Takaisin
=> Lähetys

Lähetysvuosi 1974

Vuosi 1974? Sehän oli aivan tavallinen kalenterivuosi? - Kyllä, mutta lähetysvuotena joillekuille täällä Suomessa hieman poikkeuksellinen: sisäisen ja ulkoisen kuohunnan, jännityksen, raskaan työn ja pientä suuremman hullunrohkeuden vuosi - ainakin monille Kylväjän alkuvaiheessa mukana olleille. Vuosihan oli Kylväjän perustamisvuosi, kun päätös asiasta tehtiin 1.3. Kylväjän ensimmäisen puheenjohtajan, teol. tri Per Wallendorffin, kodissa Helsingin Herttoniemessä pienen ystäväjoukon läsnäollessa. Uuteen vaiheeseen käytiin aroin, mutta samalla luottavaisin mielin.

Kylväjä perustetaan: vaativa ratkaisu

Edeltäneet kuukaudet olivat olleet monin tavoin ahdistavia ja epävarmuuden täyttämiä aikoja. Uuden järjestön perustaminen nopeasti laajenevan Kansanlähetyksen rinnalle ja joidenkuiden työsuhteiden päättäminen Kansanlähetyksen palveluksessa oli yhtäältä kaikkea muuta kuin helppoa. Toisaalta se oli vaihtoehto, josta pieni "kylväjäjoukko" ei päässyt irti ja jota se ei voinut sivuuttaa. Eri seikat huomioon ottaen ei muita vaihtoehtoja enää ollut näköpiirissä.
Koimme kipeänä monien uskovien murheen asian tiimoilla, mutta myös innostusta ja rohkaisuakin riitti. Vaikka menneiden vuosien sekä hyvät että vaikeat asiat olivat tuoreina mielessä, polttopisteessä olivat ennen kaikkea tulevat vuodet. Oli kysymys lähes 30 lähetystyöntekijän palvelun jatkumisesta kentillä, kuten myös siitä, miten evankeliumi voisi myös uuden järjestön välityksellä mennä parhaiten eteenpäin ja lähetyspanos kasvaa.
Riemullinen piirre perustavassa kokouk-sessa oli muslimista kristityksi kääntyneen nuoren veljen läsnäolo. Hän on saanut tällä välillä maksaa uskostaan Jeesukseen marttyyriudella. Hänen mukana olonsa oli kuin lähetysnäyn sinetti tai tienviitta: halusimme pyrkiä siihen, että kaikissa kansoissa syntyisi evankeliumin kautta usko Jeesukseen.
Vuosi 1974 osoitti todeksi, että Kylväjän perustamisen päivä oli todellakin "pienten alkujen päivä". Jälkeenpäin on vaikea ymmärtää, miten ratkaisuun oikein rohjettiin käydä. Varsinainen voimavara oli evankeliumi ja joukko työntekijöitä. Omaisuutta ja rahaa ei ollut.

Juuret OPKO:ssa

Järjestön perustamiseen rohkaisi myös näköala siitä, että Kylväjän hengellinen ja lähetyksellinen historia ja identiteetti juonsi juurensa jo 1960-luvun alkuvuosilta, jolloin Ylioppilaslähetyksen (nyk. Suomen Evankelisluterilainen Opiskelija- ja Koululaislähetys, OPKO) perustamista (1964) suunniteltiin ja jolloin laaja opiskelijoiden joukko alkoi kokoontua Jumalan sanan ääreen Suomen Raamattuopiston (SRO) suojissa Kauniaisissa.
OPKO:n alkuvuosina lähetys tuli elävällä ja luontevalla tavalla mukaan herätykseen. Raamattuopetus ja aikaisemmin kentillä olleiden lähettien todistukset otettiin vastaan avoimin sydämin. Saimme myös paljon uutta tietoa eri kentistä monien puhuttelevien esimerkkien kautta. Lähetystä haluttiin myös opiskella. Tarkoitusta varten perustettiin lähetysseminaari, jossa vuosien varrella kymmenet opiskelijat tutustuivat lähetykseen laatimalla seminaariesitelmiä eri aiheista, mm. lähettien elämäkerroista. Moni mukana ollut lähti myöhemmin lähetystyöhön. Kylväjä on omalta osaltaan tämän opiskelijaherätyksen hedelmää. Vuonna 1966 Ylioppilaslähetys lähetti omalla kustannuksellaan kolme lähetyskandidaattia Englantiin vuoden raamattu- ja lähetyskoulutukseen, Liisa Jakkulan (nyk. Kingma), Kimmo Juutilaisen sekä Ritva Olkkolan (nyk. Olkkola-Pääkkönen), jotka kaikki aikanaan tulivat Kylväjän läheteiksi.

Pohjoismainen näköala: yhteistyö jatkuu

Lähetyksen näkökulmasta vuosi 1974 avaa myös laajempia periaatteellisia lähetystyöhön liittyviä näköaloja. Yksi niistä oli kysymys siitä, missä määrin kentillä olevien suomalaisten lähetystyöntekijöiden hengellinen, henkinen ja taloudellinen tuki olisi tarpeen järjestää lähettien omasta kotimaasta. Norjan Luterilainen Lähetysliitto (NLM) oli jo tehnyt päätöksen niiden Kansanlähetyksen palveluksessa olevien suomalaisten yhteistyölähettien tukemisesta, jotka olisivat voineet jäädä ilman suomalaista lähetysjärjestöä.
Norjalaisten päätös osoitti vastuuntuntoa sekä lähetystyön jatkumisesta että siitä lähettijoukosta, jota asia koski. He eivät missään tapauksessa halunneet "hylätä" ketään yhteydessään työskentelevää suomalaista lähettiä, mutta he pitivät luonnollisena, että läheteillä olisi oma järjestö Suomessa. Norjalaisten ystävien asenne herätti kiitosmieltä ja rohkaisi merkittävältä osaltaan Kylväjän perustamiseen. Hyvä suhde norjalaisiin ja heidän myötään muihin poh-joismaisiin lähetyksiin oli myös suuri voimavara, jota ei voi yliarvioida. Yhteydet antoivat myös uusia kiinnekohtia yhteispohjoismaisiin hengellisiin aarreaittoihin erityisesti Carl-Olof Roseniuksen julistus- ja sielunhoitoperinteeseen omien kotimaisten herätysliikehelmien lisäksi. Kirkas evankeliumi oli "lähetyksen elämä".

Globaali lähetys

Vuonna 1974 pidettiin Lausannessa suuri lähetyskongressi, johon Suomesta osallistui n. 20 edustajaa. Maailman lähetystilanne kartoitettiin ja raamatullista lähetysteolo-giaa hahmoteltiin. Kokous avasi samalla meille luterilaisille jatkuvan haasteen korostaa uskonvanhurskauden ja yksin uskosta, yksin Raamattu ja yksin Kristus -näköaloja tässä kansainvälisesti niin merkittävässä ja yhä kasvavassa lähetysyhteydessä.

Takaisin
=> Lähetys