Takaisin
=> Raamattu

Hetkisen kirjoituksia maaliskuulle 2000.

Jesaja 40:stä alkaen.


1.

Maailma ei ole syntynyt sokean sattuman tuloksena. Universumi on Jumalan suunnittelema ja toteuttama kokonaisuus.

Raamatun Jumala on ainutlaatuinen

Mihin Raamatun ilmoittamaa Jumalaa voitaisiin verrata (18, 25)? Vastaus on täysin selvä: ei mihinkään, ei keneenkään. Jumala on luonut maailmankaikkeuden, ei kukaan muu (21, 26, 28). Kukaan ei ole voinut neuvoa Jumalaa tämän luomistyössä (13-14). Ei ole olemassa ketään, joka olisi siihen pystynyt. Hän on myös luonut koko näkymättömän todellisuuden enkeleineen ja muine joukkoineen (26). Hän johtaa maailman kansoja ja niiden ruhtinaita Kaikkivaltiaana, suvereenisti (15-17, 22-24). Maailmanhistorian ohjakset ovat tänäänkin hänen käsissään, vaikka myllerrykset ja suuronnettomuudet näyttävät osoittavan päinvastaista.

Epäjumalat ovat toisaalta Jumalaa vastustavia pahoja valtoja, toisaalta ihminen luo ne ja tekee niiden kuvia (19-20). Nämä eivät voi auttaa ketään millään tavalla, vaan ne ainoastaan vievät ajatukset pois ainoasta elävästä Jumalasta. Pahinta ei ole näkyvä epäjumala, vaan ihmisen sydämessä asuva epäusko, välinpitämättömyys ja kiittämättömyys. Kaikki tämä tulee näkyviin epäjumalan kumartamisessa.

Jumala on voimassaan ja kunniassaan ääretön. Samalla hän hoitaa väsynyttä ja heikkoa (29-30). Hän iloitsee ihmisten pannessa toivonsa häneen. Ne jotka näin tekevät saavat uutta voimaa (31) matkallaan lankeemusten, pettymysten, surun ja tuskan maailmassa.

Eikö maailmankaikkeuden Luoja voisi armahtaa, hoitaa ja kantaa sinuakin?

 

2.

Jumala julistaa ainutlaatuisuuttaan maailman kansoille. Jumalan seurakunnan ei tarvitse pelätä, kunhan se vain ei käänny Herraansa vastaan.

ÄLÄ VIHAA AUTTAJAASI!

Jumalaa vihaavat ihmiset ovat järjettömiä eivätkä voi välttyä lopulliselta tuholta (11-12). Sen sijaan ne, jotka luottava ja turvaavat häneen, saavat Jumalaltaan avun (10, 14). Jumala on heidän kanssaan, aivan kuten Jeesus lupasi olla omiensa kanssa maailman loppuun asti (Matt. 28:20). Jumalan apu on varma ja todellinen, mutta se ei läheskään aina tule siinä muodossa kuin rukoilimme. Jumalaa on oikein lähestyä uskossa hänen hyvyyteensä. Samalla Jumala on salattu Jumala.

Jumala on koko ihmiskunnan Luoja. Siksi kaikki kansat ovat hänen rakkautensa kohteena. Hän kuuluttaa armon ja tuomion sanansa kaukaisillekin kansoille ja maan ääriin (1, 5). Ilman lähetystyötä ei Jumalan sana kulje kaikkien kuuluville. Siksi Jeesus sanoo: Julistakaa evankeliumi kaikille! Ihmiset eivät opi tuntemaan pelastusta luonnosta tai omastatunnostaan, vaikka näkevätkin näissä jotain Jumalan suuruudesta ja ehdottomuudesta.

Omassa sydämessämme voi olla pahoja pelkoja. Tajuamme elämän rajallisuuden ja haurauden. Omaisten ahdistukset ahdistavat meitä maahan asti. Kuitenkin Jumala käskee meidän olla pelkäämättä (10, 14). Näin voi sanoa vain kaikkivaltias ja rakastava Jumala.

Mitkä ovat tänään suurimmat pelkosi, huolesi ja surusi? Mitä Jumala ajattelee niistä?

 

3.

Vain Jumala näkee menneen ja tulevan, koska hän on luonut myös sen, mitä kutsumme ajaksi. Jumala on ajan Herra, epäjumalat ja myös ihmiset ovat aikaan sidottuja.

JUMALA HAASTAA EPÄJUMALAT

Jumala esittää epäjumalille äärimmäisen kovan haasteen: Sanokaa mitä on edessäpäin! (23, 24). Jumalaa vastustavilla voimilla (noidat ja meediot) on rajallinen kyky nähdä jotain tulevaisuudesta. Heidän katseensa ulottuu eteenpäin vain lyhyen, Jumalan salliman matkan.

