Takaisin
=> Raamattu

Täyttä asiaa

täydellä asiantuntemuksella täydellisistä asioista

Kirja-arvostelu Erkki Rannan kirjasta Punainen lanka.
Sillat Vanhasta testamentista Uuteen.
Perussanoma. 2004. 198 s.


Teol.tri. Erkki Ranta on kirjoittanut kauan odotetun ja tarpeellisen kirjan VT ja UT:n yhteydestä, yhteenkuuluvuudesta, silloista. Kirjoittajan kokonaisote nousee uskosta ja luottamuksesta Raamatun ilmoitussanaan. VT:n ja UT:n Jumala on, luonnollisesti, hänelle sama. Kirja on Kristus- ja sovituskeskeinen, sitoo aineksen pelastushistorialliseen näkökulmaan, ja on samalla läpeensä ja lämpimästi sielunhoidollinen sekä lain ja evankeliumin eroa korostava. Tekijä käsittelee perusteellisesti mm. Jumalan eri nimiä VT:ssa, avaa Jeesuksen täyden ihmisyyden ja jumaluuden ja esittää VT:n eri osien sisällön tiivistetyssä muodossa. Yhtäältä Raamatun ilmoitusluonteen ja historiallisuuden ja toisaalta siinä näkyvien pintarosojen yhteen nivoutumiseen viitataan raikkaasti. Esitys rakentuu koko ajan alkukielien varaan, mutta kirjan lukijalta ei tietenkään edellytetä alkukielten tuntemusta, sillä kaikki yksityiskohdat on tarkasti selitetty.

VT UT:n lähteenä, VT:n esikuvaisuus ja VT:n tulkinta UT:ssa ovat keskeisellä sijalla. Siltoja testamenttien välillä ei tarvitse etsiä, sillä ne ovat ilmeisiä ja, mikä tärkeintä, ne ovat sisällöllisiä, eivät pelkkiä samankaltaisuuksia, vaan merkitystä täynnä olevia vuosisatojen läpi kulkeneita asia-akseleita, jotka kirkkaasti osoittavat Raamatun sisäisen yhtenäisyyden ja keskuksen, Jeesuksen, ja jotka samalla ruokkivat raamatunlukijaa. Täyttymyksen näkökulma UT:n ja VT:n keskinäisessä suhteessa on luovuttamaton, kun on puhe oikeasta, uskossa tapahtuvasta yhtaikaa tieteellisestä ja seurakuntaa rakentavasta tavasta lähestyä ja avata Raamattua.

Luvut eivät ole kovin pitkiä, mutta ne ovat perusteellisia ja niihin sopii kuva taivasten valtakunnan opetuslapsi-opettajan runsaasta varastosta, josta tämä tuo esille "sekä uutta että vanhaa" (Matt. 13:52). Itselleni paljastui useita uusia yksityiskohta esim. UT:n juurista VT:ssa. Yksi tällainen oli Jeesuksen lähetyskäskyn muotoilun juuret; niiden osoittaminen oli tekijältä oivallinen oivallus.

Yksi tärkeimmistä yksityiskohdista on kirjoittajan esitys raamatuntulkinnan periaatteista (17-30). Tämäkin luku on tietysti enemmän kuin yksityiskohta, ja itse asiassa kaikki eri luvut nivoutuvat yhteen, yhdeksi kokonaisuudeksi, jonka nimenä voisi "(Koko) Raamattu Jumalan sanana ja sen oikea tulkinta ja lukeminen".

Teologeille mielenkiintoinen on raamatuntulkintaan liittyvä lyhyt lainaus Helsingin Yliopiston Vanhan Testamentin selitysopin professorilta, Timo Veijolalta: "Se, mikä on historiallis-kriittiselle eksegetiikalle kauhistus, on hengelliselle tulkinnalle voitto: sanaa voi meditoida täysin vapaana menneisyyden painolastista miettien, mitä se voisi sanoa juuri minulle omassa tilanteessani (27).

Ranta tietenkään ei tarkoita, että VT:n menneisyys olisi painolastia UT:lle, eihän toki. VT on juuri, joka kannattelee ja ennakoi UT:n ilmoitusta. Myös kirjoittajan väitöskirjatutkimuksen erityisalue, Qumranin eli Kuolleen Meren kääröt ja erityisesti niissä käytetty raamatuntulkinta, osoittautuu varsin hedelmällisiksi kun on puhe tavasta, jolla UT tulkitsee VT:ia.

Kirjoittaja on jo aikaisempienkin kirjojensa perusteella tunnettu terävästi muotoilluista lauselmista, joissa on iskevä kieli ja syvällinen sisältö. Usein ne ovat paradoksaalisia: "Armahdetussa syntyy rakkauden velka, joka kasva sitä mukaan kuin sitä lyhennetään" (149).

Kirjassa on varsin kattava ja syvällinen tutkistelu rukouksesta kohdassa, jossa on puhe VT:n käytöstä kristityn elämässä. Siinä yhteydessä on mm. seuraava paradoksaalinen oivallus: "VT:n ja UT::n rukouksen muodoista, paikoista ja tavoista voidaan esittää seuraava yhteenveto. On harjoitettava rukousta tiettyinä hetkinä, että oppii rukoilemaan joka hetki. Rukouksesta tulee tällöin sielun hengitystä, kuten Luther asian ilmaisee. On opittava rukoilemaan tietyissä paikoissa, että oppii rukoilemaan kaikkialla. Määrämuotoiset rukoukset Kuten Isä meidän ja Herran siunaus, opettavat rukoilemaan vapaasti. Tavasta tulee tarve" (157).

Kirjoittaessaan oivalluksen, joka liittyy yhteen väkevään siltaan Testamenttien välillä, armon evankeliumiin Jesajan kirjassa, tekijä sanoo sielunhoidollisen otteensa: jälleen paljastaen: "Armahdetun autuus on jatkuvaa hoidossa ja korjattavana olemista (Jes. 30:15-21). Matkalla vuorottelevat riemu ja ilo - murhe ja huokaus, mutta ne kulkevat eri suuntiin: "Murhe ja huokaus pakenevat, riemu ja ilo saavuttavat heidät (Jes. 35:10, 51:11)" (166).

Kirjan loppusivuilla on uusi sisältöhuippu. Ranta kertoo hyvin avoimesti sairaudestaan, joka vei hänet kuoleman rajalle, tunnoistaan, ajatuksistaan ja havainnoistaan sairauden eri vaiheissa. Hän liittää mukaan myös tytärtään kohdanneen sairauden aiheuttaman kamppailun tämän ja vanhempien elämässä. Kiitos kirjoittajalle ja kustantajalle, että kirjaan on voitu liittää jakso sydämeen käypää selostusta näistä tapahtumista. Kerronta on yksityiskohtaista ja hyvin avointa, monelle sairaalle lohdutukseksi.

Näiden tapahtuminen äärellä hän kirjoittaa mm.: "Olen ihmetellyt, että en ole voinut nähdä mitään negatiivista edes vaikeimmissa vaiheissani, Katkeroitumisen ja kapinamielen on estänyt ennen kaikkea se, että aina on annettu rohkaisu ja luottamus Jumalaan hänen oman sanansa perustalta. Samalla on opetettu ristin syvää sanomaa, joka on uskomme keskuksessa. - - Ei hän aina paranna sairaudesta, mutta aina hän parantaa sairaudessa" (181). Tämäkin on (koko) Raamatun käyttöä kristityn elämässä.

Kirja siis het'siltään läpiluettavaksi ja tärkeälle paikalle kristityn käsikirjastoon!

Takaisin
=> Raamattu