Takaisin
=> Lähetys

Luterilainen maailmanliitto keskusteli lähetysjärjestöjen kanssa.

Konsultaatio Genevessä 27-29.4.1994.



Monet lähetyskentillä syntyneet luterilaiset kirkot ovat hakeutuneet Luterilaisen maailmanliiton (LML) jäsenyyteen. Samalla kirkoille on kuitenkin elintärkeää pitää yllä yhteyksiä niihin lähetysjärjestöihin ja kirkkoihin, joiden tekemän lähetystyön hedelmänä nämä uudemmat kirkot ovat syntyneet. Kirkkojen, LML:n ja lähetysjärjestöjen välisistä suhteista keskusteltiin 27-29.4. Genevessä Luterilainen maailmanliiton järjestämässä neuvottelukokouksessa.

Kutsun neuvotteluun oli esittänyt LML:n Lähetyksen ja kehityksen osaston zimbabwelainen johtaja, teol. tri. Ishmael Noko. Lähetysjärjestöjen ja kirkkojen lähetysosastojen johtajia osallistui neuvotteluun vajaat 30 henkeä. Suomesta olivat edustettuina kaikki lähettejä lähettävät kirkkomme piirissä toimivat järjestöt sekä Kirkon lähetystyön keskus.

Keskusteluissa todettiin mm. että lähetystyön ja kirkon organisatorinen yhteen sulauttaminen, josta on esimerkkejä Saksassa ja Ruotsissa, ei välttämättä takaa lähetystyön nousua ja elinvoimaisuutta asianomaisessa kirkossa. Joidenkuiden mielestä Suomen malli, jossa itsenäiset lähetysjärjestöt suorittavat kirkon lähetystehtävää, oli esimerkillinen.

Järjestöjen taholta nostettiin esille kysymys ns. uusille alueille menemisestä. Normaalikäytäntö on, että lähetysjärjestö neuvottelee alueella toimivan luterilaisen kirkon kanssa uusia työaloja koskevista suunnitelmistaan ja avaa työn mahdollisuuksien mukaan yhdessä kirkon kanssa. Joskus uuden lähetyskohteen lähellä ei kuitenkaan ole kansallista luterilaista kirkkoa ja joskus tällainen kirkko ei katso voivansa panostaa uuteen lähetyskohteeseen. Näin lähetysjärjestöt ovat joskus nähneet välttämättömäksi itse työn tähden edetä uusille alueille itsenäisesti.

LML:n sisältää monia erilaisia hengellis-teologisia painotuksia. Avoimessa keskustelussa nostettiin esiin myös kysymys siitä huolesta, mitä eräillä tahoilla on koettu LML:n teologisesta kehityksestä. Esim. luterilaisen identiteetin säilyminen, suhde muihin uskontoihin ja liiallinen moninaisuus ovat mahdollisia ongelmakohtia. Keskustelussa herätettiin myös kysymys siitä, missä määrin LML sallii elintilaa niille kirkoille, järjestöille ja yksittäisille työntekijöille, joilla on perinteinen virkakäsitys.

Kokouksen hyväksymässä lyhyessä julkilausumassa painotettiin 1988 hyväksytyn luterilaisen lähetysasiakirjan Yhdessä Jumalan lähetyksessä merkitystä. Sen pohjalta haluttiin käynnistettäväksi lisätutkimuksia, jos käsiteltäisiin ajankohtaisia lähetyskysymyksiä, mm. kulttuurirajojen ylittämistä julistuksessa. Vastaavanlaisia neuvottelukokouksia suositeltiin jatkettaviksi esim. alueellisella tasolla. Samoin todettiin, että LML:n yleiskokouksessa Budapestissä 1984 hyväksytyt Lähetystyön suuntaviivat -asiakirja on käyttökelpoinen.

Takaisin
=> Lähetys