Takaisin
=> Raamattu

Raamatunselityksiä Hetkinen-raamatunlukuoppaaseen, 1.10.2004


Luukas 2:41-52

Myös Jeesus-nuorukainen lähti "kotia kohden", mutta ei Nasaretiin kotiinsa vaan temppeliin, Jumalan sanan ääreen keskustelemaan perimmäisistä kysymyksistä Israelin opettajien kanssa.

Juhlavieraitten palatessa koteihinsa Joosef ja Maria eivät ahdistuneet poikansa häviämisestä juhlajoukkoon - aluksi. Päivän kuluttua isän ja äidin huoli kuitenkin muuttui konkreettiseksi toiminnaksi. Onnettomuuden pelko ja velvollisuudentunto ajavat vanhempia suuriinkin ponnistuksiin. Huomaavatko he muuntaa hätänsä rukoukseksi?

Suomessa lapsi harvemmin katoaa, mutta on paljon henkistä eksymistä, suhteiden katkeamista muuhun perheeseen, kasvatusongelmia, huumeita, sairautta. Lähellä oleva nuori on käynyt vieraaksi tai viettää kohtuuttomasti aikaa kodin ulkopuolella, kuin pakomatkalla Jumalan luota maailmaan. Tällöin vastuullisten vanhempien huoli ja tuska on suuri - syystäkin.

Kolmen päivän kuluttua Jeesus löytyi. Mistä? Temppelistä. Jeesus oli hakeutunut lähemmäksi toisen Kodin ja Isän todellisuutta. Toki hän kohtasi Isänsä ja Jumalansa arjessa ja Nasaretin kodissaankin, mutta temppelissä VT:n sana ja sitä selittävät Israelin opettajat olivat konkreettisesti läsnä.

Jeesuksen kysymykset panivat kuulijat ajattelemaan. Kysymyksillään Jeesus ohjasi keskustelua ja pakotti kansan opettajat kohtaamaan VT:n sanat sellaisina kuin olivat, ilman ihmisselityksiä ja perinnäissääntöjä.

Kristitty on taivaallisen ja maallisen kodin jäsen. 1460

 

Luukas 3:1- 6

Jumalan sana pani Johannes Kastajan liikkeelle saarnaamaan ja kutsuman ihmisiä kääntymykseen ja parannuksen ja kasteelle. Johannes kulki hänelle tutulla alueella minkä ehti valmistaakseen ihmisiä Jeesuksen kohtaamiselle.

JUMALAN MIES JUMALAN KÄYTÖSSÄ

Kertomus Johanneksesta ei ole legenda, vaan niin konkreettinen historiallinen tapahtuma, että sen ajankohta ja toiminta-aluekin selvitetään tarkasti. Johanneksella oli mukanaan vain Jumalan sana. Laihat eväät, sanoisi joku. Ruumiin ruuaksi riitti heinäsirkat ja hunaja (Matt. 3:4). Elämään tarvittiin muutakin kuin leipä: Jumalan sana, uskottavaksi ja toisille jaettavaksi. Sanasta nousi myös Johanneksen sitkeys ja raskaassa työssä jaksaminen.

Parannussanoman oli julistettava mahdollisimman monelle. Johannes toteutti omalta osaltaan Jeesuksen myöhemmin antamaa lähetyskäskyä: Julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Ennen Jeesuksen ristinkuolemaa pysyttiin vielä Israelin maalla, helluntain jälkeen kristityt lähtivät kaikkialle maailmaan.

Sanoman huutaminen on joko kielikuva tai kirjaimellista äänen korottamista asian painottamiseksi. Jumalan sana mursi sydänten kovan kallion ja silloitti rotkot sillä tiellä, jolla syntinen ihminen ja Jeesus voisivat kohdata toisensa. Muuttakaa mielenne! On toinenkin todellisuus kuin tämä näkyvä! Uskokaa, että pian tuleva Nasaretilainen on Messias! Luottakaa häneen! Syntinsä tunnustavat Johannes kastoi.