Jumala loi ajan. Väite tuntuu oudolta, suljetulta. Avaamme sitä hieman: Jumala tietää kaiken menneisyydestä, nykyhetkestä ja tuntee myös koko tulevaisuuden. Menneisyyteen me ihmiset näemme vain rajatusti, ja olemme toisten kertoman ja muistimme varassa. Nykyhetken tunnemme vain suppeasti - niin tietoyhteiskunnassa kuin elämmekin. Tulevaisuus on periaatteessa suljettu. Koska tahansa voi tapahtua mitä tahansa. Ihmisten ennustukset ovat keskenään ristiriitaisia.

Kristityn olisi suorastaan naurettavaa väittää, ettei Jumala "pystyisi" näkemään tulevaisuutta. Sekä menneisyys, nykyhetki että tulevaisuus ovat koko ajan läsnä Jumalassa. Siksi saamme turvallisin mielin ajatella kaikkea ympärillämme, myös tulevaisuuttamme. Siihen ei kätkeydy mitään sellaista, joka Jumala ei tietäisi ja johon hän ei rakkaudessaan olisi varautunut. Jeesus on Jumalan sinetti siitä, että koko elämämme - myös tulevaisuus - on hänen armoonsa kätketty.

Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Jumalan armo meitä kohtaan ei myöskään muutu.


4.

Jumala ei saa epäjumalilta vastausta tulevaisuuden näkemisestä. Niinpä hän ilmoittaa jälleen jotain uutta.

JUMALA ILMOITTAA UUTTA
Jumalan ilmoituksesta kuulleet ihmiset voivat todeta, että niin kuin Jumala on sanonut tapahtuvan, niin on myös tapahtunut. Samalla Jumala avaa tulevaisuutta uudella ilmoituksella (9). Totuus ja totuudellisuus menneestä ja tulevasta vahvistavat Jumalan kunnian ihmisten ja epäjumalien edessä (8).

Kysymys on Messiaasta, Vapahtajasta (1-4, 6-7). Tässä tekstissä näemme Jeesuksen
Satoja vuosia ennen hänen ihmiseksi tuloaan. Jeesus ja Pyhä Henki kulkevat yhdessä (1), toisin kuin nykyään usein ajatellaan. Henki, joka ei korota Jeesusta ja hänen pelastustyötään, ei ole Pyhä Henki.

Messias palvelee oikeutta (1, 3, 4) ja levittää sitä maailmaan. Syvimmältään on kysymys Jeesuksen vanhurskaudesta, jonka hän antaa syntiselle sovitustyönsä perusteella. Sanoman tästä on tarkoitettu kaikkien kansojen keskuuteen. Kohtaamme jälleen lähetystyön. Maailman Luoja (5) on ainoa elävä Jumala (8) ja samalla ainoa pelastaja. Ihmisen yhteys häneen on iankaikkisuuden kannalta ainoa merkittävä asia maailmassa. Epäusko ja epäjumalat joutuvat häpeään.

Jeesus on nöyrä, sävyisä. Hän osoittaa rakkauttaan erotuksetta jokaiselle, joka saa hänestä kuulla. Hän lähestyy ihmistä sanassaan, sanomassaan. Vaikka hän on maailmankaikkeuden Herra, hän palvelee meitä loppuun asti niin kuin hän kerran kärsi rangaistuksen puolestamme hamaan ristinkuolemaan asti.

Mikä armo! Maailmankaikkeuden Herra rakastaa ja hoitaa minua, syntistä, heikkoa ja ailahtelevaa ihmistä!

 

6.

Jumalan pyhyyden kanssa ei ole leikkimistä. Jumalan pyhyys ja rakkaus eivät sulje toisiaan pois, vaan edellyttävät toisiaan.

VOIKO RAKASTAVA RANKAISTA?

Jumalan hyvyys ja rakkaus saavat aikaan kiitoksen ja ylistyksen kaikkialla, missä julistetaan sanomaa hänestä ja missä tämä sanoma uskotaan (10-11). Sanoma on vietävä myös kaukaisimmillekin rannoille, merten taa, kaikille kansoille erotuksetta (12).

Rakastava Jumala on myös pyhä, kiivas, ankara (13-15). Itseriittoiset epäuskoiset ihmiset saavat kohdata Jumalan lain ja tuomion. Myös Israel on kovakorvainen ja hamuaa epäjumalien perään (18-19). Kansa ei muista aikaisempia lankeemuksiaan ja Jumalan yhä uudestaan ja uudestaan osoittamaa armoa (20). Siksi Jumala salli kansan joutua ryöstön ja tuhon kohteeksi. Kukaan ei voinut vapauttaa sitä orjuudesta (22, 24-25).

Jumala halusi "tehdä lakinsa suureksi" eli osoittaa tahtonsa ehdottomuuden. Tässä kaikessa näkyi kuitenkin Jumalan uskollisuus. Mille? Sille, mitä Jumala oli jo ammoisista ajoista ilmoittanut itsestään anteeksiantavana, rakastavana ja pelastavana Jumalana (21). Ei kukaan voi rankaisematta rikkoa Jumalan lakia. Ihmisen syvin ongelma onkin siinä, ettei hän voi olla rikkomatta lakia ja joutumatta tuomiolle. Tämän ongelman Jeesus ratkaisi. Jumalan rangaistus kohtasikin häntä, ei meitä. Hän oli meidän sijaisenamme Golgatalla.

