Takaisin
=> Perhe

Kaukoidästä kotimaahan
Lähetyskutsu muotoutui uudelleen

Juhani Lindgrenin haastattelu Sanansaattaja-lehdelle,
toimittaja Anja Nwose, 4.3.2003

 

Lähetystyö on Juhani ja Sinikka Lindgrenille elinikäinen kutsumus, joka on aina läsnä heidän elämässään. Juhani Lindgren painottaa, että kotimaasta käsin tehdään tärkeä osa lähetystyön kokonaisuudesta. "Tajuammeko, että mekin olemme lähetystyössä?", lähetysjohtajalla oli tapana muistuttaa Kylväjän toimistolla.

Juhani ja Sinikka Lindgren ymmärsivät jo nuorena parina, että heillä on lähetyskutsu kaukoitään. Tämä lähetyskutsu muotoutui uudestaan palveluksi lähetystyön hyväksi kotimaassa. Lyhyt työkausi Japanissa
olivat heille kuitenkin ensimmäisen lähetyskutsun toteuttamista. Juhani Lindgren on virallisesti eläkeläinen huhtikuun alusta lähtien. Mies on työskennellyt lähetysjärjestö Kylväjässä lähes kolmen vuosikymmenen ajan.

Ei repivää kilpailuasetelmaa
- Neljäkymmentä vuotta sitten ei olisi sanottu kuten nykyään, että 'kirkon perustehtävä on lähetys'. Pidän myönteisenä on, että seurakunnat ovat alkaneet nähdä lähetysvastuunsa, Juhani Lindgren iloitsee lähetyskasvatuksen tuloksista. Hänen mielestään raamattuopetuksen ja lähetyksen on kuljettava käsi kädessä kaikessa seurakunnan työssä.

Lähetysteologi on kuitenkin huolissaan kaavailuista, joilla haluttaisiin muuttaa kirkkomme seitsemän itsenäisen lähetysjärjestön asemaa. Lindgrenin mielestä nykyinen järjestely on erittäin toimiva..
Lähetysjärjestöjen yhteys on viime vuosina lisäksi parantunut.Lähetysjohtajat esimerkiksi tapaavat kolme kertaa vuodessa ja vaihtavat kuulumiset. Yhteistyötä tehdään monilla muillakin tavoin. Kylväjä ja Sley ovat järjestämässä ensi syksynä kolmatta yhteistä lähetyskurssia, jonka opettajaksi eläkkeellä oleva lähetysjohtajakin on lupautunut.

- Järjestöillä ei ole riitaisuutta eikä kilpailuasetelmaa. Kosketuspinta lähetyksen ystäviin on hyvin laaja ja läheinen. Se ei varmastikaan paranisi koko kenttää koskevan yhteiselimen myötä..Lähetysjärjestöt vastaavat kansankirkkomme herätysliikepohjaa. Tulosta syntyy, kun saadaan toimia vapaasti.

Lähetystyöntekijöinä yrityksissä
Puhelin soi kesken haastattelun. Lindgrenin ensimmäiset sanat soittajalle kuuluvat: "Synnit on jo anteeksi annettu Golgatan ristillä. Sitä vartenhan Jeesus tuli, että meillä on niin hirveästi syntiä."Lyhyt sielunhoidollinen keskustelu on ohi ja jatkamme keskustelua. - Kirkas evankeliumi mahdollisimman monelle ihmiselle kautta maailman, Lindgren kiteyttää lähetystrategian, jota juuri nyt tarvitaan.

- Jumala on kaikkivaltias ja salattu Jumala. Joskus tuntuu kuin kaikki olisi kiinni ihmisestä. Meillä on erittäin suuri vastuu toimia evankeliumin eteenpäin viejinä. Jumala on kuitenkin varsinainen tekijä ja johdattaja. Hänen valintansa ovat meidän päätöstenmme yläpuolella, Lindgren pohtii lähetystyön kautta Jumalasta oppimaansa.