Sanan voima tasoittaa tien syntisen ja Jeesuksen kohtaamiselle 2900

 

LUUKAS 3:7-14

Elämän kipeimmätkin asiat on hyvä tuoda Jumalan pelastavaan valkeuteen. Asioista saa puhua niiden oikeilla nimillä, eikä syntiensä tekijäksi tunnustautuminen Jumalan edessä ole häpeä tai tappio, vaikka se siltä tuntuu.

JUMALA NÄKEE ARKISET SYNTIMME

Johanneksen antama "kasteopetus" oli läpitunkevaa lakia. Juutalaiset katsoivat olevansa Abrahamin lapsia, vaikkei heillä olisi ollut uskoa Sovittajaan ja Sijaiseen, Messiaaseen, josta VT ja eläinuhrit todistivat. Pelkkä ulkoinen kuuluminen perinteeseen ei ole kenellekään pelastuksen tae. Tuli tehdä parannus ja päästä epäuskosta uskoon. Juuri tähän saarna tähtäsi - evankeliumia unohtamatta. Kuulijat olivat ihmisiä, eivät kiviä, mutta Jumala voi antaa kivisydämisillekin kauhistumista synneistään ja uskon.

Pahojen tekojen hylkääminen ei pelasta ketään, mutta uskon aitous tulee tavalla tai toisella esiin elämässä. Jos oikeaa elämää julistetaan pelastuksen perustana, ollaan kuitenkin omavanhurskauden ja tekojen opissa. Sellaista Johannes ei opettanut. Kauhistuminen omien syntien tähden ja usko evankeliumiin oli Johanneksen saarnan vaikutusta. Hyvät teot eivät pelasta, mutta pelastettu tekee hyviä tekoja, koska niin on oikein.

Parannus on omien syntiensä kauhistumista ja uskoa evankeliumiin.4200

 

LUUKAS 3:15-20

Totuuden pasuuna Johannes paljasti rohkeasti ihmisten synnin ja synnit. Samalla hän viittasi itseään "väkevämpään", jonka kunnia, asema ja arvo oliat oleellisesti suuremmat kuin Johanneksen.
JOHANNES OLI IHMINEN, JEESUS OLI JUMALA

Johanneksen ja Jeesuksen välillä ei ollut vain aste-ero, vaan laatu- ja olemusero. Johannes oli ihminen, Jeesus eli Messias oli jumal'ihminen. Jeesus ei ollut "Jumala ihmisen muodossa" , vaan "ihmiseksi tullut Jumala", olemukseltaan samalla kertaa Jumala ja ihminen (Fil. 2). Ero näiden ilmaisujen välillä näyttää olemattomalta, mutta on oleellinen. Edellinen muotoilu on pakanoiden käyttämä omista jumalistaan, jälkimmäinen Raamatun toteamus Jeesuksesta.

Johannes kohottaa kuulijoiden katseet Kristukseen, Messiaaseen eli Voideltuun kuten jokainen oikea sananjulistaja tekee. Oikeaan saarnaan kuuluu aina myös Jeesuksen jumaluuden julki tuominen.

Saarna synnistä ilman tuomiota ohenee ihmisten heikkouksien kuvailuksi ja on melko turhaa puuhaa. Johannes julistaa synneistä tuomiota, mikä antaa puheelle Jumalasta sen vakavuuden. Jyvät ja ruumenet päätyvät eri paikkaan. Pelastuvien ja kadotukseen kulkevien eron mainitseminen kuuluu aina kristilliseen saarnaan.
Johannes julisti kuitenkin myös evankeliumia. Hän kertoi Messiaan tulevan kansansa ja kansojen pelastajaksi.