Minkähän tähden Jeesus oli minunkin sijaisenani Golgatalla? Oliko siihen yhtään hyvää syytä? Miksi Jumala armahti Israelia?

 

7.

Jumala todistaa jälleen olevansa ainoa elävä Jumala ja pelastaja. Hän on kansansa kanssa sen vaikeimmissakin vaiheissa. Kukaan ei voi kuitenkaan piiloutua Jumalalta.

OIKEUDENKÄYNTI TOTUUDESTA

Jälleen Jumala haastaa jonkun vastaamaan itselleen. Edellä hän vaati epäjumalia tilille, nyt ovat vuorossa "kaikki kansat". Mikään kansa ei voi löytää omasta keskuudestaan samanlaista ilmoitusta kuin se, minkä Jumala on antanut (9). Jumalan ilmoitus ulottuu sekä taaksepäin että eteenpäin; tähän ei kukaan toinen pysty.

Tämä ainutlaatuinen ilmoitus totuudesta on mahdollista, koska sen antaja on ainoa elävä Jumala (10-11). Jumalan henkilö eli hän itse on ainutlaatuinen. Ketään toista ei voi verratakaan häneen. Israel on ollut Jumalan oma kansa ja saanut hänen ilmoituksensa. Siksi Israelilla on tehtävä todistaa Luojastaan ja Lunastajastaan kaikille kansoille. Sitä tehtävää Israel ei kuitenkaan täyttänyt. Silti se on Jumalalle äärettömän rakas ja arvokas (4).

Israelin Luoja on myös lunastanut sen Baabelin pakkosiirtolaisuudesta (1). Aivan kuten Kaislameren poikki kulkeminen niin myös Baabelista vapautuminen tulee Raamatussa Jumalan kansan ja sen yksityisten jäsenten pelastumisen esikuvaksi ja malliksi (typos). Jumalan mukana olo kansansa kaikissa vaiheissa, sen kärsimyksissä ja vaaroissa (2), on yksi esikuva Jeesuksen läsnäolosta seurakunnassaan. Jumalan kansan tulee kuitenkin aina ymmärtää kuka Vapahtaja on ja uskoa häneen (10).

Ajattele itseäsi Jumalan rakkauden ja huolenpidon kohteena. Onko Jumalan rakkaus ja läsnäolo seurausta siitä, että olet erinomainen ja täydellinen?

 

8.

Israel on historiansa aikana langennut yhä uudestaan epäuskoon ja epäjumalanpalvontaan. Käsittämätöntä, mutta Jumala kuitenkin haluaa pitää kiinni kansastaan ja antaa sille jälleen uudelleen alkamisen mahdollisuuden.

EDELLYKSETÖN ANTEEKSIANTAMUS
Israelin jatkuva lankeemus (27-28) on esikuva Kristuksen seurakunnan ja sen yksityisten jäsenten jatkuvasta syntisyydestä ja kiusauksesta langeta epäuskoon ja epätoivoon. Pyhää ivaa käyttäen Jumala ilmoittaa Israelin lakanneen rasittamasta häntä lain edellyttämillä uhreilla (22-23). Mutta jollain tavalla Israel on kuitenkin häntä rasittanut: synneillään, joilla ei ole mitään määrää (24).

Tapahtuu edellytyksettömän armon ja anteeksiantamuksen ihme. Jumala antaa kaiken anteeksi. Tämän teon peruste ei ole vähimmässäkään määrin niissä, jotka saivat ja saavat syntinsä anteeksi. Peruste on yksinomaan anteeksiantajassa itsessään, Jumalassa. Hän itse sovittaa itsensä ja syntisen välit "itsensä tähden" - Jeesuksen kuolemassa, jonka hedelmää tämä kohta ennakoi.

Hän myös auttaa kansansa vapauteen Baabelista ja valmistaa sille kuten kaikille muillekin kansansa vihollisille rangaistuksen (14). Samalla tavalta hän teki egyptiläisten ajaessa takaa kansaa, jonka hän itse halusi vapauttaa orjuudesta (16-17). Se, mitä tapahtui Egyptistä ja Baabelista vapautumisessa, on kirjoitettu meille esikuvaksi pelastumisesta. Älä siis menetä toivoasi, vaikka lankeat ja olet hetkittäin epätoivoinen. Asiasi on Jumalan kädessä, voit luottaa häneen.

Eikö ole parempi, että syntisenä menet ristiä kohti etkä lähde häpeissäsi pois Vapahtajasi luota? Hän ei torju ketään luoksensa tulevaa.

Takaisin
=> Raamattu