-24.000:een ryhmään, mutta lähetystyön yhteyksissä käytetään lähtökohtana edellä mainittua lukua 12.000. Näistä n. 10000:ssa on jo olemassa kansallisia seurakuntia, seurakuntaverkostoja ja/ tai kirkkoja, jotka pystyvät evankelioimaan ja tekemään lähetystyötä.

Näiden lisäksi on n. 1700 sellaista kansanryhmää, joissa lähetystyö on alkanut ja joissa on kansallisia kristittyjä sekä alullaan olevia seurakuntia ja kristittyjen verkostoja. Ensimmäiset 10000 kansanryhmää ovat "saavutettuja" ja ne katsotaan myös "evankelioiduiksi", vaikka itse asiassa niidenkin piirissä on vielä paljon evankeliumia kuulemattomia kuten edellä jo todettiin. "Saavuttamattomiksi" katsotaan ne, joissa ei vielä tiettävästi ole mitään todistusta Kristuksen evankeliumista. Käsite "saavuttamaton" ei siis viittaa sellaisiin ryhmiin, joita ei pystyttäisikään saamaan evankeliumin ulottuville, vaan niihin, joille evankeliumia ei vielä ole voitu viedä.

Loput noin 300 kansanryhmää ovat toistaiseksi "saavuttamattomia" ja tietysti myös evankelioimattomia. Näiden ryhmien koko vaihtelee alle 5000:sta useisiin miljooniin. Kirkot ja lähetysjärjestöt ovat pyrkineet sopimaan kansainvälisten verkostojen ja järjestöjen puitteissa keskenään siitä, ketkä ensisijaisesti yrittäisivät tavoittaa näitä vielä tässä vaiheessa "saavuttamattomia" kansoja ja ihmisryhmiä.

Näyttää siltä, että tämä 300:n kansanryhmän joukko pienenee hitaasti vuosi vuodelta. Mutta aivan kuten yllä huomattiin että maapallon kokonaisväestöstä yhä kasvava joukko jää evankeliumin ulkopuolelle, samoin näitä toistaiseksi evankelioimattomia ryhmiä syntyy lisää. Tämä kuulostaa yllättävältä, mutta asia on yksinkertainen. Monet laajemmat evankeliumista osattomat kansanryhmät voivat melko nopeastikin jakautua uusiksi alaryhmiksi esim. pakolaisvirtojen, maastamuuton, luonnonkatastrofien, poliittisten selkkausten ja taloudellisten muutosten vaikutuksesta. Vaikka toisaalta kulttuurinen yhtenäisyys maailmassa kasvaa, toisaalta kasvaa myös kulttuurien pirstoutuminen. Yhä selvemmin myös taloudellinen ahdinko muodostaa uusia alaryhmiä. Kieli ei vaihdu, mutta elinkulttuuri ja yhteiskunnallinen tilanne voivat mennä kokonaan uusiksi.

Tilastot, lukumäärät ja tämän tapaiset kohderyhmien erittelyt ovat tärkeitä ja lähetysväen tulee tietää niistä. Niiden ongelma on kuitenkin siinä, että ne saattavat kääntää ajatukset sivuun kaikkein tärkeimmistä asioista, lähetyksen Herrasta, hänen evankeliumistaan ja sen levittämisestä sekä tähän liittyvästä kamppailusta. On muistettava, ettei lähetystyössä kaikkea voi mitata numeroilla, prosenteilla ja lukumäärillä eikä yleensäkään mitatainhimillisin mitoin!

Takaisin
=> Lähetys