Takaisin
=> Lähetys

Lähetystilastot - totta vai tarua?

Voivatko tilastot kertoa hengellisestä todellisuudesta?

Vastaus otsikon kysymykseen on kyllä ja ei. Toki ne voivat kertoa, sillä hengellinen todellisuus todentuu ja käy havaittavaksi monessa konkreettisessa ja fyysisessä asiassa. Esim. verrattaessa aluetta, jolla ei vielä ole kristittyjä, alueeseen, jossa jo on toimiva seurakuntaverkosto, tämä ilmeinen ja myös hengellisesti arvioiden merkittävä ja todellinen ero voidaan kertoa numeroin. Ei voida lähteä siitä, että kaikki ihmiset jossain toimivassa seurakuntaverkostossa olisivat vain nimikristittyjä. Jos tästä lähdettäisiin, ei mitään lähetykseen liittyviä tilastointeja kannattaisi suorittaa. Ja vaikka tilanne olisikin niin outo, ettei todellisia kristittyjä olisi lainkaan, tilastoista näkyvä toimiva seurakuntaverkosto on merkittävä jo siinäkin mielessä, että evankeliumin julistamiselle on sen myötä luotu kanavia.

Hengellinen sodankäynti ei näy tilastoissa

Tilastot eivät kuitenkaan koskaan kerro kaikkea. Sanoman sisällön, ihmisten uskonluottamuksen ja hengellisen sodankäynnin ja henkivaltojen taistelun todellisuus ja vaikeus eivät juurikaan ole numeroiden avulla kerrottavissa. Tilastot ovat tilastoja, eivätkä ne siis myöskään kerro yksittäisen ihmisen uskon todellisuudesta mitään. Lähetystilastoista käsin ei koskaan voida avata numeroiden takaa olevien yksittäisten ihmisten henkilökohtaista todellisuutta. Se vaatisi yksilökohtaista lähestymistapaa. Kirkkojen jäsenmäärien laskeminen ja kristittyjen määrän muutosten esittäminen tilastoissa ei tietenkään ole koskaan täysin yhtenevä Kristuksen maailmanlaajan seurakunnan todellisuuden kanssa.

Tilanne vaikeutunut kolmessa keskeisessä asiassa

David M. Barrettin ja Todd M. Johsonin vuosittaiset lähetystilastot on taas julkaistu kuluvan vuoden tammikuussa. Ne eivät esitä edellisen kalenterivuoden tilastoja, vaan tarjoavat ennakkoarvion kesän 2004 todellisesta tilanteesta. Vertailukohtana ovat vuoden takaiset luvut.
Tarkastelun kohteena näissä tilastoissa on 78 eri asiaa. Kunkin kohteen yhteyteen on liitetty tieto siitä, miten kyseinen arvo on prosentuaalisesti ilmaisten muuttunut vuoden kuluessa. Vain kolmessa kohdassa on tapahtunut vähentymistä, mutta nämä ovat lähetyksen kannalta keskeisiä.

Kristittyjen suhteellinen määrä

Ensimmäinen näistä pienentymistä koskee kristittyjen määrän suhteellista osuutta maapallon väkiluvusta. Tämä prosenttiosuus oli viime vuonna 33,1 %, ja on nyt laskenut 32,9 %:iin. Kasvuvauhti oli vuosi sitten 1,22 %, ja nyt 1,12 % vuodessa. Kristittyjen suhteellinen osuus viime vuosina on tasaisesti laskenut. Myös pitemmän aikavälin arvioita vuodelle 2025 on jouduttu alentamaan vuosi sitten ilmoitetusta 33,4 %:sta 33,3 %:iin. Maapallon väestö on tässä tilastossa 6,4 (6,3) miljardia ja kristittyjen yhteenlaskettu määrä on nyt 2090 miljoonaa (viime vuonna 2077 miljoonaa).

