Takaisin
=> Lähetys

Profeetta Naahumin lähetyssanoma

"Älä pidä muita jumalia" koskee koko ihmiskuntaa. - Horisontti/ lähetys. Uusi tie. 2001.


Naahumin kirja Vanhassa testamentissa sisältää varsin ajankohtaisen lähetysnäköalan. Kirjan sanoman äärellä on pääteltävissä, että erityisesti Joonan kirjasta kuuluisa suurkaupunki Ninive (Nahum 1:1) oli jonkinlainen noituuden, salatieteiden ja seksuaalisen hurjastelun pesäpaikka. Herran tuomio Ninivelle oli ankara. Yhtenä syynä oli juuri tämä kaupungissa harjoitettu epäjumalanpalvelus ja mutta myös sen levittäminen muihinkin kansoihin: "Kaikki tämä (tuomio tulee) porton hillittömän haureuden tähden. Suloinen ja kaunis hän oli, ovela velho, joka haureudessaan teki kansat orjikseen, velhoudellaan kietoi sukukunnat valtaansa" (Naahum 3:4). Magian ja noituuden harjoittaminen oli luonut sielullisesti ja uskonnollisesti äärimmäisen voimakkaan lumouksenomaisen ilmapiirin, joka levisi Assyriasta laajalle muihinkin valtakuntiin. Vaikkei kaupungissa varmaankaan ollut järjestetty mitään suunnitelmallista uskonnollista "lähetystyötä", voimakas pakanallinen vaikutus levisi pimeän ja käsittämättömän voimansa vuoksi laajalle.

Tähän pakanallisen vaikutuksen leviämiseen liittyy merkillinen ja hyvin paljastava jae: "Sinusta, Ninive, lähti mies, joka hautoi mielessään pahaa, punoi juonia Herraa (Jahve) vastaan (1:11)." Tämä meille nimettömäksi jäävä henkilö oli ilmeisesti joku aikanaan varsin tunnettu pakanauskonnon johtohenkilö, kenties sen ylipappi tai muu edustaja, joka kohdensi voimakkaan uskonnollisen hyökkäyksen suoraan Raamatun ilmoituksen Jumalaa, Jahvea, vastaan. Hänen on täytynyt kuulla jotain elävän Jumalan ilmoituksesta sekä teoista ja asettua sen jälkeen tietoisesti ja rajusti häntä ja häneen uskovia juutalaisia vastaan.

Lähetystyön näkökulmasta katsottuna Naahumin kirjan erikoispiirre on tuomion julistaminen pakanakansalle tämän epäjumalanpalveluksesta. Välähdyksenomaisesti meille näytetään, ettei ainoastaan Herran omaisuuskansa Israel tehnyt väärin palvellessaan vieraita jumalia. Väärin teki myös Assyria ja sen pääkaupunki Ninive harjoittaessaan epäjumalanpalvelusta. Assyrian "omien" jumalien palveleminen ei ollut puolusteltavissa sillä, että nämä jumalat ja kaupungin maagiset menot olivat vanhastaan olleet kansan perinteistä uskontoa. "Temppelistäsi minä hävitän jumalien patsaat ja kuvat. Sinun hautasi on jo kaivettu, et ole enää mitään" (1:14). Kaupungin jumalatar kannetaan ulos temppelistä ja sen papittaret saavat rangaistuksensa (2:8). Niniveen tuomioon kuuluu myös perusteellinen sotilaallinen tappio (2:2-3:3). Tuomion perusteena on tietysti myös se hävitysvimma, mitä Assyria on osoittanut muita kansoja kohtaan (2:14-3:1). Israel sen sijaan saa Jahveen uskoessaan lohdutuksen, johon profeetan nimi Naahum ("lohduttava") viittaa.

Naahumin lähetyssanoma osoittaa sen keskeisen mutta nykyaikaisissa lähetyskeskusteluissa usein vähätellyn totuuden, ettei minkään heimon, kansan tai kulttuurin oma, perinteinen jumaluus tai uskonto ole kristilliseltä kannalta katsottuna "oikea". Koko Raamatussa, sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa, kolmiyhteinen Jumala itse on ainoa elävä Jumala, ainoa Luoja ja Pelastaja. Hänen suhteensa ihmisen itsensä rakentamiin uskontoihin ja niiden epäjumaliin (joita todellakin on olemassa paljon vaikkakin ilman mitään todellista jumaluutta, esim.1 Kor. 8:4-5) on ehdottoman kielteinen.

