Takaisin
=> Raamattu

Niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta.

Raamatuntutkistelu Paltamossa 2001.

 

He olivat niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta.
Raamatuntutkistelu Kylväjän Pohjois-Suomen lähetyspäivillä 31.8-2.9.2001 Paltamossa

Olen jakanut raamatuntutkistelumme hyvin yksinkertaisesti siinä käyttämieni viiden raamatunkohdan mukaan. Aiheemme kannalta keskeinen Ps. 23 ei sisälly näihin kohtiin. Siitä kuulimme jo eilen kokonaisen raamattutunnin (Liisa Kingma).

 

1. 4 Moos. 27:15-17

15. Mooses sanoi Herralle:
16. "Oi Herra, Jumala, sinä jonka käsissä on kaikkien elollisten henki, valitse israelilaisille päämies,
17. joka pystyy käskemään heitä ja johtamaan heitä kaikessa, mitä he tekevät. Muuten Herran kansa on kuin lammaslauma, jolla ei ole paimenta."

Tilanne oli seuraava: Mooses ymmärsi, ettei hän ollut pääsevä Jumalan Israelille lupaamaan maahan, vaan hänen elämänsä päättyisi ennen Jordanin ylitystä. Hän ymmärsi, että Israel tarvitsi johtajan, paimenen, jota ilman kaaos valtaisi matkalla olevan Herran kansan. Tekstimme on rukous Jumalalle, että tämä valitsisi ja asettaisi tehtäväänsä Mooseksen seuraajan.

Nykyään johtajien on äärimmäisen vaikea luopua vallastaan ja tehtävistään. Yleisesti tiedetään, että tehtävä sisältää vaikeuksia ja ristiriitoja, mutta silti halutaan johtajaksi, paimeneksi. Läpi historian kulkee voimakas juonne joka kertoo vallanhalusta, suorastaan sen himosta.

Hallitsijan ja johtajan tehtävä itsessään on välttämätön eikä siihen haluaminen ole itsessään pahaa. Pahaa voi olla kouristusote omaan valtaan.

Tähän hallitsijan tehtävästä luopumisen vaikeuteen voi olla syynä itsejumalointi. Kuulimme eilen (rovasti Martti Turuselta, Paltamon kappalaiselta) kertomuksen suden ja lammaslauman kohtaamisesta Afganistanissa. Suden tullessa lauma pakeni paitsi yksi, jonka katse nauliutui suteen. Hetken kuluttua tapahtui se käsittämätön asia, että lammas lähti seuraamaan sutta, joka jonkin matka päässä söi lampaan.

Johtaja, paimen, hallitsija voi ihastua omaan itseensä niin kuin tarun Narkissos katsellessaan kaunista kuvaansa lähteen pinnasta, ja lumoutua itsestään kuin mainittu lammas sudesta. Itseään jumaloiva paimen on pian surman suussa. Mooses tunnusti oman tilanteensa nöyrästi. Hän oli ollut valmis paimenen tehtävään, myt hän oli valmis luopumaan siitä.

Mutta jokainen ihmisyhteisö tarvitsee johtajan. Israelin kansan paimenen tuli olla luja vaikkei kova. Hänen tuli ymmärtää johtajamistehtävän kokonaisuus niin, että hän saattoi määrätietoisesti toimia kansan parhaaksi myös antamalla oikeita käskyjä ja tehtäviä. Johtaja ei voi nöyristellä, vaan hänen on oltava nöyrä ja sellaisena tiedettävä kansan päämäärä ja paras reitti eteenpäin. Johtaja palvelee juuri johtamalla oikeaan ja hyvään. Tämän kääntöpuoli on varjella kansaa väärästä ja pahasta.

Jokainen yhteisö on altis kaaokselle ilman riittävän lujaa ja johdonmukaista johtajaa. Ihmisten pahuus, itsekkyys ja Perkele itse huolehtivat kaaoshakuisuudesta aina ja kaikkialla.

Johtajalla on aina myös kriitikkonsa. Hengellisen johtajan varsinainen tukija ja arvostelun antaja on Jumala. Yllä olevan lainaukse edellä on Jumalan muistutus Moosekselle tämän lankeemuksesta. Joskus lankeemus estää työn jatkamisen heti tai tietyn ajan jälkeen; nyt tämä aika oli koittanut Mooseksen elämässä, mutta hän ei katkeroitunut tästä. Hän eli Jumalansa omana - langenneenakin. Joskus myös Herran seurakunta joutuu arvostelemaan omaa paimentaan. Sen ei tarvitse olla paimenen työn loppu. Päinvastoin, se voi koitua rohkaisuksi, uudeksi haasteeksi totuuteen ja rakkauteen.

