Takaisin
=> Raamattu

Hetkisen päiväsivut 2 Aik. 20 - kirja loppuun, 2005.

 

1.10. 2. Aik. 20 :1-19

Lähes 3000 vuotta vanha Israelin ja Juudan historiankirjoitus ei kaunistele kerrottavaansa. Arkielämän todelliset hätätilanteet ja lankeemukset avataan niiden oikeilla nimillä, myös kuninkaiden elämästä. Tästä rehellisyydestä saamme olla syvästi kiitolliset. Elämämme haavat, pettymykset, kauhut ja rikkomukset kuten myös ilonaiheet löytävät Raamatun historiassa totuudellisen kaikupohjan, ja me saamme avun sen mukaan kuin Herra hyväksi näkee.

Hätä pakotti avunhuutoon

Vieraan vallan hyökkäykset saattoivat tulla yllättäen. Israel oli Egyptistä palatessaan kiertänyt säästäneet Moabin ja Edomin, mutta kiitollisuus tästä. oli jo unohtunut. Elämässä ei voida laskea toisten kiitollisuuden varaan, sillä usein hyvä palkitaan pahalla.

Josafatin kauhistuminen (3) pani hänet kääntymään Herran puoleen. Kansa koki saman hädän. Jokainen olisi voinut rukoilla kodissaan, sillä Jeesuksen sana rukouksesta "Hengessä ja totuudessa" (Joh. 4:20-23) oli jo hengellistä todellisuutta. Kokoontuminen Jerusalemiin teki mahdolliseksi kansan ja kuninkaan yhteisen rukouksen.

Kuningas tunnusti (6) Jumalan kaikkivaltiuden. Oma aikamme kyseellistää sen suurkatastrofien sattuessa. Luopuminen Jumalan kaikkivaltiudesta rapauttaa kristityn uskon syvimpiä perusteita ja vie pohjan avun huutamiselta. Rukoushuuto oli tarkoitettu juuri suuren hädän luoman ahdistuksen keskelle (9). Jumala rohkaisi rukoilevaa kansaa Jahasielin profeetallisten sanojen välityksellä (14). Yksikin sana Raamatusta voi antaa meille rauhan, levon, kestämisen ja toivon.

Suurinkaan hätä ei pidätä rukouksesta, vaan ajaa siihen.


3.10. 2. Aik. 20:20-37

Maallinen sota ja hengellinen luottamus elävään Jumalaan kulkivat rinnan. Vaikka maallinen ja hengellinen ovat Jumalan kaksi erilaista hallintatapaa maailmassa, niitä ei voi repiä irti toisistaan. Nykyään vaaditaan politiikan ja uskonnon eroa. Oikein, mutta yhteiskunnassakin saa turvautua Jumalaan uskossa.

Luottamus on voimamme

Tämä sota ei ollut islamilaisten maiden sotien kaltainen "uskonsota". Josafat kuitenkin turvautui tietoisesti elävään Jumalaan ja luotti tämän sanaan (20). Kysymyksessä ei ollut hurmahenkinen lähtö "soitellen sotaan". Aseellisia joukkoja käytettiin (21) ja sotilaallinen suunnitelma oli laadittu huolellisesti ratkaisevaa väijytystä myöten (22). Tämän osaston sijainti ja liikkeelle lähtö oli tarkkaan harkittu. Usko ja järjen käyttö kulkivat yhdessä.

Hyökkääjien keskuudessa puhkesi sekasorto ja sen joukot alkoivat tuhota toisiaan (23). Jumala voi pysäyttää Pahan aikeet sekoittamalla ihmisten ajatuksia ja tuottamalla kaaoksen pahuuden suunnitelmiin. Aikamme terroristit sen sijaan kylvävät tuhoa ja sekasortoa Jumalan tarkoittamia hyviä luomisjärjestyksiään vastaan. Sotaisat muslimit näkevät terrorismin nimenomaan Allahin käskemänä ja oikeuttamana toimintana "epäpyhiä" ihmisiä vastaan. Kristityn on luotettava Jumalan varjelukseen ja samalla huolellisesti varauduttava uusiin hyökkäyksiin.

Ylistyslaulu (19, 21) osoitti elävää luottamusta. Me voimme rukoilla ja kiittää ahdistuksenkin keskellä lauluin siitä, että meillä on Vapahtaja ja että apu on tulossa. Suuresta siunauksesta (26) huolimatta Josafat lankesi myöhemmin epäpyhään poliittiseen liittoon (35-37), jolla oli tuhoisat seuraukset.

