Takaisin
=> Lähetys

Lähetys perustuu Lähettäjän käskyyn

Alkupuheenvuoro Tampereella 28.1.2002


Puhumme paljon trinitaarisesta lähetysnäkemyksestä, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen lähetyksestä. Tälle todellisuudelle ei olekaan vaihtoehtoa. Puhumme myös siitä, että ”osallistumme Jumalan kansana Jumalan lähetykseen”. Tällekään totuudelle ei ole vaihtoehtoa. Lähetyksestä puhumisen rinnalla puhe Lähettäjästä, kolmiyhteisestä Jumalasta,  jää – yllättävästi? - kuitenkin helposti sivuun.

Saman puutteen voimme ilmaista hieman toisin. Olemme oppineet puhumaan siitä, että ”lähetys avautuu kirkon olemuksesta”. Väite on hyvin perusteltu, mutta saamme mennä ja joudumme menemään askeleen lähemmäksi lähetyksen juurta. Emme nimittäin voi saada lähetystä koskeviin kysymyksiimme juuritason vastauksia, ellemme Raamatun sanan valossa ja sen mukaisesti kohdista kyselyämme lähetyksen Alkajaan, kolmiyhteiseen Jumalaan itseensä. On kysyttävä,  kuka ja millainen Jumala(mme) on? Missä ja miten hän on tehnyt itsensä tiettäväksi, tunnetuksi? Mistä hänet löydetään? Miksi Jeesus lähetettiin ja tuli ihmiseksi?

Emme siis voi rajoittaa pohdintaamme ”lähetykseen”, vaan lähetykseen päästäksemme on katsottava Lähettäjään itseensä. Emme voi nousta ”lähetyksen puuhun” sen latvasta, sen hedelmistä. Sananlasku sanoo: ”Tyvestä puuhun noustaan”. Jos lähestyisimme ”lähetystä” ohi ”Lähettäjän”, lähtisimme latvasta, emme tyvestä. Tästä emme pääse yli emmekä ympäri: lähetys avautuu vain Lähettäjästä käsin.

Kolmiyhteisen Jumalan todellisuus, hänen henkilönsä ja tekonsa, avaa meille ilon, jonka jaamme Kristuksen evankeliumina sekä keskenämme että maailman kansoille!

Jumala antaa ensimmäisen käskynsä maailman ”kansojen ylle”, koko maailmalle, vaikka tekeekin sen puhuttelemalla ensin Israelia.

1. Hän sanoo ensin: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi.” Näin hän tarjoutuu Jumalaksemme. Hänestä ja hänen teostaan kaikki alkoi ”jo ennen aikojen alkua”.

2. Hän jatkaa: ”Sinä et saa pitää muita jumalia”: Hän on ainoa Jumala, Luoja, historian Jumala ja ainoa Pelastaja. VT julistaa 1. käskystä lähtien, että meidän Jumalamme on ainoa oikea Jumala. Ei ole ketään muuta tai toista Jumalaa, sellaista, joka voisi vaatia itselleen Raamatun ilmoittamaan kolmiyhteiseen Jumalaan verrattavaa olemusta tai asemaa. Tämä sanoma on erityisen selvästi esillä esim. Jesajan kirjan luvuissa  40-45, erityisesti kohdissa  42:8; 44:6, 7; 45:18; 22 jne.

Minkä VT sanoi Jumalasta, sen UT sanoo Jeesuksesta. Se ainutlaatuisuus ja ainoan Jumalan asema, minkä VT omistaa Jahvelle, on UT:n ilmoituksessa Jeesuksella, joka on Kyrios, Herra. Uuden liiton evankeliumin julistuksen välityksellä Jeesus tarjoutuu Pelastajaksemme, meille ja kaikille kansoille. Hän on ainoa Vapahtaja. Hänen ainutlaatuisuutensa ja hänen ehdottomuutensa saavat perustelunsa hänen teoistaan ja sanoistaan, jotka kaikki tähtäävät Jumalan ja syntiin langenneen ihmisen välisen suhteen korjaamiseen, pelastukseen. Syvimmältään ottaen teemme lähetystyötä siksi, että Raamatun ilmoittama Jumala on.

Vastakohta-asetelma muihin itselleen jumaluutta vaativien tai  jumaliksi tekeytyvien suhteen on voimakas. Meille ilmoitettu Luoja, Jumala, Vapahtaja suorastaan haastaan nämä jumalat olivat he keitä tahansa ja minkä nimisiä tahansa. Evankeliumin sanoma pelastuksesta kohtaa uskontojen jumalat törmäyskurssissa: konfrontaatiota, yhteenottoa, ei voida välttää. Tällaisessa kohtaamisessa eivät ”paini” keskenään ihmiset, evankeliumin julistaja ja sen kuulija, vaan keskenään erilaiset pelastussanomat ottavat yhteen. Evankeliumissa yksin on se Jumalan voima, joka pelastaa; se on sanoma sovituksesta, Sijaisesta, anteeksiantamuksesta Jeesuksen tähden. Sanoman julistajalla ei sitä voimaa ole.

Tästä ja tällaisesta Jumalasta käsin katsomme ja lähestymme lähetystä ja toteutamme sitä. Tällaisesta Jumalasta me saamme iloita. Kolmiyhteinen Jumala on lähetyksen avain!

Takaisin
=> Lähetys