Takaisin
=> Raamattu

Uusi testamentti stadin slangilla

Kirjaesittely Perusta-lehteen, 20.11.2003.
Uusi testamentti stadin slangilla. Evankeliumit, Apostolien teot ja Ilmestyskirja. Vendannut Pentti Malaste. Gummerus. 2001.

 

Kiva oli lueskella tätä tekstiä! Tiedän monen kristityn kyllä suuresti ihmettelevän murreraamattujen julkaisuintoa ja kyseellistävän koko ajatuksen. Enpä ota tähän pulmaan kantaa. Kyllä vain olen mielelläni kuunnellut kerrankin kun savonkielisestä laitoksesta on jumalanpalveluksessa luettu päivän evankeliumi oikeen savolaisen toimesta. Sanoma oli siinä kohdallaan, ja varmaan niin on suurelta osaltaan myös stadin slangin UT:ssa - jota on kyllä hieman niukennettu jättämällä tähän laitokseen jäljelle vain evankeliumit, Apostolien teot ja Ilmestyskirja.

Kiva oli lueskella nimenomaan siksi, että 1940- ja 1950 -luvuilla kuulemani ja käyttämäni slangi alkoi palautua elävästi mieleen. Suorastaan jännittävää! Ei vain ollut teksti aivan niin tuttua kuin olin luullut. Oli myös mukana minulle uusia sanoja, joita en muista koskaan aikaisemmin kuulleenikaan, ja heti heräsi tietysti kysymys, kuinkas nyt näin. Oliko Munkassa (Munkkinimessä) omat sanansa ja sanontansa, toiset kuin keskikaupungilla, vai saiko slangi kovasti lisäväriä sen jälkeen, kun siirryin stadin slangista yliopiston kielimaailmaan 1957?

Johdannossa kääntäjä kertoo kunnon slangia puhutun stadissa (lue: Helsingissä) 1900-luvun alusta kuusikymmentäluvulle. Sitten alkoi telkasta tulla "amerikanenglantia ja muita slangiin kuulumattomia (!) aineksia". Mielenkiintoista. Kunnon slangi omina nuoruusvuosinani 1940- ja 1950 -luvuilla rakentui huikeen paljon ruotsin, ja jonkin verran englannin ja myös venäjän varaan, myös saksan vaikutus näkyi selvästi sanastossa. Herää kysymys, mitä ja kuinka kunnollista on se slangi, jota nyt stadissa puhutaan. Vai onko stadin slangi vai lievästi Helsinkiin mukautunut yleiskieltä, lisättynä uusien terminologien (joita voisivat olla esim. atk, huumeet, videot, terrorismi, täsmäsota, ydinenergia, uupumus, eläkkeet jne.) sisältämillä sanueilla? Vai pitäisikö vaan ajatella, että slangikin uudistuu sukupolvien vaihtuessa? Mene ja tiedä. Käsillä oleva kirja osoittaa selvästi, miten "vanha kunnon slangi" koostui ja rakentui (B) sanastonsa puolesta vieraisiin vaikutteisiin, mutta myös yleiseen suomalaiseen arkikieleen, (B) muotonsa puolesta arkikielen lyhennettyihin, muokattuihin ja kansanomaisiin ilmaisuihin ja (B) lauseopillisesti peruskieleemme muutamin harvinaisin poikkeuksin.

Eipä kannata teoretisoida sitä, mitä slangi on ja miten se muuttuu. Tärkeämpi kysymys on, puhutaanko slangia vieläkin, ja onko sellaista slangisidonnaisuutta, että slangiksi kannattaa tuottaa tekstiä muuallekin kuin museoon. Kun on varmaa, ettei stadin slangi ole tyystin kadonnut 50 vuodessa eikä lukemattomaksi muuttunut, sopii toivoa, että tämä "kunnon slangiksi" käännetty UT löytää sitä ymmärtäviä lukijoita vieläkin, Munkan nuoria (ja vanhoja) myöten.

Olen valinnut esimerkeiksi neljä lukua, Lk. 13-14, Apt. (Apostolien duunit) 17 ja Ilm. 2. Näistä muutama näyte ja kommentteja. Tila ei salli pitkiä lainauksia. "Se (Jeesus) bamlas: "Millainen on Jumalan valtakunta, ja mihin mä sitä vertaisin? Se on ku sinapinsiemen jonka kundi kylvi puutarhaansa, se kasvoi ja siit tuli puu, ja fogelit duunas pesiään sen oksille." Ja taas se snakkas samat sanat, et mihin se vertais Jumalan valtakuntaa (lk. 13).

