Takaisin
=> Runot


Hiihtäjän mietteitä

(Pieni vastaus Eino Leinon ajatuksiin)


Tuskaa hiihtäjän hiihdellä
helmikuun hankia pitkin,
ummessa luminen latu,
voimattomuuttani itkin.

Suunta on hävinnyt täysin,
mielessä sekaannus suuri.
Raskas on syntien taakka,
paasi kuin korkea muuri.

Selässä hiertävä reppu,
sen soljissa, lukossa jää.
Avutta Toisen, vahvemman,
jo tässä on matkani pää.

Armahdus Ristillä saatiin,
lupa kuorma on jättää pois.
En oikein uskoa jaksa:
Se tottako minulle ois?

Sovitus suuri on totta,
saan uskoa pelastuksen.
En toivoa muusta löydä,
se on armosta Jeesuksen.

Kiitosta mieleni miettii,
se on heikko ja voimaton.
Ilon vain hitaasti näen,
minä syntinen, iloton.

Niin syvälle armo yltää,
en millään käsittää jaksa.
Suurta on uskossa luottaa:
ilmainen, vapaa, ei maksa.

Pelastus varma ja vahva,
sen toivoton uskoa saa.
Jeesuksen työtä on kaikki:
on kukassa luminen maa.

Takaisin
=> Runot