Takaisin
=> Runot


Marjat meni, armo jää


Herukan mustan ja punaisen
maun makean suussani tunsin
kun puutarhamaata lähestyin.
Kuinka hyvinä Luojamme lahjat,
me ihmiset nauttia saamme!

Vain kuivat lehdet pensaissa näin.

Oli höyhenveijarit vikkelät,
suloiset linnut, ne siivekkäät,
pienet ja suuret, tirpuset, rastaat
kesän kuivuuden jälkeen
kaikki marjamme syöneet.

Ja sen heille soin.

Me ihmiset löydämme vettä
kaivoista kallion, pihan,
ja metallihanoista milloin vain.
Ravinto, juoma ja kaikki muu,
vaikkakin niukkana joskus,
on pöydillä rikkaan Suomen.

Sanan lähde on puhdas ja syvä,
ja autuuden kirkasta vettä
saamme uskossa ammentaa,
paljon tai vähän, pisara riittää.
Raamatun raikkaus elättää
ihmisen - syntisen, kadotetun.

Linnut vapaina liidellä saavat,
heitä ei tuomio kohtaa.

Takaisin
=> Runot