Johanneksen saarna oli todistusta synnistä, tuomiosta ja Jeesuksesta 5587

 

LUUKAS 3:21-38

Saadessaan kasteen Jeesus otti näkyvällä tavalla päälleen syntien sovittajan tehtävän, vaikka olikin ilman syntiä (Hepr. 4:15). Jeesus ilmaisi olevansa se Herran kärsivä palvelija ja ihmisten sijaiskärsijä, josta Jesaja 53 todistaa. Omien syntiensä tähden häntä ei rangaistu, sillä sellaista ei hänessä ollut.

JEESUS - ISÄNSÄ RAKKAUDEN KOHDE

Isä, Poika ja Pyhä Henki eli kolmiyhteinen Jumala ilmaisee itsensä jakeissa 21-23. Evankeliumin varsinainen pohja ja perustus on Kolmiykseyden persoonien välinen rakkaus. "Rakas Poikani" ei ollut tyhjä sanonta, vaan osa syvällisimmästä totuudesta, mikä koskaan on puettu sanalliseen muotoon. Jumaluuden tutkimaton salaisuus paljastetaan pieneltä osaltaan, mutta ei tyhjene edes tältä osin. Kolminaisuuden sisäinen rakkaus - pelastussalaisuuksista suurin ja samalla tutkimattomin!

Me seuraamme sanan avulla 2000 vuotta vanhaa historiallista tapahtumaa, ja saamme katsahtaa Jumalan salaisuuksiin, juuri sen verran kuin hän on katsonut hyväksi ilmoittaa. Ilmoitussanan "yli" on turha edes yrittää mennä. Sitä yrittävä joutuu omien ajatustensa ja pohdintojensa vangiksi eikä saa hitusenkaan vertaa lisää tietoa Jumalasta. Silti tätä kohtaa tulee mietiskellä ja ihmetellä ja uskoa se juuri sellaisena kuin se on. Jumalan salaisuudesta tulee kiittää, sillä se salaisuus, jonka tarkoituksena on syntisen ihmisen pelastaminen.

Jumaluuden salaisuus - Isä, Poika ja Pyhä Henki 7014

 

LUUKAS 4:1-13

Perkele (diabolos) on häikäilemätön ja rohkenee kiusata Jeesusta, Jumalan Poikaa, Jumalaa. Perkeleen kiusaus kohdistui evankeliumin pohjaan ja perustukseen, Isän ja Pojan väliseen rakkauteen ja ykseyteen. Siihen Perkele halusi särön.
SAATANA HALUAA OLLA JUMALA

Perkeleen eli Saatanan yritys saada Jeesus valtaansa oli alusta lähtien tuhoon tuomittu, vaikka kiusaus oli todellinen eikä vain näytelmä. Tämä salaisuus on tutkimaton. Tilanne muistuttaa hieman Getsemanea: taistelu on todellinen, mutta voitto on varma. Tiedostamme Jeesuksen jumaluuden ja (siis) hänen synnittömyytensä. Jumala ja ihminen samassa persoonassa - Jeesuksen lihaan tulon salaisuus on suuri.

Aluksi Saatana vetosi inhimillisiin näköaloihin, nälkään ja vallanhaluun. Jälkimmäistä ei Jeesuksesta löytynyt eikä hän ryhtynyt kapinaan Isäänsä vastaan, kuten Saatana oli aikoinaan tehnyt (1 Moos. 3:14-15; Jes. 14:12-13; 1 Joh. 3:8). Jeesus vetosi sanaan. Sana avaa sen todellisuuden, joka on hyvin toisenlainen kuin ihmisen sumentuneeseen järkeen perustuva eli järkiperäinen (rationalistinen) todellisuus. Vastakkain on kaksi eri todellisuutta ja maailmankatsomusta, usko ja epäusko, sana ja ihmisjärki, Jeesus ja Saatana. Lopulta Saatanakin käyttää sanaa, mutta yhteydestään irti reväistynä. Näin "piru lukee Raamattua". Älä sinä.

