Takaisin
=> Lähetys

Tule ja auta meitä!

Julkaistu Uusi tie -lehdessä / Horisontti

 

"Yöllä Paavali näki näyn. Makedonialainen mies seisoi hänen edessään ja pyysi:
Tule meren yli tänne Makedoniaan ja auta meitä." Kun Paavali oli nähnyt tämän
näyn, me hankkiuduimme heti lähtemään Makedoniaan, sillä ymmärsimme, että
Jumala oli kutsunut meidät julistamaan evankeliumia siellä" (Apt 16:9-10).

Makedonialaisen miehen pyyntö "auta meitä" sai siis Paavalin mielessä vain yhden ainoan tulkinnan: avulla tarkoitettiin evankeliumin julistamista. Asia oli yhtä selvä Paavalin matkatovereille.

Tämän päivän kristitylle on suorastaan vavahduttavaa lukea apostolien yksimielinen selvä tulkinta avunpyynnön sisällöstä. Kyllä apostolit tiesivät miten suunnattoman puutteen ja hädän keskellä koko tunnetussa maailmassa ihmiset tuolloin elivät. Oli nälkää ja köyhyyttä. Oli sairauksia, joihin ei ollut olemassakaan lääkkeitä. Oli ihmisistä piittaamattomia hirmuvaltiaita, joiden vallankäyttö polki kaikki inhimilliset oikeudet lokaan ja runteli alaisiaan ruumiillisesti ja henkisesti.

Evankeliumista saatava apu oli kuitenkin apu ylitse muiden. Lähetyksen iankaikkisuusnäkökulma siirtyi Jeesukselta kirkkaana apostoleille.

Lähetystyössä on luonnollinen paikkansa erilaisille rakkauden teoille. Kristuksen rakkauden kokenut lähetti ei voi kylmin sydämin kulkea kärsivien ohi. Vain evankeliumi Jeesuksesta tekee kuitenkin lähetyksen lähetykseksi. Vain se voi pelastaa ihmiset kadotukselta ja saattaa heidät Luojansa ja Jumalansa yhteyteen.

Nykyään kuullaan eri tahoilta väite, jonka mukaan "evankeliumi ja rakkauden teot ovat yhtä tärkeitä". Vaikka usko ja rakkaus kuuluvatkin erottamatta yhteen, lähetystyön iankaikkisuustavoitteeseen eli ihmisten pelastumiseen, on vain yksi tie, Jeesus, maailman Vapahtaja. Tästä näkökulmasta evankeliumin ja iankaikkisuusnäköalan. Vain tältä pohjalta saavat rakkauden teotkin kristittyjen elämässä sen lämmön, vilpittömyyden ja luonnollisuuden, joka niille kristityn elämässä kuuluukin. Kristitty ei pidä niistä ääntä eikä tee niistä mitään isoa asiaa, kuten Matteuksen 25. luvun kuvaus pelastettujen ihmettelystä osoittaa: "Herra, milloin me (teimme sitä ja sitä hyvää)?"

Aikanaan ns. Lausannen liikkeessä evankeliumin ensisijaisuus lausuttiin selvästi julki. Monet kuitenkin puhuivat asiasta "samanarvoisuuden" näkökulmasta. Nyt ollaan palaamassa varhaisempaan ajatteluun. Tämä näkyi Maailman Evankelisen Liiton (WEA) Iguassun lähetyskokouksessa 1999.

Lähetysteologiassa evankeliumin ja palvelun yhdenvertaisuutta on perusteltu Jeesuksen omalla toiminnalla. Hänhän julisti, paransi ja ruokki, sanotaan. Näin on. Tällöin voi kuitenkin helposti unohtua oleellinen asia, Jeesus itse, hänen henkilönsä ja hänen tekonsa. On huomattava, miksi Jeesus yleensä lähetettiin maailmaan. Pienoisevankeliumi ja sen myötä peruspainotus UT:ssa antavat selvän vastauksen: "ettei yksikään, joka häneen uskoon, joutuisi kadotukseen" (Joh. 3:16).

Erilaisissa palvelutehtävissäkin lähetti on aina kristitty, Herransa kirje, omien armolahjojensa mukaan Jeesuksen todistaja. Monessa lähetystilanteessa rakkauden teot ja kehitysohjelmat ovat Jumalan kutsu palveluun - ja evankeliumin eteenpäin viemiseen.

Takaisin
=> Lähetys