Eri yhteyksissä on jo vuosikymmeniä esitetty väitettä, jonka mukaan "meille kristityille" Jeesus on kyllä ainoa Pelastaja, mutta muiden uskontojen edustajiin tämä ei päde. Tällainen ajattelu tuhoaa kolmiyhteisen Jumalan ja Kristuksen ainutlaatuisuuden ja ehdottomuuden. Tästä huolimatta mainittu ajatus on hapattanut monen teologin ja maallikon mielen, mikä näkyy kipeällä tavalla mm. erilaisissa esitelmissä, seminaareissa ja yleisökirjoituksissa.

Ensimmäinen käsky "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia minun rinnallani" on kristillisen lähetystyön kiintopiste, josta käsin on arvioitava kaikkea ihmisen luontaista uskonnollisuutta ja epäjumalanpalvelusta. Tätä evankeliumista käsin tapahtuvaa erojen arviointia voidaan kutsutaan uskontoteologiaksi. Ensimmäinen käsky pätee läpi koko Raamatun ja ihmiskunnan. Mitään kulttuuria, uskontoa tai mitään palvontaa ei voida asettaa sen vaikutuspiirin ulkopuolelle. Kielto muiden jumalien pitämisestä koskee jokaista ihmistä.

Raamatun ensimmäisen käskyn rikkominen saa Uuden testamentin aikana ja omalla vuosisadallamme osittain toisenlaisia muotoja kuin Vanhan liiton aikana. Meidän aikanamme epäjumalanpalvelus näyttäytyy uusin muodoin, jotka - yllätys, yllätys - osoittautuvatkin monissa tapauksissa ikivanhojen pakanallisten ajatuskulkujen ja palvontamenojen suoranaisiksi jälkeläisiksi tai niiden hieman uudistuneiksi muunnelmiksi. Vieraaseen jumalaan sitoutumisen rangaistus on kuitenkin aina pyhä Jumalan edessä hirvittävä.

Ensimmäinen käsky tuntuu mahdottomalta liittää millään tavallaan käsitteeseen "evankeliumi", sillä käskyihin, kieltoihin ja kehotuksiin ei todellakaan sisälly evankeliumia. Ensimmäinen käsky on kuitenkin kaksiosainen kokonaisuus. Yllättävästi käskyn ensimmäinen osa "Minä olen Herra sinun Jumalasi" onkin itsessään suunnaton evankeliumi ja kaiken sen pohja ja perustus, mitä me uuden liiton kristityt kutsumme evankeliumiksi. Kolmiyhteinen Jumala tarjoutuu meidän Jumalaksemme. Tämän hän toteuttaa konkreettisesti ja suurenmoisesti lähettämällä maailmaan Jeesuksen, jolle "annetaan nimeksi Immanuel eli "Jumala meidän kanssamme" (Mt. 1: 23).

Elävä Jumala on ensin luonut meidät ja sitten osoittanut halunsa yhteyteen kanssamme. Hän kutsuu meitä uskomaan siihen pelastukseen, minkä hän on meille valmistanut Jeesuksen sovitustyön kautta ja varjelee meitä tässä uskossa. Jumala ei ainoastaan ilmoita itseään jonain luomaansa maailmaan tai ihmiseen itseensä kätkeytyväksi mystiseksi, persoonattomaksi 'jumaluudeksi', eräänlaiseksi maailmansieluksi, "olemassaolon syvimmäksi pohjaksi", kosmiseksi energiaksi, joka tunkee ihmisen läpi ja löytyy tämän omasta sydämestä. Hän on ulkopuolellamme oleva persoonallinen Jumala, joka haluaa olla meidän Jumalamme, meidän taivaallinen Isämme, meidän, jotka olemme kuulleet evankeliumin Jeesuksesta ja haluamme uskoa häneen. Tähän lupaukseen sisältyvän suunnattoman hyvyyden torjuminen ja halveksiminen näkyy muiden jumalien puoleen kääntymisenä ja niiden asettamisena Jumalan rinnalle tai sijaan. Se on tuomionalainen tila riippumatta siitä, minkä uskonnon kannattaja ihminen on ja viestittää omalta osaltaan lähetystyön välttämättömyydestä.

Takaisin
=> Lähetys