Herra, aja asiamme ja varjele meidät pahalta!


4.10. 2. Aik. 21:1-20

Pojasta voi polvi paheta. Joramilla oli elämässään loistavat lähtökohdat. Silti hän turvautui veljesmurhaan, mikä romahdutti hänen elämänsä. Hyvää on helppo tuhota, vaikea rakentaa. Uskon kautta on langenneellekin elämänsä tuhoajalle varattu armo ja anteeksiantamus.

Epäjumalanpalvelus tuhosi Jumalan hyvät lahjat

Kun ihmisellä on omaisuutta ja valtaa, hänen ahne luontonsa vaatii sitä lisää ja ajaa hänet järkyttäviin synteihin (4). Rahan (ja vallan) himo on kaiken pahan juuri ja ajaa ihmistä pahaan. Joram valitsi "Israelin valtakunnan tien", Baalin palvonnan. Hän nai kuningas Ahabin tyttären, jonka suku oli tunnettu Baalin palvonnasta ja julmasta taistelusta Jumalan omia vastaan (1 Kun., luvut 16-19).

Joramin synti oli kauhistuttava hänen rakentaessaan palvontapaikkoja Baalille ja houkutellessaan näin Juudaa luopumukseen (11). Profeetta Elia tiesi kuninkaan synnit (12-14) ja julisti niistä tuomion kuninkaalle itselleen, hänen omaisilleen ja omaisuudelleen (14-15). Tuomio tuli sairauden ja tuhoavan sodan muodossa. Hyökkääjinä olivat filistealaiset (kielellisesti sama kuin "palestiinalaiset") ja "arabialaiset" (16; huomaa, miten vanhaa perua nimitys on). Samalla Jumala säilytti Israelille "lampun" tai jäännöksen valintansa vuoksi (7).

Joramin loppu oli hyvin kauhea, sillä hänen ruumiillisetkin tuskansa mainitaan (19). Myöhemmin Jumalan antoi samankaltaisen lopun Herodes Agripalle (Apt. 12), jonka käsittämätön tauti tappoi hänet nopeasti, kun hän suostui hänelle osoitettuun jumalalliseen kunnioitukseen. Kyllä Jumala usein rankaisee myös aivan tietystä pahuudesta.

Älä tuhoa synneilläsi sitä hyvää, minkä Jumala antaa elämääsi.

 

5.10 2. Aik. 22:1-12

Kun VT:n kertoo kuninkaan valtaistuimelle noususta, kerrotaan aluksi tärkein asia: hänen uskonasenteensa ja sen mukainen elämä. On merkittävää, että usko mainitaan ennen kuninkaan elämän yksityiskohtia. Yksittäiset tapahtumat saavat nimittäin merkityksensä uskosta tai sen puuttumisesta käsin. Näin on meidänkin elämässämme.

"Ahabin tie" - elämän tuhovaikuttaja

Ahasjakin kulki Ahabin suvun tietä (3). Ilmaisu "Ahabin suvun tavoin" kertoo pohjoisvaltakunnan kuningassuvun voimakkaasta tuhoavasta esimerkistä ja vaikutuksesta koko Isrealissa. Neuvonantajat (4) olivat tuolloin politiikan mahtavia käsikirjoittajia. Ahasjan ja Joramin sota oli sotaa sodan vuoksi, ei Herran sotaa (vrt. Josafatin sota, 20:17), ei puolustussotaa tai sotaa terrorismia ja kansanmurhaa vastaan.

Kuninkaan epäjumalanpalvelus ja jumalattomien neuvojen seuraaminen toi hänelle Jumalan rangaistuksen (7). Viattomalta näyttävä käynti haavoittuneen Joramin luona koituikin kuolemaksi (9). "Ihminen päättää, Jumala säätää." Jumalan oli säätänyt Ahasjalle kuoleman monimutkaisessa poliittisessa pelissä. Teksti kertoo Jumalan välittömästä rangaistuksesta, mitä nykyään kavahdetaan. Rangaistus oli viipynyt hieman pitempään Ahabin suvun suhteen, muttei jäänyt tulematta.

Ahasjan äiti Atalja on pahuuden pauloihin langenneen katkeran valtaihmisen perikuva, naispuolinen Herodes. Ihmeen kaupalla Juudan kuningashuoneesta säilyi hengissä pieni vauva, Joas. Jumalalla on keinonsa, mutta tarvitaan rohkeita Josabateja (11), Mooseksen sisaria ja faraon tyttäriä (2 Moos. 2:2-5). Sinua?

