Takaisin
=> Lähetys

Raimo Mäkelän haastattelu Kirkkomme lähetys -lehteen

Lähetysjärjestöjen rooli muuttuvassa tilanteessa. Lähetysjärjestöjen hallitusten puheenjohtajien haastattelu. Kirkkome lähetys - Vår kyrkas mission 2/2001.


Vastauksia esitettyihin kysymyksiin

1. Monilla lähetyskentillä kansallinen luterilainen kirkko ottaa vähitellen työstä kokonaisvastuun, ja pioneerivaihe lähetystyössä tällä alueella on ohi. Miten lähetysjärjestönne reagoi tähän tilanteeseen?
Seurakunnan, seurakuntien ja kirkon syntyminen on tietysti lähetystyön yksi perustavoite. Kun niin tapahtuu, se ilahduttaa: tähän tavoitteeseen ollaan pääsemässä. Luterilainen lähetysjärjestö ei kuitenkaan käy tarpeettomaksi silloinkaan. Sillä on vuosisatainen hengellisen elämän, sielunhoidon ja teologisen ajattelun perinne toisin kuin uusilla kirkoilla, ja se voi välittää sitä niille. Niillä taas on yleensä sellaista intoa, jota vanhasta raukeasta kristikunnasta paljolti puuttuu. Lähetysjärjestö voi välittää sitä kotiympäristöönsä.

2. Miten lähetysyhteistyö muiden luterilaisten lähetysjärjestöjen kanssa toimii?
Se riippuu olennaisesti siitä, millainen luterilainen järjestö on kysymyksessä. Jos on käytännössäkin selkeä yhteinen hengellinen ja teologinen perusta, yhteistyöllä on erinomaiset mahdollisuudet. Tietysti järjestöitsekkyys voi sitä silloinkin tuhota. Eräillä kentillä Kylväjä ei ole itsenäinen toimiva subjekti vaan osa toista, suurempaa, norjalaista lähetysjärjestöä (Norsk Luthersk Misjonssamband). Eräillä, ehkä kaikillakin kentillä suomalaisten keskinäinen yhteistyö sujuu hyvin. Joissakin tapauksissa samalla kentällä toimivat suomalaiset järjestöt voisivat harkita jopa työn yhdistämistä, jos siitä olisi käytännön hyötyä. Itsetarkoitus se ei ole.

3.-4. Kuinka aiotte kehittää lähetys- ja kehitysyhteistyötä? Mihin asetatte painopisteet ulkomaisessa työssä lähitulevaisuudessa?
Kylväjä toimii kaikkiaan yhdeksällä, oikeastaan kymmenellä kentällä, joista suuri osa on erityisen vaikeita, osa jopa sellaisia, ettei kyseisessä maassa varsinaisesti saa tehdä lähetystyötä ja sen tekijöiden ja kohteiden henki on vaarassa eikä työstä tai suunnitelmista voi avoimesti kertoa kotimaassakaan. Sekä suurpiirteinen että yksityiskohtainen suunnittelu pitkällä tähtäyksellä on vaikeaa, koska kukaan ei tiedä, minä hetkenä kaikki loppuu. Sekä taloudelliset että henkilövarantomme ovat sellaiset, ettemme voi ajatella merkittävää laajentamista. Pienelle järjestölle kymmenen kenttää on paljon, joten uusien avaaminen lähitulevaisuudessa ei ole todennäköistä, ellei sitten useita nykyisiä kenttiä sulkeudu kokonaan. Etsimme kuitenkin koko ajan uusia lähtijöitä uskoen, että "lapsi tuo leivän tullessaan". Lähetyskurssilla on ollutkin olosuhteisiin katsoen ilahduttavasti osanottajia, joten toivoa on. Tällä hetkellä pyrimme lähinnä jatkamaan uskollisesti ja sitkeästi sitä, mitä tähän asti olemme tehneet. Erityisen kiehtovia ovat mahdollisuudet Mongoliassa ja Venäjällä, joka kolmesataa vuotta on ollut pietistien erityiskiinnostuksen kohteena jo August Hermann Francken ajoista asti. - Työssämme julistus ja erimuotoinen auttaminen kulkevat käsi kädessä. Monilla kentillä auttaminen on käytännössä etualalla. Silti teemme selvän eron varsinaisen lähetystyön ja ns. kansainvälisen diakonian välillä, jossa sanallista todistusta Jeesuksesta ei ilman muuta ole.