 

2. 1 Kun. 22:16-17

15. Kun Miika tuli kuninkaan eteen, kuningas sanoi: "Miika, tuleeko meidän lähteä sotaan Ramot-Gileadia vastaan vai ei?" Miika vastasi hänelle: "Lähde vain. Voitto on sinun, Herra antaa kaupungin sinun käsiisi."
16. Mutta kuningas sanoi hänelle: "Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet saa puhua minulle muuta kuin totuuden Herran nimessä."
17. Silloin Miika sanoi: "Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla, kuin lammaslauman paimenta vailla. Ja Herra sanoi: 'Näillä ei ole isäntää, palatkoon kukin rauhassa kotiinsa.'"

Tilanne oli tämä: Etelävaltion Juudan kuningas Josafat ja Pohjoisvaltion, Israelin, kuningas Ahab suunnittelivat yhdessä sotaa Ramot-Gileadin alueen takaisinvaltaamiseksi Syyrialta. Josafat oli harkitseva, Ahab sotaintoinen. Josafatin ehdotuksesta Ahab kutsui profeetta Miikan luokseen antamaan sanan Herralta. Tästä alkaa teksti.

Miika ennustaa "pokkana" ja sarkastisesti hällä väliä -tyyliin: "Lähde vain, voitto tulee." Sävy paljasti, että profetia oli vain huuli. Oikea profetia on jakeessa 17. Jos sotaan lähdetään, toteutuu näky: Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla, kuin lammaslauman paimenta vailla. Eli: kuningas kuolisi sodassa.

Sotainto veikin Ahabin tuhoon. Israelin "isäntä" (jae 17) kuoli. Näemme jälleen esimerkin siitä, että kansa tarvitsee johtajan, hallitsijan. Ilman sellaista kaikki pysähtyy, pahimmassa tapauksessa kaaostuu.

Näemme myös, miten profeetta on kuninkaan kriitikko, Herran välikappaleena. Jumala voi kääntää kuninkaitten sydämet kuin vesiojat, mutta hallitsijat voivat myös vastustella ja paatua. Paatunut johtaja ja paimen on kansalleen katastrofi. Oudolta kuulostaa näyn loppuosa: "Platkoon kukin rauhassa kotiinsa".

Tämähän ei kuulosta kaaokselta! Ei kuulostakaan. Ratkaisu on siinä, että Ahab oli niin paha ja niin katastrofaalinen kuningas, että eroon pääseminen hänestä merkitsi kansalle rauhaa. Pian oli uuden kuninkaan valinnan aika. Ilman paimenta oleminen ei kestänyt kauan. Vai pitäisikö ajatella, että juuri Ahabin aikana kansa oli ollut kuin ilman paimenta Ahabin kuninkuudesta huolimatta? Paha paimen johtaa katastrofiin ja siitä Israel sai nyt vapauden!

 

3. Hes. 34: 1-22, joista muutama katsotaan tarkemmin

1. Minulle tuli tämä Herran sana:
2. "Ihminen, julista tuomio Israelin paimenille. Julista tuomio, sano noille kansansa kaitsijoille: Näin sanoo Herra Jumala: Voi teitä, Israelin paimenet! Te pidätte huolta vain itsestänne, vaikka paimenen tulisi huolehtia lampaistaan.
4. Te ette ole hoivanneet uupuneita, ette ole lääkinneet sairastuneita ettekä sitoneet murtunutta jalkaa, te ette ole etsineet kadonneita ettekä lähteneet eksyneiden perään. Te olette kohdelleet lampaitanne tylysti ja kovin ottein.
5. Minun laumani on hajonnut, kun se on jäänyt paimenetta, ja minun lampaani ovat joutuneet petojen suihin, kun ne ovat joutuneet erilleen laumastaan.
6. Minun lampaani harhailevat pitkin vuoria, pitkin korkeita kukkuloita, ne ovat hajaantuneet joka puolelle maata, eikä kukaan kaipaa eikä etsi niitä.
7. "Sen tähden, paimenet, kuulkaa Herran sana.
8. Näin sanoo Herra Jumala: Minun lampaani ovat joutuneet petojen saaliiksi ... Paimenet ovat pitäneet huolta vain itsestään, minun laumastani he eivät ole huolehtineet.
10. ... Enää he eivät saa olla laumani paimenia, enää he eivät saa huolehtia minun laumastani eivätkä omasta hyvinvoinnistaan. Minä pelastan lampaani heidän hampailtaan, enää ne eivät joudu heidän ruoakseen.
11. "Näin sanoo Herra Jumala: Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen.
15. Minä kaitsen itse lampaitani ja vien itse ne lepäämään - näin sanoo Herra Jumala.
16. Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa. Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita.
17. "Ja te, minun lampaani! Näin sanoo Herra Jumala: Minä pidän siitä huolen, että oikeus toteutuu lampaiden ja vuohien, pässien ja pukkien kesken.
20. "Sen tähden sanoo Herra Jumala näin: Minä pidän siitä huolen, että oikeus toteutuu lihavan ja laihan lampaan kesken.
21. Te olette kyljillänne ja hartioillanne sysineet heikkoja, te olette puskeneet niitä sarvillanne, kunnes olette saaneet ajetuksi ne laumasta.
22. Mutta minä pelastan lampaani, eivätkä ne enää ole teidän armoillanne. Minä pidän siitä huolen, että oikeus toteutuu lampaiden kesken.