Tässä näytteessä tulevat esiin kaikki kolme tarkastelunäkökulmaani. A. Sanastollisesti näkyy ruotsin vaikutus dominoivana: kundi, fogelit duunas. Snakkas vetää esiin hieman harvemmin käytetyn ruotsinkielisen (ja nykynorjan) käyttämän ilmaisun. Entä "bamlas", puhui? B. Yleiskielen arkikielen vaikutus näkyy tietysti läpi tekstin Henkilöstä se, ei hän, mä pro minä, ku pro kun jne. C. Lauseopillisesti ja rakenteellisesti on tekstissä mielenkiintoinen poikkeama yleiskielestä " Ja taas se snakkas samat sanat, et mihin se vertais Jumalan valtakuntaa". Et(tä) sanan asema suoran esityksen ja relatiivilauseen - ja pronominien korvaajana esiintyy slangi(e)n ulkopuolella, mutta näyttää kiinnittyvän myös stadiin aika varhaisessa vaiheessa, yli 50 vuotta sitten). Lk. 13:25 kuuluu näin "Sitku isäntä on duunannu dörtsin boseen ja te rupeette stondaamaan pihalla ja koputtaan, ja froogaatte, et se avais dörtsin, ni se vaan sönkkää, ettei se tsennaa teitä, eikä bonjaa mitä te ootte. A. Dörtsi, stondata ja tsennaa kuten froogata ovat toista kotimaista, bonjata idästä. Froogata tuntuu keinotekoiselta, mutta ehkä vain omiin korviini, meillä ei sitä käytetty. B. Pihalla tarkoittaa tietysti ulkona, kuten sanonnan käyttö myöhemmin yleiskielessä osoittaa, bose(ssa) on saanut (myöhemmin?) myös merkityksen kiikissä (esim. kaltereiden takana tai "putkassa"), samoin sönkätä on laajemmassa käytössä arkikielen alatyylissä, jossa se tunnetusti (meikäläisen oppimassa kielessä) viittaa hyvin heikkoon suulliseen ilmaisuun tai sössötykseen.

Apt: 17:16 ja 17: No kun Paavali venttas niitä ja tsiigaili sitä stadii, ni silt palo hihat, ku se koko mesta oli täynnä epäjumalankuvii. Se kaveeras tsyrkassa judein ja jumalaaskagaavien kanssa, ja sit dortsilla joka niiden kanssa, joita se treffas. A. Ventata, tsiigata ja skagata tulevat suoraan ruotsista, nämä ja mesta olivat todellakin edellä mainittujen kanssa jokapäiväsiä ilmaisuja, silloin kun slangia kuuli tai huvitti vähän puhua. Entä dortsa? Tsyrkassa? Minulle outoja. Jumalaaskagaava tuntuu kuitenkin keinotekoiselta, vaikka (tai koska) se on kirjaimellinen (skaka, vapista, järkyttää; skakis oli yleisesti käytössä, esim. merkityksessä hepulit, tai voimakas pelästyminen, vapina ). Juutalaisene oli meillä päin vain jutsku, ja heitä arvostettiin Munkassa kovasti. B. Yleistä lyhentelyä ja päätteettömyyttä näkyy tasaiseen tahtiin. Palo hihat on saanut yleiskielessä "repi pelihousunsa" tyylisiä ilmaisuja runsaasti. C. "Ja sit dortsilla" on selittävä rakennemuutos, joka avaa pelkistetyn luettelon (normaalikielessä ilman sit(ten) -sanaa).

Ilm. 2:10: "Älä skagaa sitä, mitä tuut kärsimään. Tsiigaa, perkele (joskus myös isolla) stikkaa muutamii teista fengeliin, et teidät duunattais testattavaks, ja teidän on oltava liemessä kymmenen päivää. Oo uskollinen delaamiseen asti, ni mä dilkkaan sulle elämän kruunun." A. Tuttujen ruotsijuuristen lisäksi harvinaisempi (?) dilkata, antaa, lienee sanasta dela (dela ut, med, med sig jne), mutten ole ehtinyt asiaa tarkistaa. Delata, kuolla, ei sen sijaan johdu ruotsin dela-sanasta, vaan lienee stadin oma luomus englannista. Fengeli, vankila, tuntuu keinotekoiselta, ei tuttu omasta kokemuksestani. Testattavaks tuntuu tosi modernilta ja myöhäiseltä tulokkaalta, ei esiintynyt meidän aikanamme ainakaan omissa havainnoissani. B. Yleiskielestä tullut (ei yleiskieleen jo 100 vuotta sitten siirtynyt?) liemessä on monine synonyymeineen varsin yleinen. C. Yleiskielen ja raamatun alkukielen mukainen "panna koetteille" on slangissa hajonnut ajatuksellisesti kaksiosaiseksi, niin että ilmaisu on "et teidät duunattais testattaviksi". (Sama käsitteen hajoitus kuin ehtoollisliturgiassamme, jossa ajatuksellisesti yhtenäinen käsite "ylentäkää sydämenne" on jaettu oudosti kahdeksi "me ylennämme sen". )

Yksi (ainakin munkkalaiselle) koominen havainto löytyi etsimättä Lk: 13:15:stä, jossa on puhe veden antamisesta kotieläimille juotavaksi myös sapattina. Ilmaisu on tällainen: Eiks (useimmiten muuten muodossa "eks") teist jokainen pyhänä laske härkäänsä tai aasiaan seimestä ja föraa sitä dokaamaan. Meidän jengimme alueella dokata tarkoitti vain juopottelua, ei juomista yleensä!

Näiden kieleen liittyvien kommenttien lisäksi olisi hyvä kysyä, miten sanoma on välittynyt. Sehän olisi tärkeintä, mutta kielitarkastelu voi auttaa siinä, ja se on jo toinen lukunsa. Minä puolestani kiitän vendaajaa (kääntäjää) lämpimästi vaivasta, vaikka minulta kiinnostus slangiasuun kyllä hieman vaikeutti sanomaan keskittymistä.

Takaisin
=> Raamattu