Noitavaimosta evankelistaksi

Lähetyskirjoitus Kylväjä-lehteen 2/2002, sitä ennen laajempi versio Perustassa, ks. bibliografia, vuosi 1998/1999

"Meillä ei ole taistelu lihaa eikä verta vastaan"

Raamatussa kuvattu ja monissa lähetystilanteissa kouriintuntuvasti havaittu pahojen valtojen ja voimien todellisuus koskettaa myös meitä länsimailla asuvia. Salatieteissä eli okkultismissa keskeiset magia, spiritismi ja ennustaminen leviävät keskuudessamme. Saatananpalvojista sekä satanisteista puhutaan nykyään myös tiedotusvälineissä. “Uuden aikakauden uskonnollisuus“ (New age) ja luonnonmystiikka, intialaisperäiset teosofiset ja antroposofiset virtaukset, jooga, horoskoopit  sekä erilaiset vaihtoehtoterapiat kiinnostavat ihmisiä, ja monet kristillisten kirkkojenkin jäsenet ihmiset antautuvat niiden vietäviksi.

Afrikkalainen animistinen, henkien todellisuuteen sekä niiden pelkoon ja palvontaan kytkeytyvä uskontotausta tulee näkyviin mitä moninaisimmin tavoin myös länsimailla. Jotkut heavy-musiikkiin liittyvät asiat, eläin- ja jopa ihmisuhrit (Hyvinkään paloittelusurma), ja näihin liittyvä korostettu antikristillinen aines eivät valitettavasti ole tuntemattomia Suomessakaan. Efesolaiskirjeen 6. luku kertoo joitain piirteitä henkivaltojen todellisuudesta.

Yleinen ilmoitus ja luomisjärjestykset eivät pelasta

Kaikki ei-kristillisten uskontojen ja niiden leimaaman kulttuurin keskuudessa ei tietenkään ole demonista, vaan niiden parissa kohdataan, milloin selvemmin, milloin hämärämmin, luomisjärjestyksiä toteuttavaa, yleiseen ihmisyyteen kuuluvaa elämää ja järjestystä. Ei-kristillisissä kulttuureissa on perheyhteyttä, joskus heikko-osaisista huolehtimista, itsensä kehittämisen valmiutta jne. Samalla niissä tavataan asioita, jossa Perkeleen ote on näkyvä ja voimakas. Lapsia jätetään heitteille, vammaiset tai muut sairaat työnnetään yhteisön ulkopuolella, kyläyhteisöjä johdetaan magian ja kirousten avulla. Uskonnollisen sukuperinteen vaaliminen voi johtaa antikristillisiin kauheuksiin, kuten Ruotsissa vastikään tapahtunut ”kunniamurha” häpeällisesti osoitti.

Yleisen ilmoituksen alueella ja ihmisen luotuisuudessa ei kuitenkaan ole sanaakaan Jeesuksesta eikä pelastuksesta. Ihmisten ainoa Vapahtaja, Jeesus Kristus, kohdataan ainoastaan rististä ja sovituksesta kertovassa evankeliumissa, joka lupaa täydellisen vanhurskauden ja anteeksiantamuksen syntiselle ihmiselle tämän uskoessa Jeesukseen. Ihmisen Jumala-yhteyden korjaantuminen ei ole mahdollista ilman evankeliumia. Kolmiyhteinen Jumala Isä, Poika ja Pyhä Henki on ainoa elävä Jumala.

Etiopian kirkko myrskyssä

Luin joitain vuosia sitten norjalaisen Etiopian-lähetin, Jorunn Hamren, kirjoittaman kirjan “Noitavaimosta evankelistaksi“ (Fra trollkvinne til evangelist. Lunde Forlag, 1988).  Kirjoittaja kertoo etiopialaisen naisen tien tavallisesta maalaisnuoresta ensin  vierasheimoisen rikkaan miehen neljänneksi vaimoksi, sitten Saatanan palvelijattareksi, kristilliseen uskoon, raamattukouluun ja lopuksi seurakunnan työntekijäksi. Maaliskuussa 1998 tekemälläni Etiopian matkalla tapasin tämän naisevankelistan tyttären, joka hänkin on evankelista ja on mukana seurakunnan terveystyössä. Samoin tapasin kirjan kirjoittajan, joka kertoi Etiopian Evankelisen Mekane Yesus -kirkon seurakuntien elämästä sekä iloisia että surullisia asioita.