Epäjumalanpalvelus eli "Ahabin tie" ajaa tuhoon ellei kääntymystä tapahdu.

 

6.10. 2. Aik. 23:1-21

Yhden ihmisen aktiivinen toiminta rohkaisee muita - joskus myös aseelliseen toimintaan. Vaikka aseet ovat nykymaailmassa toisenlaisessa roolissa ja niiden käyttö on riskialttiimpaa kuin Raamatun historiassa, niitä ei voi periaatteessa sulkea pois yhteiskunnan järjestyksen säilymistä ajatellen (Room. 13.).

Kapina rauhan puolesta

Ihmeteltävää rohkeutta osoittanut pappi Jojada oli kapinan sielu. Tämä kohta ei suinkaan rohkaise yhteiskunnan järjestyksen kaatamiseen vaan päinvastoin sen palauttamiseen. Maassa ei todellakaan vallinnut rauhantila Ataljan hirmuvallan aikana yhtä vähän kuin tämän päivän veristen diktatuurien alla on rauha. Ataljan väkivaltainen loppu (15) oli odotettu. Sen jälkeen kansa vapautui, ja syntyi merkittävä päätös: pappi Jojadan johdolla kansa ja kuningas "tekivät liiton". Ei sanota, että liitto solmittiin kansan ja Jumalan välillä, vaan että osapuolilla oli halu ja valmius olla "Herran kansa". Kysymyksessä oli maan johdon ja kansan keskinäinen sitoumus olla kansa "Jumalaa varten" eli Jumalalle pyhittäytynyt kansa. Harvemmin tällaisia sitoumuksia tehdään. Entä tänään, meidän sydämissämme?

Liiton välitön seuraus oli Baalin palvonnan raju lopettaminen. Tämän päivän kristitty ei voi toimia samalla tavalla esim. suhteessa noituuteen, spiritismiin, uuden aikakauden uskonnollisuuteen (New age) tai muihin pakanuuden muotoihin. Baalin palvojat eivät olleet mikään rauhallinen uskonyhteisö, vaan murhavalmis joukko, joka toistuvasti tappoi Jumalaan uskovia ja houkutteli kansaa hengelliseen ja fyysiseen haureuteen. Oli kysymys elämästä ja kuolemasta.

Miekallakin on paikkansa Jumalan kansojen kaitsennassa.

 

7.10. 2. Aik. 24:1-16

Maallinen johtaja tarvitsee hengellisen tukihenkilön. Daavidilla oli Samuel, Joaksella Jojada. Johtaja tarvitsee viisautta ja tietoa siitä, mikä on oikein, mikä väärin. Monilla on tänäänkin johtovastuuta - perheen isän tai rukouspiirin johtajan tehtävistä alkaen. Onko meillä ketään hengellistä tukijaa?

Kuningas ja ylipappi

Raamatun mukaan kuninkaan maallinen valta ja ylipapin hengellinen valta tulee pitää erillään. Silti kuningas ja ylipappi voivat toimia läheisessä yhteistyössä. Eläessään Jojada antoi kuninkaalle sen hengellisen ohjauksen, että tämä saattoi tehdä oikein Herran edessä (2). Kuningashuoneen avioliittoetiikka herättää kysymyksiä (3) eikä tietenkään ole Jumalan alkuperäisen tahdon mukainen. Kansassa kytevä Baalin palvonta oli kuitenkin yhä kansan suurin uhka eikä kansan moraali rauennut.

Aloitteen Herran temppelin kunnostamisessa teki yllättäen kuningas, ei ylipappi (4). Kuningas mobilisoi Leeviläiset mittavaan keräystoimintaan, mutta he eivät oikein innostuneet. Kuninkaan avoimuudesta ylipappia kohtaan kertoo se, että hän esitti tälle nuhtelevan kysymyksen, miksei tämä ollut toiminut riittävän ripeästi. Taustalla voi olla sekaannus tehtävissä: ehkä kuningas oli ohittanut ylipapin kutsuessaan papit ja leeviläiset toimeen (5). Keräyksen tulos oli kuitenkin loistava (11). Johtajien kesken vallitsi sopu (12) ja työ eteni hedelmällisesti (13, 14). Jojada oli koko ajan varsinainen hengellinen vastuuhenkilö (14). Harvan toisen elämäntyöstä sanotaan niin kauniisti kuin Jojadan.

Raha on joskus tärkeätä, mutta meidän tärkein tehtävämme on uskoa Jeesukseen.

Tarvitsemme hengellisiä tukihenkilöitä ja voimme itse olla sellaisia.


