Takaisin
=> Lähetys

Kylväjä 30-vuotta

Meilahti 14.3.2004
Juhlapuhe, pidetty vapaasti ja osittain muistiinpanoista poiketen


Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin!

Katso Jumalan Karitsa, joka pois otti maailman synnin!

Katso Jumalan Karitsa, joka pois otti ja ottaa pois meidän syntimme uskon kautta Jeesukseen!

Alkurukous (ruotsiksi)

Kenelle pitäisi tässä juhlassa puhua? Kylväjälle? Kylväjästä? Kylväjälle Kylväjästä? Tässäkin tapauksessa on kaksi mahdollisuutta: puhua järjestöstä tai Ihmisen Pojasta, hyvän siemenen Kylväjästä (Matt. 13).

Tunnemme kiitollisuutta Jeesuksesta, hänen teoistaan ja uskollisuudestaan. Myös Kylväjästä olemme kiitollisia, vaikkei se ole uskovan suurimpia kiitoksenaiheita. Mutta ilman työrukkasia työtä ei voi tehdä.

"Kiitos, Jeesus, jokahetkisestä avustasi". Tämä Per Wallendorffin aina käyttämä lyhyt kiitosrukous, jonka hän tavallisesti kirjoitti kaikkien esitystensä ja kirjeittensä alkuun on toteutunut Kylväjän elämässä kuluneina vuosina.

Armeijassa ei käsketä katsomaan taaksepäin, vaan: Katse eteenpäin! Sitten sanotaan tavallisesti Lepo! eli ei tarvitse seisoa jäykästi asennossa.

Meille Kylväjässä tämä lepo on siinä, että tiedämme Jumalan olevan vastuussa omasta työstään.

Lähetys ei ole meidän eikä kenenkään muunkaan kristillisen yhteisön keksintöä, vaan se on Jumalan antama tehtävä, hänen tahtonsa.

Hän on kutsunut meidät, vastuu on hänen. Huolehdimme helposti koko ajan rahoista ja uusista läheteistä. Nekin ovat Jumalan vastuulla.

Syvin lepo on siinä, että hänen evankeliuminsa lupausten varassa saa levätä.

Ne luovat jatkuvasti toivoa ja virvoittavat - muuta kestävää toivoa ei olekaan.

Katson kuitenkin nyt hieman taaksepäin:

Tämä ei ole 30-vuotis, vaan 40-vuotisjuhla. 1960-luvun alkuvuosina syntyi se hengellinen liikehdintä, jonka innoittamana perustettiin Yliloppilaslähetys eli nykyinen OPKO.

Kylväjän hengellinen tausta on jo siellä. Tämä on monilla mielessä, nyt kun OPKOkin valmistautuu 40 v. juhliinsa, erityisesti tietenkin niillä, jotka itse olivat tuolloin mukana.

Saanen nyt olla hieman henkilökohtainen: Kerron salaisuuden: Arkuutta ja pelokkuutta minulla kyllä oli Kylväjän perustamisvaiheessa runsaastikin. Mutten koskaan osannut epäillä, ettei tästä tulisi mitään. Muut vaihtoehdot olivat pois suljettuja. Ehkä tämä oli nöyryyden puutetta, ehkä tyhmyyttä, muttemme osanneet epäröidä.

Kylväjän tehtävä on aina ollut harvinaisen selvä: Kylväjä on lähettejä lähettävä ulkolähetysjärjestö.

Kerron tapauksen monen vuoden takaa: Läsnä oli 15-20 henkeä, osa heistä tulevia lähetystyöntekijöitä. Kokousta johti Per Wallendorff, joka oli Kylväjän ensimmäisen hallituksen pj.

Jostain olin saanut mieleeni ajatuksen, jonka sitten sanoin ääneen: "Ei se lähettien määrä ole niin tärkeää".

Huoneeseen laskeutui pahaenteinen hiljaisuus. Wallendorff oli hetken aivan hiljaa, ja sanoi sitten: "Tuo nyt oli varmasti väärin."

Kylväjän tehtävä oli selvä alusta lähtien: oikeita lähettejä tuli lähettää oikeille paikoille.

Painopiste siellä, missä evankeliumia on julistettu vasta vähän tai ei vielä lainkaan.

Myös vanhoilla kentillä on evankelioimattomia alueita. Niitä myös syntyy jatkuvasti väestönlisäyksen ja muuttoliikkeen myötä. Paavali pyrki aina uusille alueille, muta kiersi "vanhojenkin" luona.

Lähettien mukana lähetetään pelastava evankeliumi: "Kuinka kukaan voi huutaa avukseen Vapahtajaa, ellei ole hänestä kuullut" (Room. 10).

Siksi Kylväjän tulee rohkeasti lähettää paljon lähettejä eli kaikki, jotka ovat lähetyksen näkökulmasta sopivia - mikä on hyvin tärkeätä.

Mikään tietty suuri lukumäärä ei tietenkään ole työn onnistumisen tae.

