Takaisin
=> Tervehdykset

Puhe 5.2.2003

Puhe Kimmo Juutilaisen eläkkeellesiirtymisjuhlassa

Rakkaat Kimmo ja Ritva!

Muutama muistikuva ja kiitos yhteisen matkan varrelta Kimmon nyt täyttäessä vuosia ja jäädessä sen myötä eläkkeelle.

Teille molemmille näytti lähetys olevan selvä ja määrätietoinen elämänkutsumus jo opiskeluajoilta. Se rohkaisi meitä muita ja johdatti omalta osaltaan lähetyksen todellisuuteen.

Olemme oppineet tuntemaan Sinut, Kimmo, henkilökohtaisen työn tekijänä, evankelistana, joka menee ihmisten luo "aina ja kaikkialla"! Pieni muisto tästä. Kesäisenä päivänä 5.8.1970 lähdimme kaksistaan lähettien lomapaikalta Nojirista kohti Fuji-vuorta ja seuraavana aamuna, nukuttuamme yön autossasi, ennen auringon nousua aloitimme vaelluksemme vuorelle. Minulta meni 5 ½ tuntia, Sinä pääsit huipulle hieman yli 4 tunnin.

Ylös päästyäni otin kuvia, sekä filmiä että tavallisella kameralla. Ja kuinka ollakaan: heti huipulle päästyäsi olit alkanut todistaa paikalla olleille aamuvirkuille japanilaisille Jeesuksesta avoin Raamattu edessäsi. Yksi ottamistani kuvista näyttää juuri tällaisen tilanteen - Fujin korkeimmalla huipulla, syvän kraatterin reunalla!

Tämä vain yksi monista hetkistä ja tilanteista. Niitä voisi kertoa useampia sekä Kakogawasta että Yookasta ja Shodoshimalta. Molemmissa viimemainituissa paikoissa käydessäni Sinulla oli aikaa ja valmiutta näyttää niitä metsäpolkuja, joilla lenkkeillessäsi ja rukoillessasi olit viettänyt aikaa. Niilläkin olit ja olet sen jälkeen pysähtynyt lukemattomia kertoja keskustelemaan uskonasioista vastaan tulevien japanilaisten kanssa.

On myös moneen kertaan mainittu varsin hauska muisto - itsesi välittämänä meille muille tietoon tullut. Olit innokas traktaattien jakaja - varmaan olet sitä vieläkin. Kerroit kerran, miten Japanissa punaisille liikennevaloille pysähdyttyäsi olit auton ikkunasta ojentanut autosi viereen seisahtuneen linja-auton kuljettajalle traktaatin. Seuraavilla valoilla olitte taas vierekkäin, mutta nyt linja-auton kuljettaja ojensi Sinulle jotakin - saman "traktaatin", jonka olit hänelle antanut hetkeä aikaisemmin. Se kun ei ollutkaan oikea traktaatti vaan juuri ostamasi pesukoneen kassakuitti!

Muistan vierailun Yookassa keväällä 1986 erityisesti siksi, että Miika sairastui rajusti vatsavaivoihin ja sen myötä nestehukkaan. Hänen ollessaan Kobessa sairaalassa vierailin luonanne. Muistan, miten sydämellisesti otit osaa huoleeni ja näit, miten asia oli raskaana sydämelläni. Huudahdit tähän tapaan: "Mutta häntähän pitää auttaa!" Jotkut eivät ehkä näyttäneet jaksavan ottaa asiaa sydämelleen, mutta Sinulle oli luonnollista tulla huolen kantamiseen mukaan. Lämmin kiitos siitä!

Eläkkeelle siirryttyäsi jatkat varmaan henkilökohtaisen evankelistan työtä, ja etsit aktiivisesti niitä, jotka eivät vielä tunne Jeesusta omana Vapahtajanaan. Muista tässä työssä lepo evankeliumin varassa sekä silloin, kun sydämessä on polte saada todistaa kääntymättömille sekä silloin, kun ei ehkä edes jaksa ajatella mitään palvelutyöhön liittyvää.

Ritvan olemme oppineet tuntemaan sielunhoidollisen lähestymistavan omaavana ja asioita harkitsevana sydämen kristittynä, Kimmon rakastavana puolisona ja perheenäitinä. Ilman erityistä toimenkuvaa lähetyksen tai kirkon puolelta olet ollut vuosikymmenien aikana aktiivisesti mukana yhteisessä hengellisessä palvelutyössänne niin eri seurakunnissa Japanissa ja täällä kotimaassa sananpalvelussa, julistuksessa ja sielunhoidossa. Aina on ollut helppo lähestyä Sinua ja keskustella. Sairautesi eivät ole Sinua katkeroittaneet, vaan niiden myötä olet halunnut ja jaksanut palvella. Ne ja niistä seurannut varhaiseläke eivät todellakaan näyttäneet vievän elämäniloa ja rakastavaa palvelumieltä. Paljon, paljon muutakin voisi tähän lisätä.

Itse olen nyt n. 36 tuntia vanha eläkeläinen, joskin virallinen eläkkeellä olo alkaa vasta huhtikuun alussa. Uskon, että on suuri lahja saada olla hiljaa ja tehdä voimiensa mukaan, mitä eteen tulee. Myöskään teillä kummallakaan ei varmaan ole luostariin vetäytymisen ajatuksia mielessänne. On kuitenkin hyvä - ja sanoisin jopa välttämätöntä - muistaa, että Jumalan sanan mukaan "kaikella on aikansa". Viralliset julistustehtävät jäävät yhä enemmän meitä nuoremmille. Sana ei kuitenkaan milloinkaan jää elämästänne, eikä rukous. Kuten viime sunnuntain evankeliumin mainitsema Simeon, niin mekin ikääntymisen alkuun päässeet saamme sanoa: "Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet valmistanut kaikille kansoille" - myös Israelille. Paikka Jumalan valtakunnassa on jokaisella iästä riippumatta. Ja siinä ovat myös omat Jumalan meille tarkoittamat ja ikäämme sopeuttamat tehtävämme. Nyt sanaan ja rukoukseen ja myös Jumalan suuriin luomisen lahjoihin voi keskittyä vapaammin kuin aikaisemmin. Siunattuja eläkevuosia Jumalan hyvässä johdatuksessa!

Sinikka yhtyy lämpimästi näihin vaatimattoman tervehdyksemme sanoihin.

Kristuksessa, Juhani ja Sinikka

Takaisin
=> Tervehdykset