Takaisin
=> Runot


Poimi päivä, poimi päivä!


Poimi päivä, poimi päivä!
Tartu hetkeen, juuri tähän
elämäsi joka hetki
samassa jo takanasi!

Paha jää
ja parannus,
usko sivuun,
ojaan, suolle.

Jumalaa ei kukaan muista,
miksi häntä miettisin?

Mutta jos vain madon ruokaa
jokainen on ihminen
päivällä ei merkitystä
ei millään mitään väliä.

Mitä jos me etsisimme
vapautta totuudessa?
Luojan työlle tarkoitusta
ei kaukaa tohdi hakea.

Monismissa kaikki yhtä
tuleva ja mennyt aika,
hyvä paha sekaantuvat
kun mittana on ihminen.

Vastuuta ei kenellekään
yhdelläkään ihmisellä
paitsi oman ihannoinnin
humanismin miettehille.

Aatteet kasvaa, aatteet muuttuu.
perustusten harha murtuu
siltä joka niihin luottaa
totuudesta piittaamatta.

Mitä jos me Luojaltamme
lahjaa saimme ymmärryksen
joka Valoon avautuisi
Sanan Hengen ohjaamana?


Jk. Olisiko tässä mitään Keatingin oppien ihmiselle, joka ei välitä totuudesta mitään, vaan kulkee hyvistä kehotuksista huolimatta sen ohi ja uppoaa historiallis-yhteiskunnalliseen monismiin. - Runon tilanne ei kirjattu, lähetetty kotisivuille 030805, jolloin myös tarkistuksia ja sisäänveto.

Takaisin
=> Runot