Kokenut lähetysteologi rohkaisee kristittyjä hyödyntämään yhä moninaisempia käytännön ratkaisuja lähetystyössä. Eräs uusi mahdollisuus lähetystyölle ovat kristityt, jotka toimivat omissa ammateissaan yritysten palveluksissa ympäri maailmaa. Nämä 'teltantekijälähetit' voivat olla merkittäviä Kristuksen todistajia sekä työssään että vapaa-aikanaan. Siksi heidän on tärkeää saada myös koulutusta. Lindgren toivookin, että tällaiset ihmiset hakeutuisivat lähetyskursseille ennen ulkomaille lähtöään.

- Teltantekijöillä on suuri hengellisen tuen tarve. Heillä ei ole samanlaista esirukoustukea kotimaasta kuin läheteillä ja se heilläkin pitäisi olla. Lisäksi firmat antavat aivan minimaalisen koulutuksen kulttuuriin sopeutumiseen, Lindgren kuvaa uuden lähetystyön muodon parissa huomattuja ongelmia.

Verkostoituminen pohjaa Raamattuun
Yritysmaailmassa paljon viljelty termi 'verkostoituminen' on Lindgrenin mukaan haaste myös lähetystyössä.
- Verkostoituminen avautuu jo Raamatusta. Se on ihmisten keskinäistä yhteydenpitoa. Vanhassa testamentissa puhutaan Jumalan kansan yhteydenpidosta. Lindgren tarkentaa, ettei sana tarkoita yhteyttä vaan yhteydenpitoa, vaikka tämä perustuukin yhteyteen.

Maailmanlaajan Kristuksen seurakuntaruumiin on hyvä tajuta yhteydenpidon merkitys. Tällä on kaksi tehtävää: evankeliumilla hoidetuksi tuleminen ja esirukouksen leviäminen "hermoverkon" kautta. Verkostoituminen edellyttää lähetystyöntekijöiltä kekseliäisyyttä ja joustavuutta. Lindgren muistuttaa, ettei tämä tarkoita pelkästään teknistä puolta, vaikkapa sähköpostia. Verkosto voi toimia jopa ilman puhelinta. - Ne, jotka ovat saaneet lähetystyön sydämelleen pitävät yhteyttä, tapaavat ja jakavat esirukousaiheita. Lähettien kiertokirjeet ruokkivat myös verkostoitumista.

Yksikin vuosi tärkeä
Ihmisten sitoutuminen lähetystyöhön on erilaista kuin ennen. Harva ajattelee lähetyskutsua enää elinikäisenä sitoutumisena. Lindgren ei kuitenkaan ole kauhean huolissaan lähettien lyhyiksi jäävistä työkausista. On parempi, että joku lähtee lähetystyöhön kymmeneksi vuodeksi tai vaikkapa vain vuodeksi kuin se, ettei hän lähde ollenkaan. Jokainen lähetystyövuosi on mahdollisuus sille, että evankeliumi menee eteenpäin.

- Yllättävää, että lähetykseen valmiita ihmisiä aina löytyy. Se on Jumalan vaikutusta. Vapahtaja itse sitouttaa ihmiset. Ihmiset
pettyvät toisiinsa tai järjestöihin. Lähetyksen Herraan ei tarvitse pettyä. Lindgren on lukenut tutkimuksia, joissa käsitellään eri lähettisukupolvia. - Nuoret sukupolvet ovat tulleet tietoisemmiksi monista asioista. Talous ja toimeentulo merkitsevät heille enemmän. Tämä on yleinen muutos yhteiskunnassa eikä sinänsä kielteistä. Siihen voi kuitenkin liittyä kielteisiä lieveilmiöitä.

- Nykyään myös odotetaan työnantajalta eri asioita kuin ennen. Lisäksi toiveet johtajuutta kohtaan ovat muuttuneet, Lindgren pohtii lähetysjärjestöjen haasteita. Lähetysteologi painottaa, että lähetystyössä on paikka monenlaisen
koulutuksen saaneille ihmisille.