Alä unohda sanaa, vaan tutki sitä uskossa Jeesukseen ja vetoa siihen. 8400

 

LUUKAS 4:14-21

Jeesus "astui sisälle" VT:n kirjoituksiin. Ne olivat hänen "kotinsa" ja "maailmansa" ja niissä hän "eli". Ne todistivat hänestä (Joh. 5:39, 46).ja hän todisti niistä ja niiden välityksellä itsestään.
JEESUKSEN TODISTAA ITSESTÄÄN

Vankien vapautuminen, köyhien ja sorrettujen tuleminen autetuksi ja sokeiden tuleminen näkeviksi (18) ovat kuvia ihmisen saamasta avusta suurimpaan hätäänsä - pelastuksen tarpeeseensa. Viittaus riemuvuoteen (3 Moos. 25) vahvistaa tämän: silloin tuli "kaikille lepO vuosi kaikesta raskaasta" ja "velkojen anteeksisaaminen" - osuva kuva syntien anteeksisaamisesta!

Jeesus kertoo vertauskuvin tulonsa varsinaisen tarkoituksen, ihmisten vapauttamisen niistä kahleista ja epäuskosta, jotka pitivät häntä sidottuna Jumalan vastustajan, Perkeleen, joukkoihin ja ajatteluun. Vapautettujen elämässä ja uskossa tapahtuu suurenmoinen muutos entiseen verrattuna. Jumala kirkastaa kasvonsa eli siunaa hengellisesti niitä, jotka hän on tällä tavalla vapauttanut (Jes. 61:1-3).

Jae 20 on kuin valokuva saarnan aloitushetkestä. Puhe oli herättänyt mielenkiintoa jo etukäteen, odotukset olivat suuret. Kiitosta puhe saikin, mutta mikään ei muuttunut. Usko Jeesukseen ei kuulijoissa herännyt. Ei mitään ihmetöitä, ei mitään suurta ja näkyvää. Jeesus oli liian mitäänsanomaton uskonnollisille kuulijoilleen. Silti Jeesus oli todistuksensa antanut.

"Jesaja puhuu minusta" 9802

 

LUUKAS 4:22-30

Kuulijat näyttivät ymmärtävän Jeesuksen armon sanoman (22). He osoittivat kuitenkin vain ohimenevää ja pinnallista ymmärrystä, jota oli sidottu (vain) maallisen yhteiskunnan arvoihin.

"LÄHDE TIEHESI JA PIAN!"

Epäusko esti kuulijoita tunnistamasta sanoman ydintä. Jeesuksen itsetodistus kaikui koville sydämille ja otettiin vastaan (vain) kauniina sanoina. Kiitoksesta ja myönteisestä ihmettelystä huolimatta kuulijoiden mieliin hiipi epäilevä kysymys, "eikö tämä ole (vain) Joosefin poika - siis ihan tavallinen ihminen, yksi meistä"? Jeesuksen halpa hahmo oli epäuskolle liian vaatimaton. Häneen loukkaannuttiin. Näin yhä tänään. "Hänhän on (vain) joku uskonnollinen johtaja ja oman aikansa marttyyri."

Miksi Sarpatin lesken ja syyrialaisen Naamanin mainitseminen sai kuulijat raivoihinsa? Vastaus on yllättävä: Jeesus julisti Jumalan edellytyksetöntä ja ehdotonta valintaa. Kohta on Raamatun kirkkaimpia todistuksia armosta. Kuinka niin? Siksi, että Jumalan valinta ohittaa täysin ihmisen kaiken ansiollisuuden, toistan: kaiken. Oli monta syntistä leskeä, oli monta syntistä spitaalista, mutta (vain) tietty henkilö valittiin näistä avun saajaksi. Tällaista ihminen vihaa. "Jumala ei ole oikeudenmukainen", huutaa maailma. Väärin. Jumala valitsee sen, joka ei ole mitään (1 Kor. 1:27-29). Sinut. Minut.
"Tavallinen ihminen" Jeesus olikin Jumalan Poika, ainutlaatuinen Vapahtaja 11196

 

