Takaisin
=> Lähetys

Onko jokaisella oikeus kuulla evankeliumi?

 

Kysymykseen voidaan vastata toisella kysymyksellä: Miksi ei olisi? Jumalan, ihmisten Luojan, näkökulmasta katsottuna ei ihmisten kesken ole mitään eroa ihmisarvossa. Jeesuksen ristinkuolema koskee erotuksetta jokaista. "Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman" (1 Joh. 2:2). Valtava ja uskomattoman "hyvä uutinen" eli evankeliumi maailmansovituksesta koskee erotuksessa kaikkia nyt eläviä ja tulevia sukupolvia. Kansallisuuserot, ihonväri, varallisuus, kieli, ikä, sukupuolinen poikkeavuus, terveys ja sairaus, ilo tai suru, elämän vireys tai toivottomuus eivät aseta ihmisiä eriarvoiseen asemaan: evankeliumi koskee samalla tavalla kaikkia.

Jeesuksen sovitustyö ei jätä ketään ulkopuolelle
Kun näin on, evankeliumi Jeesuksesta ja hänen kaikkia koskevasta ristintyöstään, hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan tulee julistaa erotuksetta kaikille kaikkialla. Vain evankeliumin mukainen usko Jeesukseen luo uudestaan Jumalan ja ihmisen rikkimenneen suhteeseen. Ilman sanaa eli sanomaa Jeesuksesta eikä ilman hänen asettamiaan armonvälineitä, ole mitään kristillistä pelastusta.

Ihminen ei voi tunkeutua Jumalan mielen ja sydämen salaisuuksiin. Ihminen ei voi leikkiä Jumalaa ja julistaa Hänen "tuntemuksiaan ja mielialojaan" toisille ihmisille, ellei Raamattu niitä muutenkin ilmoita. Voimme silti aavistuksenomaisesti ja hyvin inhimillisistä lähtökohdista ajatella, "mikä suru painaakaan Jumalan mieltä" evankeliumin pysähtyessä kirkkoihin ja niiden seurakuntiin ja miljoonien ihmisten jäädessä sen ulkopuolelle. "Eivätkö kristityt(kään) tajua Poikani tuskaa ristillä ja mitä siellä todella tapahtui?" "Eivätkö ihmiset tajua, miten sovitustyö kuluu hukkaan niiden kohdalta, jotka eivät koskaan saa kuulla siitä?"

Jumalan lähetystahto koskee koko maailmaa
Kolmiyhteisen Jumalan lähetystahto on yksiselitteisen selvä Raamatun alusta loppuun. Raamatun 'lähetyslanka' - Jeesuksen sovintoveren mukaan voimme kutsua sitä täydellä syyllä 'punaiseksi langaksi' - tähtää evankeliumin julistetuksi tulemiseen kaikille kansoille, aina ja kaikkialla. Evankeliumin julistaminen koko maailmalle on Jeesuksen ristintyön kunnioittamista ja seurakunnan sanomatonta kiitollisuutta kuulemastaan evankeliumista.

Vanha testamentti ei suinkaan rajoita elävän Jumalan tuntemusta Israelin kansaan, vaikka tämä olikin "valittu kansa". Jumalan valinnan tarkoitus oli saattaa Israelin välityksellä sanoma pelastuksesta ja oikeasta uskosta kaikille: "Ei riitä, että -- saatat ennalleen saatat ennalleen Jaakobin heimot -- Minä teen sinusta valon kaikille kansoille, niin että pelastus ulottuu maan ääriin saakka" (Jes. 49:6).

Evankeliumi on jotain sanomattoman hienoa ja suloista kuultavaa sille, jolla on huono omatunto, joka tajuaa olevansa syntinen ja saastainen lainrikkoja Jumalan pyhyyden edessä ja varsin kipeällä tavalla myös suhteessa rakkaimpiinsa ja työtovereihinsa.