Lähetin työ on myös muuttunut yhä vaativammaksi. - Se ei johdu vain työmäärästä vaan myös tämän ajan ilmapiiristä.
Lähetyskentillä monet asiat ovat kireitä ja tiukkoja. Lähetin tarvitsee olla psyykkisesti tasapainoinen ja yhteistyökykyinen,
Lindgren pohtii lähetiltä edellytettäviä asioita. - Lähetystyössä ollaan etulinjan kamppailuissa, koska siellä käydään
taistelua sieluista. Lindgrenin mukaan evankeliumi on varma, mutta työ vaativaa - mutta onneksi myös innostavaa ja palkitsevaa. Kunnollinen perehtyminen ja kouluttautuminen ennen kentälle lähtöä onkin tarpeen.

Ero pakanuuteen
Lähetyskentillä vieraillesaan Lindgren on havainnut, miten merkittävänä asioina ihmiset pitävät vähästään uhraamista sekä
esirukousta. - Uskoon suhtaudutaan vakavuudella. Kristillisen uskon ja pakanuuden ero nähdään selvästi. Tätä Kristuksen evankeliumin ja yleisuskonnollisuuden eroa Lindgren on itsekin pohtinut uusimmassa kirjassaan Jumala ja jumalat
(Perussanoma 2000).

- Kristitty ja ei-kristitty ovat samalla viivalla sen suhteen, että molemmat ovat syntisiä. Pelastuksen valon suhteen he eivät kuitenkaan ole samalla viivalla, Lindgren selventää Kristuksen ainutlaatuisuutta. Lindgrenin lähetyskiinnostuksen kohteet ovat muuttuneet vuosien varrella laaja-alaisemmaksi. Hän seuraa yhä enemmän muidenkin kuin oman järjestönsä yhteistyökirkkojen elämää. Kylväjän lähetyskohteita ovat Etiopia, Tansania, Japani, Bangladesh, Mongolia, Venäjä,
juutalaistyö sekä Keski- ja Etu-Aasia.

Eräs kanava maailmanlähetyksen seuramisessa on tullut Lindgrenille erityisen tärkeäksi: tunnustustenvälinen Maailman Evankelioimisen Liitto. - Olen tajunnut monien Afrikan ja Aasian kirkkojen vaikeudet. Heillä on tavaton taistelu enemmistöuskontojen puristuksessa. He ovat myös poliittisesti ahtaalla sekä suunnattomassa köyhyydessä. Kristittyjen haasteena ovat myös lisääntyvät vainot. Niitä esiintyy Lindgrenin mukaan erityisesti Intiassa, Kiinassa, Väli-Amerikassa
sekä muslimimaissa.

Anteliaisuutta köyhyyden keskellä
Lähetyksen tuulia seuratessaan Lindgren on havainnut länsimaissa suuntauksen, jonka mukaan evankeliumi ja palvelu ovat yhtä merkittäviä lähetystyössä. Lähetysnäky on muuttumassa kohti palvelukeskeisyyttä ja kansainvälistä diakoniaa. Lähetysteologille on joskus tullut tunne, että diakonisten palvelumuotojen ajatellaan jopa korvaavan lähetystyö.
- Ydintä ei ole menetetty, mutta tällainen kehitys ei saisi jatkua, Lindgren punnitsee. Hänen mukaansa sekä palvelua että julistusta tarvitaan, mutta vain evankeliumissa on pelastus.

Lindgren jaksaa ihmetellä, että köyhien kirkkojen keskellä evankeliumi on voimakkaasti esillä. Köyhyys ei ole johtanut siihen,
että palvelu olisi korvannut evankeliumin. - Nimenomaan evankeliumi saa ihmiset myös hoitamaan puutteenalaisia
suuressa rakkaudessa. "...uskovien ilo oli niiin ylitsevuotava, että he äärimmäisessä köyhyydessäänkin osoittivat runsasta anteliaisuutta", Lindgren lukee Paavalin Toisesta kirjeestä korinttilaisille, jossa kuvataan keräystä Jerusalemin köyhille. - Evankeliumista tulee ylitsevuotava ilo. Evankeliumi vaikuttaa halun antaa.

Takaisin
=> Perhe