Takaisin
=> Lähetys

LML-dokumentti 2003 - kommentteja luonnoksesta


Monia hyviä yksityiskohtia kautta tekstin! Kokonaisuus kuitenkin painottuu syvästi ongelmalliselle puolelle.

Ongelmat:

Kokonaisuus ei jäsenny UT:n kokonaisteologian mukaan, vaikka Triniteetti, sana, risti, ylösnousemus jne. mainitaankin useita kertoja. Maininnat jäävät "jalkoihin" muiden jäsentävien tekijöiden määrätessä kokonaisuutta (holismi, palvelu, yhteiskuntien "puhdistaminen" epäoikeudenmukaisuudesta jne.).

Kääntymiseen tähtäävä proklamaatio ja todistus jäävät lapsipuolen asemaan eivätkä kulje laajan lähetysaineksen kärjessä, kuten UT:ssa. "Missio on liian monta asiaa", joista Joh. 3:16 ja UT:n julistama evankeliumin ensisijaisuus on vain yksi. Nostaako Bangkok 1971 päätään? Onko Boschin missiologia saanut jäsentävää ylivaltaa?

Luomisen ja sovituksen (lunastuksen) suhde ja kattavuus jäävät epäselviksi. Lukija voi saada käsityksen, että koko maailma on osallinen Jeesuksen pelastavasta työstä, siis universalismin mukaisen ajatuksen. Tässä Rooman kirkon nykymissiologian vaikutus selvä. Sitä edustavassa Dominus Iesus -asiakirjassa yleinen ja erityinen ilmoitus, hengellinen ja maallinen regimentti, sekä lopulta laki ja evankeliumi sekoittuvat toisiinsa ja luominen ja lunastus pyrkivät näyttäytymään lähes yhtä kattavina.

Kirkon ja maailman ero jää epäselväksi. Prioriteetti tosin kirkolla suurempi kuin Hoekindijkin teologiassa. Kuitenkin: missä kulkee näiden raja, vai yhdentyvätkö ihmiskunta ja kirkko?

Kristuksen ainutlaatuisuus tulee esiin, tosin aika vähän tai lievästi ja epämääräisesti. Sen sijaan pelastuksen sitominen yksinomaan evankeliumiin jää sivuun. Tällöin ainutlaatuinen Kristuskaan ei "sano lähetyksessä oikeastaan mitään". Tässä Rooman kirkon vaikutus on selvä (Dominus Iesus).

 

Yksityiskohtia muistiinpanoista:

Otsikossa erikoinen järjestys: transformaation ensimmäisenä; asiallisesti reconciliation pitäisi olla ensin, mikäli sillä viitataan sovitukseen. Jos viitataan ihmisten tason suhteellisiin suhteisiin, se voi olla missä vain.

S. 2: Mikä saa aikaan muutoksen? (transformation). Lähetyksen kontekstuaalisuus on tarkkuutta vaativa alue. "…and informed by the context, and promotes, as well as feeds on, praxes that interact with and transform the context." Käytänteetkö muuttavat kontekstia? Mihin kontekstin muuttaminen tähtää ja mitä se on? Hermeneuttinen kehä ei (saa eikä voi) tarkoit(t)a(a) sitä, että ammennetaan käytänteistä; niistä saadaan vain tarkistavaa ymmärrystä kokemuksen kautta, varsinainen tarkentaja on Jumalan ilmoitus. Ainoa ammennuksen varsinainen lähde on sana, ilmoitus, Raamattu. Tämä ongelma taas esille mm. yhteenvedossa.

Lähetysteologia - tehdäänkö sitä yhdessä ihmisten kanssa ja heidän konteksteissaan? Mikä merkitys jää tässä prosessissa Jumalan ilmoitukselle?

Menevätkö suhteellinen ja ehdoton sekaisin?

S. 3. Contexts, however, are also places and situations where God is already working to bring God's promised reign to fruition through transformation. Mitä tässä lauseessa on se Jumalan työ, joka muuttaa kontekstia ja mitä tämä muutos on?

Lähetys on kovin laaja käsite.

"Naisten teologioiden" antama korrektiivi jne.? Mitä mahtaa merkitä?

Uudet prioriteetit - paljon painoa niille

S. 4: Spiritual life of all creation - vähintäänkin outo ilmaus? Ei hengellistä elämää ole kaikkialla luomakunnassa. Jos niin väitetään, sekoitetaan hengellinen ja maallinen hallinta ja kaikki on kirkkoa; Hoekendijkin haamu? Luomakunnan ykseysajattelua?

Koko sivu re: ekonominen globalisaatio, oikein hyvää kritiikkiä, samoin myös s. 5 re teknologia,

S. 6-7-: miten violence määritetään? Onko esivallan miekka luettu mukaan? Jos on, ei violence voi olla pelkästään kielteistä. Onko väkivalta ja voimakeinojen käyttö eroteltu? Pitäisi olla, mutta teksti ei tätä erottelua näytä. Re terrorismi lyhyt, mutta oikean suuntainen esitys.