5. Mitä painotatte kotimaisessa toiminnassa?
"Lähetys on palavien sydänten asia", sanovat norjalaiset ystävämme Raamatun mukaisesti. Siksi pyrimme kotimaassa ensisijaisesti siihen, että Pyhä Henki sytyttäisi uskovien sydämen lähetykselle. Se taas tapahtuu vain Jumalan sanalla, jonka julistaminen ja opettaminen ovat kotimaan tärkeimmät toiminnot. Ellei ole rakkautta Jeesukseen ja lähetykseen, ei muulla ole paljon merkitystä. Jos sitä on, siitä seuraa kaikki muu hyvä, vaikkei suoraviivaisesti eikä kamppailuitta. Pelkkä lähetysinformaatio ei pidä lähetystä hengissä, ei myöskään pelkkä rahan kerääminen, miten sitä sitten tehdäänkin. - Lähivuosina on edessä merkittävä ulkonainen muutos Kylväjän nykyisen lähetysjohtajan siirtyessä eläkkeelle. Hän on ollut työssä mukana alusta eli v:sta 1974 asti.

6. Mitkä ovat nyt suurimmat haasteet järjestöllenne ja miten aiotte vastata niihin?
Tärkeintä on uusien lähetystyöntekijöiden ja lähettäjien saaminen. Molemmat ovat lahjaa, mutta asian hyväksi on tehtävä kovasti työtä pitämällä lähetyskutsua esillä ja kouluttamalla uskovia. Lähetyksen asema ei ole vahvistumaan päin. Seurakuntien luottamushenkilöistä, jotka siis päättävät seurakunnan varojen suuntaamisesta, läheskään kaikki eivät ymmärrä lähetystyön olemusta ja merkitystä mutta pitävät kylläkin kehitysyhteistyötä ja ns. kansainvälistä diakoniaa tärkeänä. Siksi niistä varoista herkästi annetaan enemmän näille kuin sellaiseen työhön, jossa Jumalan sanan julistaminen on olennaisesti mukana, vaikkei se aina voi määrällisesti näkyä kovin paljon.

7. Mihin suuntaan yhteistyötä seurakuntien, hiippakuntien ja KLK:n kanssa tulisi kehittää?
Seurakuntien tulisi varsinkin hyvinvoivissa kasvukeskuksissa entistä enemmän antaa talousarvio- eli veromäärärahoja lähetysjärjestöjen välityksellä selkeään lähetystyöhön, johon sisältyy sanallinen todistus Jeesuksesta, ja ottaa itselleen nimikkolähettejä ja -kohteita niiden piiristä ja koota näille vapaaehtoista tukea. Lähetysjärjestöjen on hyvä keskustella keskenään niin syvällisesti ja etsiä yhteistyötä niin laajasti kuin mahdollista. Olennaista on, että lähetysjärjestöt säilyttävät täyden itsenäisyytensä kirkossa ja suhteessa toisiinsa eikä niiden yläpuolelle tule mitään säätelevää elintä. Vain se mahdollistaa niiden toiminnan innon ja tehon.


Raimo Mäkelä, rovasti, VTM, Suomen Raamattuopiston Säätiön toiminnanjohtaja, Evankelisluterilainen Lähetysyhdistys Kylväjän hallituksen puheenjohtaja 1986-.

Takaisin
=> Lähetys