Takaisin
=> Lähetys

Lento yli jurttien

Sirpa ja Roy Rissanen
Lento yli jurttien. Suomen Lähetysseura. 2001. 220 s. Värikuvaliite.
Sanasto.

"Kuuden Itä-Afrikassa vietetyn vuoden aikana Rissasten perheessä vitsailtiin lähdöstä Mongoliaan. Jos ilma Afrikassa oli liian kuuma tai väkeä tuntui olevan tungokseen saakka, tyypillinen kommentti oli: 'Eiköhän lähdetä Mongoliaan.' Vuonna 1999 vitsistä tuli totta: Rissaset muuttivat Mongoliaan avaamaan ja kehittämään yleisilmailua."

Näin esitellään kirjan kirjoittajat, Suomen Lähetysseuran työntekijät Sirpa ja Roy Rissanen, jotka työskentelevät Mongoliassa Missionary Aviation Fellowshipin (MAF) Euroopan osaston ja paikallisen Exodus-järjestön Blue Sky Aviation-yhteisyrityksen palveluksessa.

Lainattu esittely heijastaa mainiosti kirjoittajien otetta: tilannekomiikka hersyy kautta kirjan, monet vakavatkin asiat kevennetään huumorin avulla ja kirjallinen ilmaisu on kepeää, sujuvaa ja helppolukuista. Kirja antaa hyvän kokonaiskuvan lähettiperheen asettumisesta uuteen maahan, lentotoiminnan aloittamiseen liittyvästä mahtavasta byrokratiasta, ja maan oudoistakin
elämäntavoista. Teos palvelee kulttuurioppaana ja yleistiedon lähteenä monelta alalta sekä kuvaa realistisesti mm. matkustamista monenlaisissa tilanteissa monenlaisilla teillä - ei kuitenkaan juuri lainkaan ilmassa. Miksi ei, se selviää kirjasta.

Kuvaukset autoista ja matkan etenemisestä lumimyrskyn tukkimalla tiellä on taitavasti piirretty. Realistisuudessaan ne palauttivat elävästi mieleeni hieman samankaltaisen tilanteen, johon jouduin Kylväjän työntekijöiden kanssa matkalla Mongoliassa muutama vuosi sitten. Maan varsin erikoinen ilmasto saa myös paljon huomiota osakseen, kuten ilmailualan ihmisiltä voi hyvin odottaakin. Muutaman kerran kuvataan myös maan lamalaista, tiibetiläistä buddhalaisuutta ja animismia. Ainakin ovo, "pyhä kiviröykkiö", ja jotkut siihen liittyvät uskomukset ja menot avataan lukijalle selvästi.

Varsin vakavoittava on kuvaus "viemärikansasta", Ulanbaatarin viemäriverkostojen asukkaista. Kurjuus, köyhyys, sairaudet ja asumisen ja elämisen äärimmäinen ankeus tuntuvat toivottomilta. Mieleeni nousi väkisinkin Hong Kongin kuuluisa slummialue, Wall City, tuo nyt jo purettu Muurikaupunki, sen kurjuus, haju ja apaattinen masennus. Jotkut kuitenkin auttavat ihmisiä näissäkin paikoissa ainakin aineellisesti, toivottavasti myös hengellisesti niin, että slummeissakin kuuluisi todistus evankeliumista hätäavun rinnalla ja sen myötä.

Lähetyksen näköaloille ei jää kovin paljon tilaa muutenkin jo suhteellisen laajaksi kasvaneessa kirjassa. Kovin mielellään olisin lukenut enemmän lähetystyön haasteista, seurakuntien synnystä viime vuosikymmenellä ja niiden nykytilanteesta, samoin siitä, miten Kristuksen ainutlaatuinen evankeliumi kohtaa mongolin ja maan uskonnot, ja miten lentotoiminnan avulla voitaisiin tukea kokonaisvaltaisen lähetystyön elämää yhdessä lähetystyöntekijöiden ja kansallisten kristittyjen kanssa. Kirjoittajien osoittamalla kuvauksen taitavuudella ja heidän ilmaisuilonsa myötä olisi näistä nimenomaan lähetykseen liittyvistä aiheistakin saatu paljon irti. Ennen pitkää olisi syytä saada markkinoille myös varsinaisiin lähetysnäköaloihin keskittyvä kirja. Jokaisen Mongoliasta kiinnostuneen ja varsinkin sinne matkaa suunnittelevan kannattaa tämä kirja lukea.

Takaisin
=> Lähetys