Euroopan kirkkojen jäsenmäärä

Toinen laskenut luku on Euroopan (Venäjä mukaan luettuna) kirkkojen yhteenlaskettu jäsenmäärä, joka on laskenut vuoden 2000, joka oli 531 miljoona, tämän vuoden 427:ään miljoonaan. Vähentymisen vuosivauhti on tällä hetkellä 0,18 %. Kristittyjen kokonaismäärän nousu kuluneen neljän vuoden aikana 2000 miljoonasta nyt ilmoitettuun 2090 miljoonaan on siis koitunut muiden mantereiden kuin Euroopan hyväksi.
Evankeliumia kuulemattomien määrän kasvunopeus
Kolmas vähentymistä osoittava tieto liittyy evankeliumia kuulemattomien ihmisten kokonaismäärän kasvunopeuteen, joka vuosi sitten oli 0,72 % suurempi kuin nyt. Näiden toistaiseksi tavoittamattomien suhteellinen osuus kokonaisväestöstä on kuitenkin kasvanut 26,3 %:sta 26,5 %:iin ja on nyt 1747 miljoonaa (1654). Tämän väestönosan suhteellisen osuuden ja määrän kasvu ovat kokonaislähetystä ajatellen aikamme suurimpia ja merkittävimpiä lähetyshaasteita.

Nopein kasvu Afrikassa

Nopeinta kasvu on neljän viime vuoden kuluessa ollut Afrikassa (2,48 %) ja Aasiassakin (1,64%) nopeampaa kuin Etelä-Amerikassa (1,14 %), mikä kuulostaa yllättävältä, koska Etelä-Amerikkaa on pidetty "herätysten mantereena" siinä missä Afrikkaakin.
Mannerten erot voivat houkutella ajatukset harhapoluille esim. niin, että päätettäisiin ilman muuta panostaa enemmän esim. Aasiaan kuin Afrikkaan. Mainittu kasvu ei nimittäin kerro mitään evankelioimattomien ihmisten jakautumisesta eri maihin ja maiden sisällä. Tavoittavan lähetystyön kohdistamista ajatellen on ajateltava juuri tätä näköalaa ja etsittävä alueellisia tietoja ei-kristittyjen määristä. Tätä eivät Barrettin tilastot selvitä, mutta monet muut tilastot kylläkin. Opettavan ja vahvistavan lähetystyön kohdistamisessa voi puolestaan nopeasti kasvavan kirkon tilanne muodostua merkittäväksi lähetyshaasteeksi vastakääntyneiden opettamisen ja heidän tulevan lähetyspanoksensa kasvua ajatellen kuten nyt on Etiopiassa. Lähetyksen panostuksessa on aina katsottava pitkälle eteenpäin, vaikka "tämä päivä" (Hepr. 3:7-8, 15) on yksittäistä ihmistä ajatellen käytännössä tärkein hetki.

Oman uskon(ton)sa tunnustajia?

Islamin kasvu on prosentuaalisesti edelleen huomattavasti nopeampaa kuin kristittyjen (1,76 % - 1,12 %), mutta islamin kasvuvauhti on kuitenkin pudonnut huomattavasti vuosi sitten ilmoitetusta, 2,11 %:sta. Muslimien osuus maapallon kokonaisväestöstä on nyt 1271 (1265) miljoonaa. Mielenkiintoista olisi tietää, kuinka suuri osuus niin kristityistä kuin muslimeistakin on oman uskon(ton)sa aitoja tunnustajia. Kristittyjen ja muslimien kriteerit ovat tässä kysymyksessä kuitenkin hyvin erilaiset.

Kaupunkien haaste lähetykselle kasvaa

Maailman jatkuva kaupungistuminen kielteisine seurausilmiöineen on edelleen selvästi nähtävissä. Vuoden kuluessa on miljoonakaupunkien lukumäärä pysynyt samana (430) ja yli 100 000:n asukkaan metropolien lukumäärä on kasvanut 100:lla 4300:een kaupunkiin. Miljoonakaupungeista on 236 (234) katsottu tilastoissa sellaisiksi, joissa on vain hyvin vähän tai ei lainkaan kristillistä vaikutusta tai joista puuttuu toimiva seurakuntaverkosto.

On myös jatkuvasti hätkähdyttävää, että maailman kaupunkeihin muuttaa päivittäin keskimäärin 138000 (136000) ei-kristittyä eli niitä, jotka eivät kuulu mihinkään kristilliseen yhteisöön. Vuosi sitten näytti siltä, että kokonaiskaupungistumisen kasvaessa kristittyjen kaupunkilaisten suhteellinen osuus olisi ollut kasvamassa, mutta nyt ei tällaista johtopäätöstä voi tehdä.

