Takaisin
=> Tervehdykset

Tervehdys Liisa ja Ben Kingman, Ritva Olkkola-Pääkkösen ja Anita Strömin eläkkeelle siirtymisjuhlaan 21.10.2005 Tikkurilan kirkossa.

 

Liisa ja Ben, Ritva ja Anita!

Kiitos teille, kun aikanaan kukin teistä jätti kotimaahansa ”tyhjän tuolin” todistukseksi siitä, että Lähetyksen Herran oli kutsunut teidän evankeliumin työhön muiden kansojen keskuuteen! Neljä ihmistä, viisi tuolia, sillä Benin yhtä tuolia Hollannissakaan emme saa unohtaa! Myös Pertin (Pääkkönen) todistus lähetyksen puolesta on samanlainen.

Mielessäni on vielä useampiakin ihmisiä, mutta kohdistan sanani teille, joiden nimenomaisesta juhlasta tänään on kysymys.

Tuolien jääminen kotimaahan oli muuten siinäkin mielessä hyvä, että kentällä ei ollut paljon aikaa istuskella ja ihmetellä, vaan vaativa, kuluttava työ iloineen ja suruineen kaatui päälle ensi päivästä alkaen, oikeastaan jo ennen kentälle lähtöä.  

Mutta nyt: työelämä päättyy, eläkeaika alkaa. Jälkimmäisestä iloitsemme yhdessä kanssanne. Työelämän päättyminen on toinen asia: sitä ei toiselle toivota, mutta se toki ilomielin suodaan, ja siksi siitä onnitellaan. .  

Arvaatte, että minulla on mielessäni tällaisena päivänä erityisesti ne kenttämatkat, jotka olen saanut tehdä luoksenne vuosien varrella. Muttei ei niistä nyt enempää.

Oleellista on tänään huomata: Sekä työvaihe että eläkevaihe ovat molemmat Jumalan suurta lahjaa. Kuinka Hän, kolmiyhteinen Jumalamme, Isä, Poika ja Pyhä Henki, ei lahjoittaisi meille Jeesuksen myötä meille kaikkea muutakin? (Room. 8: 32). Työllä ja vastuulla, levolla ja eläkeajalla on oma aikansa (Saarn. 3) ja paikkansa.

Muistutamme mieliimme Jumalan lahjoja menneisyydestä tästä päivästä:

Mikä lahja oli itse kullekin teistä saada aikanaan henkilökohtainen usko Jeesukseen omana Vapahtajana!

Mikä lahja oli itse kullekin teistä saada aikanaan henkilökohtainen kutsumus lähetystyöhön!

Mikä lahja oli itse kullekin teistä saada aikanaan Jumalalta selvyys hänen tarkoittamastaan työkohteesta, maasta, kansasta, tehtävästä! 

Mikä lahja oli itse kullekin teistä saada aikanaan Jumalalta konkreettiset mahdollisuudet työn suorittamiseen, esirukoilijat, lähettäjät eri tahoilla, arkielämän asioiden hoitamiseksi toimivat rakenteet!

Mikä lahja oli itse kullekin teistä saada aikanaan nähdä, miten Pyhä Henki evankeliumi teki työtään evankeliumin sanan kautta, vakuutti ihmisiä synnistä ja Kristuksen sovitustyöstä, miten Jeesus rakensi omaa seurakuntaansa, miten ihmiset kääntyivät pimeydestä valkeuteen ja tulivat osallisiksi iankaikkisesta elämästä ja miten myös monet hyvät luomisen lahjat tulivat vastaanotetuiksi!

Mikä lahja oli itse kullekin teistä saada aikanaan ja yhä tänä päivänä kiittää jokapäiväisestä leivästä, työkyvystä, varjeluksesta lukemattomilla matkoilla maassa, ilmassa, vesillä monien yleisten ja erityisten vaarojen keskellä Paavalin tapaan (2 Kor.)!

Mikä lahja oli itse kullekin teistä saada aikanaan selviytymisiä monista taisteluista, tuskasta, vaikeuksista, hengellisistä kamppailuista - uskossa Jeesukseen ja Sanan lupauksiin.

Ja mikä lahja oli ja tällä hetkellä on itse kullekin teistä saada uskoa evankeliumi Jeesuksesta ja kaikki synnit joka hetki anteeksi, ja elää Kristuksen vanhurskauteen verhottuna!

Paljon tästä siirtyy tavallaan taka-alalle, mutta mikään Herran antama tai tekemä ei pyyhkiydy pois.

Jumalan suuret pelastuksen ja luomisen lahjat ovat todellisuutta tänään ja eläkevuosina, olimmepa väsyneitä tai levänneitä, terveitä tai sairaita, syviä murheita kantavia tai aurinkoisen iloisia.

Saamme olla kiitolliset Jumalan tekojen tutkimattomasta syvyydestä ja Vapahtajan hyvyydestä, saamme lukea Sanaa, oppia tuntemaan Vapahtajaamme yhä syvemmin, elää iankaikkisen elämän toivossa, saamme rakastaa, huolehtia, rukoilla, kantaa vastuuta – ja kaiken tämän niin, että lepäämme koko painollamme yksin evankeliumin varassa. Elämämme muuttuu, Jeesus ei. Tie ei ole aina helppo, mutta siinä on aina Vapahtajan hyvän käden jälki.

Kiitos teille, ystävät Kristuksessa, yhteisistä työvuosista, yhteistyöstä ja ystävyydestä, myös Sinikan puolesta, Juhani

Takaisin
=> Tervehdykset