Takaisin
=> Raamattu

Kylväjä-vertaus

Raamattuluento Järvenpäässä 2004

Matt. 13:1-9; 18-23; osa vertauksista taivasten valtakunnasta 13:1-52


1. Samana päivänä Jeesus lähti ulos, meni järven rantaan ja asettui istumaan.

2. Hänen ympärilleen kokoontui silloin niin suuri joukko ihmisiä, että hänen oli siirryttävä veneeseen. Hän istui veneessä ja väkijoukko seisoi rannalla,

3. ja hän puhui heille pitkään vertauksin. Hän sanoi: "Mies lähti kylvämään.

4. Ja kun hän kylvi, osa siemenestä putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät jyvät.
19. Aina kun joku kuulee sanoman valtakunnasta eikä ymmärrä sitä, tulee Paholainen ja sieppaa pois sen, mikä hänen sydämeensä on kylvetty. Tätä tarkoittaa tien oheen kylvetty siemen.

5. Osa putosi kallioiseen paikkaan, missä jyville ei ollut paljon maata. Ne nousivat kohta oraalle, koska maata ei ollut syvälti,
6. mutta auringon noustua oraat helteessä kuivettuivat, koska niillä ei ollut juurta.
20. Kylvö kallioiseen paikkaan kuvaa sitä, joka sanoman kuullessaan heti ottaa sen iloiten vastaan
21. mutta joka kestää vain hetken, koska häneltä puuttuvat juuret. Kun tulee ahdinko tai vaino sanan tähden, hän luopuu kohta.

7. Osa taas putosi ohdakkeisiin, ja ohdakkeet kasvoivat ja tukahduttivat oraan.
22. Kylvö ohdakkeisiin tarkoittaa ihmistä, joka kuulee sanan mutta jossa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden viettelys tukahduttavat sen.

8. Mutta osa jyvistä putosi hyvään maahan ja antoi sadon, mikä sata, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä jyvää.
23. Mutta kylvö hyvään maahan kuvaa ihmistä, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen. Nämä ihmiset tuottavat satoa: kuka sata, kuka kuusikymmentä, kuka kolmekymmentä jyvää.

9. Jolla on korvat, se kuulkoon!"

 

Johdannoksi

1. Siemenen kylväjä ajattelee usein, että siemen lankeaa aina hyvään maahan, ja jos kasvua ei näy, kylväjä syyttää itseään: vika oli minussa. On reilusti sanottava: kaikki kylvömaa ei ole hyvää maata. Kylväjä ei voi kantaa selässään syyllisyyttä kuulijoiden epäuskosta tai heidän elämänsä ongelmista.

2. Pelto ei ole tässä suomalainen hyvämultainen, salaojitettu, koneilla hoidettu, lannoitteilla ”parannettu” ja  kasvimyrkyillä varmistettu ison maanviljelyskoneiston  osa.

Pyhän maan pelto saa kuvauksensa itse vertauksen ilmaisuissa: aivan sen vieressä tai sen poikki kulki tie, polku tai muu kulku-ura, osa pellosta oli avokallion painanteissa, osa isokokoisten rikkaruohojen maanpinnan alla kulkevien juuristojen valtaamaa aluetta. 

3. Saamme kiittää opetuslasten ymmärtämättömyyttä siitä, että meillä on Jeesuksen yksityiskohtainen selitys Kylväjävertauksesta. Toisten ymmärtämättömyys tai paatumus voi tavalla tai toisella tulla joidenkuiden toisten hyväksi.

Näin esim. Room. 11:11 (Israelin lankeemuksen tähden avautui pelastus muille kansoille eli pakanakansoille eli myös meille). Huom! Siementen putoamisesta Matt. 13:ssa käytetty sana piptoo on samaa juurta kuin Israelin lankeemus Room. 11:11 (paraptooma). Sana tarkoittaa sekä pudota että langeta.  Israel ”putosi sivuun” tai ”tien oheen” kun asiaa katsotaan Jumalan pelastussuunnitelman näkökulmasta.    