Kirjoittajan monikymmenvuotisen lähetyskokemuksen tietäen luin kirjan huolellisesti. Perehtymiseen motivoivat minua kirjoittajalta ja Kylväjän läheteiltä matkani aikana saamani huolestuttavat tiedot Mekane Yesus -kirkon monien seurakuntien hengellisestä tilanteesta. Kirkko kyllä kasvaa erittäin voimakkaasti Jumalan sille antamaa kasvua, mutta jotkut kristityt ja kokonaiset seurakunnat näyttävät tempautuvan mukaan eräänlaiseen “afrikkalaiseen torontolaisuuteen“ ja palaavan takaisin pakanuuteen.

Sanoma pimeyden voimilta

Jorunn Hamren kirja vie meidät muutaman vuosikymmenen takaisiin tapahtumiin eteläisessä Etiopiassa. Kertomus avaa Saatanan pimeän ja käsin kosketeltavan todellisuuden. Kirjan päähenkilön Sue Bengaran avioiduttua heidän kotiinsa tuli käymään lähiseudulla asuva noita. Kun tämä alkoi rummutuksensa, paikalla ollut kylän väki joutui näkyvällä tavalla Saatanan vaikutuksen alaiseksi, eräänlaiseen hurmokseen. Ihmiset villiintyivät voimakkaiden liikkeiden ja melun kasvaessa. Kaikki kuitenkin hiljenivät noidan alkaessa välittää sanomaa -  niin kuin Sue ja hänen kristityt ystävänsä myöhemmin asian tulkitsivat - suoraan Saatanalta. Suen miehestä tulisi tuona iltana mahtava noita, Saatanan palvelija, ja Suesta hänen “tulkkinsa“. Sue sai Saatanalta myös uuden nimen, “Musta“.

Noidan välittämässä sanomassa kehotettiin ihmisiä kääntymään vastavihityn noidan, Suen aviomiehen, puoleen aina kun ongelmia ilmaantui ja jos joku oli kuolemaisillaan. Luvattiin, että noita auttaa. Avun tarvitsijoille ilmoitettiin aina ensiksi mitä piti uhrata sekä vaaditun palkkion määrä, joka tavallisesti oli suorastaan huikea ihmisten varallisuuteen verrattuna. Parantumista ei aina tapahtunut. Monet apua etsineet ajettiin henkiseen ja aineelliseen epätoivoon, kun heille ei käynyt selväksi, “mitä vielä piti tehdä tai uhrata“, jotta luvattu parantuminen toteutuisi.

Noituuden kahleissa

Pian tämän jälkeen järjestetyssä saatananpalvontatilaisuudessa Sue tuli sidotuksi entistä voimakkaammin Perkeleen otteeseen. Hänelle tuli miehensä kautta sanoma, ja hän koki joutuvansa pahuuden valtojen hyökkäyksen kohteeksi. Hänen piti heittää puunkarahka nuotioon, jossa se syttyi. Pian hänen miehensä villiintyi tanssiin, otti palavan puun nuotiosta ja alkoi piestä sillä vaimoaan. Tämä sai iskun toisensa jälkeen ja horjahti lopulta paljain jaloin nuotioon. Tuli ja kuuma hiillos eivät niitä kuitenkaan vahingoittaneet. Saatana suojeli omaansa sitoen Suen samalla yhä lujemmilla kahleilla itseensä.

Vapaus koittaa

Monen kuluttavan vuoden jälkeen Sue sai kuulla evankeliumin ensi kertaa elämässään. Sen välittäjänä oli pappisevankelista Shamebo, eteläisen Etiopian sodanjälkeisen ajan tunnettu julistaja. Usko syntyi välittömästi, ja sen myötä koitti ihana sisäinen vapaus. Kristuksen yksinkertainen evankeliumi osoitti voimansa (Room. 1:17). Uskon saaminen synnytti myös voimakkaan halun vapauteen niistä arkielämän ympyröistä, jotka muodostaisivat jatkuvan läheisen kosketuspinnan saatananpalvontaan.

Yritykset päästä vapauteen olivat yhtä taistelua ja murhetta. Suen asema suurperheessä oli eristetty ja poljettu. Häneltä kuoli jo toinen lapsi. Hänelle ei annettu mitään omaa eikä hänen todistustaan ei otettu vastaan. Onneksi kirkko tarjosi hänelle jossain vaiheessa opiskelua raamattukurssilla, ja tähän mahdollisuuteen Sue innokkaasti tarttuikin. Kurssi kuitenkin keskeytyi miehen vaatimuksesta. Lopulta vapaus koitti. Tuomarin päätös irrotti Suen kuolemaan asti orjuuttavasta perhetilanteesta, ja hän sai myös käydä kurssin loppuun ja astua evankelistan virkaan ja terveystyöhön.