Mutta teemme asenteellisesti väärin, ellemme pyri lähettämään kaikkia meidän kauttamme lähetykseen tulevia sopivia lähettejä, joille löytyy lähetyksellisesti perusteltu sijoitus meille uskottujen varojen mukaan.

Wallendorffilla usein hyvin erikoisia sanontoja ja ilmauksia. Hänen käyttämänsä vertaus tyhjän tuolin todistuksesta oli yksi tällainen: lähtenyt todistaa enemmän lähtemisellään kuin jäämällä, mikäli on vapaa lähtemään.

Tyhjä tuoli todistaa, että Jeesus on lähetyksen Herra.

Yllä oleva vertaus tyhjästä tuolista vapaamuotoisesti ruotsiksi.

Miksi teemme lähetystyötä?

Siksi että Jeesus Kristus on ainutlaatuinen ja ehdoton. Myös evankeliumi on ainutlaatuinen.

Jeesus Kristus on ainoa nimi, joka meille on annettu pelastukseksemme.

Hän on ainoa tie Isän tykö ja Hän sulkee toiset Pelastajat pois.

Kylväjä ei ole voinut eikä voi mennä mukaan näkemyksiin, joissa Jeesuksen ainutlaatuisuus turhennetaan,

ja joissa ajatellaan niin, että muissa uskonnoissa ja ihmisen yleisuskonnollisuudessa ja yleisessä ilmoituksessa olisi pelastavan valon säteitä.

Muita teitä Isän tykö ei ole; meidän on nöyrryttävä tämän totuuden alle, vaikka maailma ja jopa jotkut kirkot sanoisivat muuta.

Pelastus on Jumalan oman salaisuuden mukaisesti sidottu sanomaan Jeesuksesta, evankeliumiin.

Tämä aika on täynnä ihmisten yleisuskonnollisuutta - omasta sydämestämme alkaen - ja se tunkeutuu myös kristilliseksi tarkoitettuun julistuksen läpi.

Vain Jumalan sana pitää meidät lankeamasta yleisuskonnollisuuteen uudestaan ja uudestaan. Vain Jumalan sana pitää meidät myös lankeamasta Kristuksen hylkäämiseen.

Teemme lähetystyötä myös siksi, että pelastava sanoma on ainutlaatuinen maailman uskontojen joukossa.

Lain ja evankeliumin erottelua ei löydy mistään muusta pelastussanomasta maailmassa.

Emme saa pelätä korostamasta "yksin uskosta" todellisuutta, vaikkei se ole nykyaikana eikä ekumeenisessa liikkeessä suosittua.

On rohkeasti sanottava, että on oikeastaan turha puhua käsitteestä "yksin armosta" ellei meillä ole käsitettä "yksin uskosta".

Tämä "yksin uskosta" on ainoa mahdollisuus jumalattoman vanhurskauttamiseen.

Kirkolta odotamme sitä tukea, ettei pelastavaan uskoon sisällytetä uudistumisen vaatimusta eikä rakkauden tekoja, kuten esim. roomalaiskatolisen kirkon opetuksessa edelleen tapahtuu.

Lähetyksen ohjenuora on Aabrahamin usko: se usko, joka vanhurskauttaa jumalattoman syntisen ihmisen, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen (Room. 4).

Näin syntyy myös lähetys - se on rakkauden työtä monine yksittäisine rakkaudentekoineen.

Luther sanoi pelastavasta uskosta: rakkautta ei saa sotkea pelastavaan uskoon, vaan Kristukseen kohdistuva usko yksin pelastaa.

Rakkauden teot syntyvät vain niin, että pelastava usko pidetään niistä vapaana.

Lähetystyön tekeminen ei meitä pelasta, mutta lähetystyötä me saamme tehdä, koska se on Jumalan hyvä salaisuus ja koska sillä tavalla evankeliumi leviää maailman kansoille.

Juutalainen sukukronikka Sonnenschein kahden maailmansodan ja neljän sukupolven ajalta; sen lopussa suvun päämies lausuu suvulleen ja itselleen: "Meidän olisi tullut nähdä paremmin ja meidät olisi pitänyt näkyä paremmin."


Koskisiko tämä meitäkin? Meihin sovellettunakaan sanonta ei tarkoita parempaa näkyvillä olemista mainonnassa vaan uskossamme ja lähettämässämme evankeliumissa, Jumalan edessä, mutta myös ihmisten.

(Mitä näkemiseemme tulee, M)uistutamme itseämme Johanneksen sanasta (1. kirje) "Lapsukaiset, kavahtakaa epäjumalia - ne ovat todellisia ja monin tavoin vaarallisia, jos niiden kanssa veljeillään, koska ne naamioituvat vaikka miksi, jopa valkeuden enkeleiksi.

Ja lopuksi: Katse eteenpäin! Lepo! Täydellistä lepoa Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa armolupausten varassa!

Takaisin
=> Lähetys