LUUKAS 4: 31-37

Jeesuksella oli jumalallinen valta (eksuusia) riivaajahenkien ja pimeyden kaikkien valtojen yli. Tämä valta kuului myös hänen puheessaan. Ihmisten oli pakko huomata se.
JEESUKSELLA OLI JA ON JUMALAN VALTA

Ihmiset tunnistivat Jeesuksen vallan tämän puhuessa, mutta eivät uskoneet häneen. Jeesuksen valta kuului ja näkyi käskysanassa saastaiselle hengelle, ja tämä totteli. Hän ei voinut vastustaa Jumalan valtaa, mutta ihmiset saattoivat sen tehdä. Saastainen henki tunsi Jeesuksen: Sinä olen Jumalan Pyhä! Mutta ihmiset eivät nähneet hänessä Israelille luvattua Messiasta. Tapaus kertoo ihmisen (synnillisestä) "itsenäisyydestä" suhteessa Jeesukseen ja samalla hänen ja muiden luotujen välisestä ratkaisevasta erosta.

Jeesuksen vallan ja voiman herätti ihmetystä, joka ei kuitenkaan muuttunut uskoksi. Ihmisten ympärillä kaikki todisti Jeesuksesta ja hänen suuruudestaan, puhe, valta ja voima, hengen ulos ajaminen. Ihmiset kuitenkin vain kuuntelivat ja katselivat. Kuinka on mahdollista, etteivät ilmeiset todistukset Jeesuksen persoonasta synnyttäneet uskoa? Mekin elämme keskellä Jumalan todistusta itsestään, joka näkyy Raamatussa, sen avaamassa ristin evankeliumissa, syntisen saamassa rauhassa, varjeluksessa, paljon menettäneen ihmisen kiitollisuudessa, toivossa, luonnon ihmeissä, avaruuden suuruudessa. Uskommeko me?
Epäuskon muuttuminen uskoksi on ihme. Älä vastusta sitä. 12603

 

LUUKAS 4:38-44

Jeesus ei rajoittanut toimintaansa vain yhteen tai pariin kaupunkiin, vaan kiersi eri puolilla Israelia. Tämän päivän maailmanlaaja seurakunta ei voi myöskään jäädä paikalleen, vaan ulottaa lähetystyönsä kaikkien kansojen keskuuteen.
JEESUS - KAIKKIEN AUTTAJA
Muutama päivä sitten luimme siitä, miten Jumalan valitsee autettavansa suvereenisti, keneltäkään kysymättä (Luuk. 4: 25-27). Nyt meille avataan Jeesuksen palvelun sisältämä kaikki-näköala. Simonin anoppi tuli terveeksi, samoin hän paransi muut hänen luokseen tuodut sairaat. Riivaajahenget hän ajoi ulos. Myös maantieteellisesti hän avasi kaikki-näköalan: Olen tullut siksi, että julistaisin ilosanoman myös kaikille muille kaupungeille.

Ihmeellinen Jumala, ihmeellinen Jeesus. Hän valitsee jotkut, hän palvelee kaikkia ja laajalti. Kaikki-näköala kertoo hänen rakkaudestaan. Hän tahtoisi kaikkien pelastuvan (1 Tim. 2:3-4). Joihinkuihin kohdistuva valinta kertoo hänen suuruudestaan, tutkimattomuudestaan ja täydellisestä armostaan.

Oletko sinä valittu? Kyllä! Se, että kuulet sanoman Jeesuksesta, todistaa sinut yhdeksi valituista. Usko ja iloitse! Iloitse ja usko! Olet saanut kuulla Jeesuksesta! Älä siis pidä iloasi vain itselläsi vaan jaa se toisillekin. Jaa se lähetystyön välityksellä myös niille, jotka eivät ole vielä edes kuulleet Jeesuksesta.
Kaikille kansoille, kaikkiin kaupunkeihin, kaikille luoduille. Siinä on Jeesuksen ohjelmajulistus. 14035

Takaisin
=> Raamattu