S. 8: naapurin ovella vieras kulttuuri? Kyllä re ihmiset, mutta ei re kokonaiskonteksti. Konteksti on muutakin kuin yksityiset ihmiset, esim. maa, kansa jne. Re fundamentalismi, kommentointi aika osuva.

Mitä olisi pelastus ilman iankaikkisuusnäköalaa? Tässä liikutaan ydinalueella.

9: Jumalan sanan vaikutuksen teoria hyvin esillä - entä käytäntö?

10: Jeesuksessa ilmestyi Kristus? Outo ilmaus. Jumalan armo extends to all creation - mitä tarkoittaa? Nouseeko luomisen ja lunastuksen identtisyyden ajatus jälleen esiin? Jeesus "antaa impaktina" maailmalle elämän, eheyden ja rauhan? Minkä elämän? Bios vai dzooee?

11: Elämä? Life? Mitä (kaikkea) se merkitsee? Missä mielessä ihmiset ovat Jumalan työtovereita?

11-12: Ristin sovitusaspekti jää oikeastaan pois, tämä on hälyttävä kavennus sovitusteologiaan, mikäli ymmärrän oikein. Sovituksen teologia on työnnetty kuilun partaalle. Onko ylösnousemuksen anti uudistuneet suhteet ihmiskunnassa ja luomakunnassa?

13: Kirkko on jo yksi ruumis, mutta myöhemmin: se odottaa tulevansa siksi. Jälkimmäinen voinee siis tarkoittaa vain näkyvää ykseyttä? Unohdetaanko, että Jeesuksen ykseysrukous (Joh. 17) on jo toteutunut?

14: Miten koko luomakunta uudistuu - Kristuksessa?

15: Yhteys ehtoollisessa - uusi näkökulma yhteyteen edeltävään tekstiin verrattuna. Hengen johdossa - mutta ilman sanaa? Sanaa ei mainita s. 15, sen sijaan kyllä s. 18.

16: Uskoon ja kääntymiseen tähtäävä missio jää jalkoihin s. 16, vasen palsta. Mukaan se tulee palstan alaosassa palvelun yhteydessä. Sanassa itsessään on voima, tätä ei saa unohtaa; sana luo uskon, ei hyväkään teko. KYT-työlle vaatimus tunnustaa Jeesuksen nimeä on varsin hyvä. Sanallisen todistamisen mahdollisuus kahden kesken aina olemassa. 2.2.3.2. alku hyvä.

17. Tasapaksu käsitys mission tavoitteesta on koko dokumentissa, myös tässä. Kärki jää sanomatta. Kaikki on läpeensä optimistista, koko luomakunta ja ihmiskunta ei kun vain tulevat ja tulevat osallisiksi sovituksen kaikista hedelmistä, uudesta todellisuudesta, oikeudenmukaisuudesta jne. Mission jako kolmeen: julistus, palvelu ja advocacy'iin on tietysti outo.

18: Dialogi on osa missiota yhteisymmärrykseen, rauhaan jne. tähtäävässä mission osassa. Dialogi auttaa monessa, muttei näytä (tässä osassa dokumenttia) koskaan tähtäävän kääntymiseen!? Yhtäältä Kristuksen ainutlaatuisuus, toisaalta Jumalan ja Pyhän Hengen työ maailmassa ja muissa uskonnoissa. Ristiriita yritetään silloittaa puheella, ilmaisuilla. Tässä jälleen selvä ja voimakas Rooman universalistinen vaikutus, jossa Kristuksen ainutlaatuisuus tunnustetaan, mutta evankeliumin ehdottomuutta ei (eli pelastus voi olla evankeliumin ulkopuolella, esim. Dominus Iesus, DI).

19: Jumalan ja ihmisen osuus transformaatiossa sekaisin. Jumala-suhteen korjautuminen hyvin esillä 2. palstalla.

21: Missio aukeaa kirkon olemuksesta, tässä jo toiseen kertaan, oikein osuva. Sanoma hyvin, palsta 2.

23: Mitä paternalismi tarkoittaa (tässä yhteydessä), palsta 2, ylhäällä? Sanallista todistusta vähätellään ja syytetään sen antajia välillisesti diskriminoinnista.

24: 3.2.2.2. Re dialogi jättää kääntymisen täysin pois. Ekumeeninen yhteisö jättää pois julistuksen ja kääntymiseen tähtäävän sananpalvelun, 24-26? Siltä näyttää?

27: Rohkeus olla kirkko on hyvä muistutus, samoin se, ettei sen eksistenssi ole aina pelkästään suhteessa paikkaan.

28: Hyvä puhua toimintojen suhteuttamista voimavaroihin!

30: (Ja jo dokumentin alussa): Ei lähetysteologiaa voi rakentaa kokemuksesta, vaikka kokemus tarkentaa käytänteitä.

Takaisin
=> Lähetys