4. Ihminen ei voi puolustella epäuskoaan sanomalla, että ”se puhe ei ollut ymmärrettävää”. Vaikka kaikkein selvimmällä ja ymmärrettävimmällä mahdollisella tavalla  puhuttaisiin, kaikissa kuulijoissa ei herää usko. Siksi paatuneille saa tai voi puhua vertauksin (Matt. 13:10-17). Paremminkin: epäusko tulee toteennäytetyksi sillä, ettei usko herää kaikkein selvimmästäkään puheesta. Uusi kylvö ”seuraavana vuonna” eli seuraavalla kylvökaudella voi muuttaa tilanteen. 

Selitys

5. Tien oheen kylvetty sana. Perkele (ho poneeros eli [persoonallinen] Paha) vaanii jokaisen kylvämistilanteen lähellä, teillä, kaduilla, jokaisessa lähetys- ja julistustilanteessa. Perkele ei tartu otteellaan ensisijaisesti ihmisen älyyn, tahtoon eikä tunteeseen vaan ymmärrykseen (ja uskoon). Turmelus sokeuttaa ihmisen ymmärryksen ja Paholainen ”sieppaa sanan siemenen [väkivalloin] itselleen”. Sana menee kuin vesi hanhen selästä eikä epäuskon muuri ei tunnu saavan säröäkään.

6. Kallioiseen kohtaan kylvetty sana. Ilo sanomaa kuultaessa, sitten ahdinko ja vaino vievät luopumukseen. Mikä on se puuttuva ”juuri”? – Vastaus: ankkuroituminen Kristuksen kärsimykseen. ”Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat” (Joh. 15:20).

7. Ohdakkeisiin kylvetty sana. Sana otetaan uskossa vastaan, mutta huolet ja rikkauden viettelys (ja nautinnon halu, jonka Luukas mainitsee) tukahduttavat sen. Hedelmä tai sato jää pois, myös uskon jatkuminen katkeaa. Väärä huoli ja huolehtiminen kuten rahan himo ovat syntiä. Uskovan mieli saa olla ”huoleton” eli täysin luottavainen vaikeuksienkin kohdatessa. ”Saa olla huoleton mieli ettei tule mieletön huoli” (Erkki Ranta). Koko Raamattu ja erityisesti esim. Fil. 4:6-7 opettaa tähän: Älkää olko huolissanne tai murehtiko väärällä tavalla, ikään kuin Jeesusta ja sovitusta ei olisikaan, vaan saattakaa kaikessa pyyntönne hänelle kiitoksen kanssa. Huoli kyllä painaa monta kertaa, pelko ja ahdistus. Silti: katsokaan kedon kukkia ja taivaan lintuja. Jokapäiväisen leivän rukoileminen – eikä sen pitäminen itsestään selvyytenä – on kristitylle suorastaan välttämätöntä, ”pakko”.

8. Hyvään maahan kylvetty siemen. Kuuleminen, ymmärrys ja ”juuri” eli Kristuksen kärsimys ja siihen perustuva evankeliumin syyllisyydestä vapauttava ja ihmistä uskossa pitävä armovoima ovat todentuneet. Sato seuraa uskosta sanan varassa ja sen mukaan elettävän elämän myötä. Sato vaihtelee – tämäkin on suurta ”evankeliumia” eli eivät kaikki ole samanlaisia Jumalan valtakunnassa. Voimassa ovat myös sanat ”En tunne teitä” (Matt. 7:23; sanottu ”henkivoimaisille” väärille profeetoille) ja ”Monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja monet viimeiset ensimmäisiksi” (Matt. 19:30; sanottu palkkansa perään kyseleville opetuslapsille).

Miksi vertauksin?

10. Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: "Miksi sinä puhut heille vertauksin?" 11. Jeesus vastasi: "Siksi, että te olette saaneet oppia tuntemaan taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta he eivät. 12. Jolla on, sille annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on.

13. Minä puhun heille vertauksin, koska he näkevät eivätkä kuitenkaan näe ja kuulevat eivätkä kuitenkaan kuule eivätkä ymmärrä. 14. Heissä käy toteen tämä Jesajan ennustus:  - Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö. Katsomalla katsokaa älkääkä nähkö. 15. Sillä paatunut on tämän kansan sydän, vain vaivoin he kuulevat korvillaan ja silmänsä he ovat ummistaneet, jotta he eivät silmillään näkisi, eivät korvillaan kuulisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä. 16. "Autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja korvanne, koska ne kuulevat! 17. Totisesti: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.

Takaisin
=> Raamattu