Evankeliumi ei kaikille kelpaa
Evankeliumista ei kuitenkaan ole paljon tai mitään iloa niille, jotka katsovat olevansa pelkästään kunnon kansalaisia ja vastuuntuntoisia omaisia (mitä monet sanan parhaassa merkityksessä ovatkin) eivätkä niin ollen koe minkäänlaista tarvetta anteeksiantamukselle. Eihän heillä yksinkertaisesti ole anteeksisaatavaa! He tulevat varsin hyvin toimeen ilmankin sanomaa "jostakusta Jeesuksesta", jota asianomainen ei koe millään tavalla tarvitsevansa.

Anteeksiantamusta tarvitsevat ovat "evankeliuminnälkäisiä", itsensä täystyytyväisiksi kokevat ovat omasta mielestään "rikkaita", jotka eivät enää mitään tarvitse. Näistä kahdesta joukosta sanotaan suoraan: "Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin, mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois" (Luuk. 1: 53).

Ei ole oikein pitää evankeliumia vain itsellään
Vanhassa testamentissa on puhutteleva viitekuvakertomus hyvän sanoman jakamisen välttämättömyydestä. Syyrian kuningas piiritti Samariaa ja ruoka alkoi loppua kaupungista. Niin hirvittävä oli nälänhätä, että ihmiset olivat jo valmiit syömään toisiaan ja aloittamaan sen omista lapsistaan. Yllättäen piiritysjoukot kuitenkin lähtivät pakoon ja jättivät taakseen leirinsä täynnä muonaa.

Kaksi spitaalista havaitsi tämän ja tyydytti valtaisan nälkänsä teltoista löytämällään ruualla. Yhtäkkiä heidän mieleensä välähti jotain, ja he sanoivat toisilleen: "Me emme tee oikein. Tämä päivä on hyvän uutisen päivä. Jos me olemme tästä hiljaa ja odotamme aamunkoittoon saakka, meitä voidaan syyttää rikoksesta. Paras lähteä heti kaupunkiin ja kertoa tästä kuninkaan väelle" (2 Kun 7:9). Ja niin koko nälän hulluuttama (Sinikka, jätetään näin) kansa sai ruokaa ja elämä jatkui. Ihmiset, jotka estävät evankeliumin julistamisen, "täyttävät syntiensä mittaa" (1 Tess. 2:16). Verukkeita lähetystä vastaan löytyy nykypäivänäkin loputtomasti, rahasta, inhimillisistä heikkouksista ja elämän vaikeuksista, väsymyksestä ja osaamattomuudesta alkaen.

Kenelläkään ei ole oikeutta kuulla evankeliumia!
Luit oikein, lauseessa ei ole painovirhettä. Kaiken edellä sanotun jälkeen kaadamme puheet ihmisten oikeudesta kuulla evankeliumi ylösalaisin ja sanomme vakavasti: kenelläkään ei sitä oikeutta ole. Näin sanoessamme painotamme sanaa "oikeutta". Mitä ihmeen oikeutta Jumalaa vastaan kapinoivalla ihmisellä olisi olla Jumalan rakkauden kohteena? Mitä ihmeen oikeutta synnin turmelemalla ihmisellä oli kuulla sanoma anteeksiantamuksesta? Vastaus on täysin selvä: ei mitään. Ei tuomitulla ole oikeutta vaatia armahdusta.

Jos ja kun joku saa kuulla evankeliumin Jeesuksesta, se on armoa, ei enempää eikä vähempää. Se että Sinä ja minä olemme kuulleet Jeesuksesta on täysin ansaitsematonta armoa. Se että keskiaasialainen muslimi tai bangladeshilainen tai mongoli tai etiopialainen tai juutalainen tai japanilainen tai suomalainen kuulee Jeesuksen sovitustyöstä on armoa. Tätä 'armotyötä' saamme tehdä ja sitä meidän kristittyinä tuleekin tehdä.

Takaisin
=> Lähetys