8.10. 2. Aik. 24:17-27

On järkyttävää seurata ihmiselämän romahduksia. Ensin kaikki on hyvin hengellisesti ja maallisesti, sitten luopumus valtaa. Tuntuu kuin ihmisen aikaisemmasta vaelluksesta uskossa jäisi jäljelle vain hauras utuinen muisto. Rakentaminen muuttuu hetkessä repimiseksi. Syynä rajuun muutokseen on usein hengellisen tuen loppuminen ja ihmisten houkutukset.

Elämän romahti - miksi?

Ylipappi Jojadan kuoleman jälkeen pimeät muutoksen myrskyt pyyhkäisivät Juudan yli. Kansan johtomiehet mielistelivät kuningasta (17). Imartelijoita on vaikea vastustaa, sillä ihmiset haluavat kuulla itsestään hyvää. Jakeen 18 "he" viittaa kansan koko johtoon. "Herran huoneen hylkääminen" tarkoittaa sanontana Jahve-uskon täydellistä hylkäämistä. Sen tilalle tuli tässä tilanteessa hedelmällisyyskulteistaan tunnettu babylonialaista perua oleva Asera-jumalatar, jonka palvonnassa karsituilla puilla ja kivipylväillä oli keskeinen asema. Kaikissa kanaanilaisissa kulteissa oli siveettömiä menoja.

Jumalan vihastumisen (18) ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä. Jumalan armo ja pitkämielisyys kuitenkin odottivat, ja hän lähetti profeettoja, joita ei kuitenkaan kuunneltu (19). Kun synti valtaa mielen, eivät järkipuhe ja Jumalan kutsu mene perille. Tiedämme tämän erityisesti 6. käskyn asioissa. Profeetta Sakarjan, Jojadan pojan, sanoma vain ärsytti kansaa ja kuningasta, jonka käskystä hänet kivitettiin. Menneen hyvän, ystävyyden ja hengellisen tuen torjunta oli täydellinen. Sokaistunut ihminen ei pysty ajattelemaan (22). Romahdus heitti Joaksen pohjattomaan kuiluun, ja kansa sai kärsiä katkeran tappion Syyrialle.

Oi Herra, Herra! Varjele minut synnin sokaisulta.


10.10. 2. Aik. 25:1-28

Tapahtumat ovat kuin jännitysromaanista, vaikka ne ovat historiallisesti täysin totta. Todellisuus on tarua ihmeellisempi - tämän joudumme itsekin joskus toteamaan elämän pyöriessä vinhasti ja tuodessa yllätyksiä. Mitä enemmän pyörteitä, pettymyksiä, muutoksia ja uusia asioita, sitä lujempi tulee elämämme ankkuriköyden olla - luottamuksemme Vapahtajaan.

Saaliista voi tulla saalistaja

Elämän pienet ja suuret voitot voivat sisältää ansoja. Lottorahoilla saatetaan rikkauden tunnossa vaarantaa oma ja toisten elämä, menestys tekee ylimieliseksi ja rakkauden lahja muuttuu itsestäänselvyydeksi niin että ihminen alkaa hylkiä puolisoaan tai muita rakkaitaan.

Amasjan hyvin alkanut vaellus joutui kriisiin hänen voitettuaan edomilaisten armeijan (11,12). Voiton huumassa hän otti sotasaaliiseensa myös edomilaisten jumalankuvia. Joillain kuvilla saattoi olla kalliin metallin arvo, mutta suurimmalla osalla ei. Amasja ei pysähtynyt ajattelemaan niitä kiusauksia, joita jumalat hänelle toisivat. Hänestä tuli elävä todiste siitä, että epäjumalanpalveluksen kulttiesineet voivat muodostaa käsittämättömän houkutuksen langeta palvomaan niitä (14).

Turisti voi turvallisin mielin mennä buddhalais- tai hindutemppeliin, mutta mukaan ostettu pienoispatsas voi johtaa ajatukset ja mielen merkilliseen tapahtumaketjuun. Epäjumalan palveleminen alkaa aina ihmisen sydämestä, ei ulkoisista teoista (Apt. 17:29). AMASJA, KUTEN MONET TÄMÄN PÄIVÄN TURISTIT JA "USKONTOMATKAILIJAT", EI OLLUT OPPINUT PELKÄÄMÄÄN USKOSTA LUOPUMISEN MAHDOLLISUUTTA EIKÄ EPÄJUMALANPALVELUKSEN SALAPERÄISTÄ PETOLLISUUTTA.

JOKA SEISOO, KATSOKOON ETTEI LANKEA!

Takaisin
=> Raamattu