Köyhien suurkaupunkien kurjuus

Maailman kaupungistuminen etenee hurjalla 1,94 %:n vuosittaisella kasvuvauhdilla ja lähes puolet maailman väestöstä (3113 miljoonaa eli n. 49%) asuu kaupungeissa.
Kaupunkiväestöjen köyhtymistä ja slummiutumista osoittavat tilastot ovat edelleen kasvussa. Kaupungeissa arvioidaan nyt olevan yhteensä 1580 (1540) miljoonaa köyhyysrajan alapuolella elävää ihmistä kasvun ollessa 3,07%. Näistä asuu slummeissa 800 (760) miljoonaa ja slummiutuneiden osuus on kasvanut rajua 3.39 %:n vuosivauhtia. Kaupungit ovat siis slummiutumassa. Tämä merkitsee ainakin kahta asiaa: 1. Rikollisuus, rauhattomuus ja ääriliikkeiden sekä terrorismin mahdollisuudet kasvavat kaupungeissa. 2. Kristittyjen on hoidettava keskinäisiä yhteysverkostojaan, niin että ne yhä vastuullisemmin auttavat evankeliumia ja esirukousta eteenpäin ja myös välittävät huolenpitoa ja konkreettista rakkautta niissä mukana oleville kristityille kuten myös ei-kristityille kaupunkien asukkaille.

Kaupunkien köyhyys ja sen mukanaan tuoma hätä eivät merkitse eivätkä saa merkitä luopumista evankeliumikeskeisyydestä kaupunkien tavoittamisessa. Jos niin tapahtuisi, lähetys lakkaisi olemasta lähetys. "Sielun pelastus", "soppa" ja "saippua" kulkevat (kristityn) käsi (toisen kristityn ja ei-kristityn) kädessä erityisesti slummien tienoilla.

Muita vakavia näköaloja

On masentavaa taas kerran lukea taloudellisten väärinkäytösten jatkuvasta kasvusta kristittyjen piirissä. Erilaisten kavallusten määrä kristillisten yhteisöjen sisällä on kasvanut vuodessa yli 6% ja on nyt 20 (19) miljardia dollaria vuodessa. Jälleen on kysyttävä, kuinka tällainen on yleensä mahdollista. Menossa on jatkuva suurkatastrofi. Talouskontrolleja ei osata tai tahdota saada pitäviksi. Talousrikokset, kuudennen käskyn alueen lankeemukset ja päihteet ovat arkipäivää - ei vain Afrikassa ja Aasiassa, vaan myös muualla, ns. valkoisista synneistä puhumattakaan (kunnian ja maineen tavoittelu, minä-keskeisyys, tasapuolisuuden puute esim. työntekijöiden työvelvollisuuksien etuuksien suhteen jne.) Myös kaikki tämä on Jumalan edessä väärin, vaikkei sitä mitenkään voitaisi tilastoidakaan. Vaikka kaikki synti on aina Jumalalle kauhistus, jota hän ei siedä, hän kuitenkin sallii evankeliumin etenemisen langenneisuudestamme huolimatta.

Marttyyrien määräksi on jälleen ilmoitettu korkea luku, 168000 (167000). Näin moni ihminen ei ole menettänyt henkeään uskonsa tähden, vaan tilastoon on otettu myös uskonsodiksi katsottavien tilanteiden (esim. Sudan) uhrit ja monia muita uskonsa tähden vakavasti kärsimään joutuneita. Toisten tilastojen mukaan Pohjois-Korea on suhteellisesti kaikkien pahiten kristittyjä vainoava maa; kärkijoukossa kulkevat myös Kiina, Intia ja Indonesia sekä eräät Väli-Amerikan katoliset maat.

Uutena piirteenä on tämän vuoden tilastoissa keskittyminen kristittyjen yhteysrakenteisiin, joista oudosti ja poikkeuksellisesti käytetään nimitystä "konsiilit". Eri tasoisten yhteysrakenteiden määrä on kasvussa yli 4 %:n vuosivauhtia ja rakenteita lasketaan olevan paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla yhteensä 9000. Näiden lisäksi erilaisia ulkolähetysorganisaatioita on n. 4200. Tämän(kään) valossa kenelläkään ei pitäisi olla hirveän suurta huolta oman kirkkomme lähetysjärjestöjen lukumäärästä kun se suhteutetaan maailmanlähetyksen suuriin lukuihin.

Takaisin
=> Lähetys