Takaisin
=> Runot


Isän kuoltua

Minä sänkipeltoa aavaa kuljen:
kuin mainingit jäätyneet ois.
Nämä rinteet, notkot ja niemekkeet
elonkorjuun jälkeen eteen vaeltajan
paakkuisen pintansa paljastavat.

Jälki leikkuun on kaunista katsoa,
niin tasainen sänki ja harmaa maa:
ne kertoo sadosta ihmisen, ja
Jumalan lahjan ne maalaa
tähän syksyyn ja aurinkoon.

Niin kaunis on jäätyvä, kuoleva maa,
se kevättä armon odottaa.

Takaisin
=> Runot