Lumihepo

Omistettu lastenlapsillemme Iriksella ja Alpolle näiden Hämeenlinnan matkoilla 2005 ja 2006, terv. Juhani

 

Lumihepo

Lumihepo komeana pihallamme seisoo,
luudanvarsi vierellänsä ikkunaamme katsoo,
Pikku Iiris selässänsä varmaan tahtoi laukkaa,
nyt on hepo yksinäinen eikä lunta haukkaa.

 

Lumimies pihalla

Lumimieskö vuoriltansa pihallemme tullut on?

Ei, vaan kiltti ukko tehty on ja aivan hampaaton.

Pieni lyhty kädessänsä valkolunta valaisee

ja toista puolta pihastamme hiljaa katselee.

 

(Ja kodin hyvää aamupuuroo lautaselta maistelee?)

 

Ponin selässä

Ponin selkä turvallinen, ratsun kulku vakaa,

pieni pelko mieleen nousee ison ilon takaa.

 

Poni kiertää rauhassa, selkä keinuu, joku johtaa,

ratsumatka levollinen, äiti katsoo, lumi hohtaa.

 

Ponin askel pysähtyy, matka seis, äiti näkyy

äidin kädet ottaa vastaan, turvaan, syliin Iiris päätyy.

 

 

Alpo vauhdissa

Kovaan vauhtiin Alpo pääsee huoneen lattialla

ja konttaa niin kuin leijona äidin katseen alla.

 

On silti hyvin lempeä ja täynnä hyvää tuulta 

ja konttaushan varjelee monnenlailta muulta.

 

Mihin Alpo ehtiikään, kun kasvaa tästä kuusta?

Silloin kyllä myöskin säästyy moni roska suusta.

 

Konttaus vie kävelyyn ja nostaa pystyyn miehen

silloin uusi askellus nostaa isän, äidin, mielen

 

iloon sekä varuilleen, ja haastaa rakkaitansa kieleen

jolla ohjaa puhtipoikaa, ettei juokse ovenpieleen. 

 

ja niin kuin ennen Iiris varttui uuteen voimankäyttöön,

niin Alpo-pojan otteet kasvaa uuteen voimannäyttöön.