Jae 4 kertoo kaiken väärän ja huonon paimenen laiminlyönneistä: Te ette ole hoivanneet uupuneita, ette ole lääkinneet sairastuneita ettekä sitoneet murtunutta jalkaa, te ette ole etsineet kadonneita ettekä lähteneet eksyneiden perään. Te olette kohdelleet lampaitanne tylysti ja kovin ottein.

Jae 16 kertoo oikean ja hyvän paimenen huolenpidosta: Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa. Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita.

Tämä on Jeesuksen paimenuutta. Ihmisten joukosta otettujen paimenten malli on tässä, johtajien, esimiesten, vastuunkantajien, pappien, opettajien, jokaisen lähimmäisen!

Hylätty lauma joutuu "petojen suihin" eli vihollisten saaliiksi. Koko Hes. 34 sisältää sekä maallisen että hengellisen regimentin eli hallinnan asioita. Hengellinen hylkääminen näkyy välähdyksenomaisesti mutta selvästi jakeen kuusi maininnassa "korkeista kukkuloista", joilla hengellisesti yksin jätetyt harhailevat. "Korkeat kukkulat" ovat epäjumalanpalveluksen paikkoja, baalien alttareita, kultaisten vasikoiden ja puisten ja kivisten patsaiden paikkoja. Niillä uhraaminen on hengellistä haureutta, luopumusta elävästä Jumalasta. Hylätty lauma ajautuu aina kohti epäjumalanpalvelusta.

Vavahduttava on jakeen 10 maininta: "Minä pelastan lampaani heidän hampailtaan, enää ne eivät joudu heidän ruoakseen." Paimenista on tullut oman laumansa raatelijoita. Kaikki on päälaellaan, juuri niin kuin ei pitäisi olla. Turmelus tulee väärien paimenten sisältä pinnalle, näkyväksi.

Tragedia on siinä, ettei kukaan tahdo uskoa näkemäänsä, kuulemaansa. Eihän paimen voi syödä omiaan. Kyllä voi, sana sanoo niin ja kuvaa asian.

Jae 21 kertoo lampaista itsestään. Hekin ovat täynnä turmelusta ja tarvitsisivat paimenta kipeästi, jotteivat repisi toisiaan. Lammas lammasta repimässä? Kyllä. Jakeet 20 ja 21: te puskette heikkoja sarvillanne ... te ajatte toiset ulos laumasta. Lampaista tulee susia. Sanonta "ihminen on ihmiselle susi" toteutuu.

Tähän Jumala itse sanoo (jae 22): "Minä pidän siitä huolen, että oikeus toteutuu lampaiden kesken." Tosin kaikki tuomionalainen ei saa rangaistustaan heti, mutta aikanaan kyllä. Ilman lujaa paimenuutta ihmiset repivät toisiltaan silmät päästä. Jos ihmiset olisivat hyviä, ei tarvittaisi paimenuutta.

Jokainen etsii omaansa: Paimenen pitää etsiä tasapuolisuutta, vanhurskauden toteutumista, jotteivät röyhkeimmät aina voita, jotteivät "valtaihmiset" ja muut luonnehäiriöiset saa jatkaa tuhoavaa toimintaansa seurakunnissa ja järjestöissä.


4. Matt. 9: 35-38

35. Ja Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kylät ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta.
36. Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta.
37. Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän.
38. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa."

"Sääli" on tässä paljon enemmän kuin suomen arkinen sana sääli. Jeesus joutui - inhimillisesti sanottuna - voimakkaan rakkauden ja huolen valtaan. Alkukielen sana puhuu ihmisen "sisälmysten reaktiosta", niiden liikeeseen joutumisesta. Ahdistus kärsimyksestä ja elämän kulumisesta hukkaan sekä pelko edessä olevasta tuomiosta ja kadotuksesta huokuu Jeesuksen mielenliikkeestä. Hän on oikeastaan järkyttynyt, vaikkei tässä käytetäkään samaa alkukielen sanaa kuin kohdassa Joh. 13:2, jossa mainitaan Jeesuksen järkyttyminen siitä, mitä hänellä itsellään oli edessä Getsemanessa.

Alkukielen sanat nääntyneistä ja hyljätyistä, eskulmenoi ja errimmenoi, tuntuvat jo äänneasultaan kuvaavan Jeesuksen näkemien ihmisten tilaa. He olivat kaluttuja, kaltoin kohdeltuja, hyljättyjä, suomittuja, avuttomia - sanalla sanottuna toivottomassa tilanteessa. Heillä ei ollut hoitoa, turvaa, elämän edellytyksiä. On mielenkiintoista huomata, että useat käännökset tulkitsevat jälkimmäisen käsitteen avuttomuudeksi. Avun täytyi tulla ulkopuolelta - toisin kuin nykyajan new age -liikehdinnässä.

Kuva näyttää hyppäävän "toiseen näytökseen" Jeesuksen alkaessa puhua työntekijöiden tarpeesta. Kuva kuitenkin pysyy samana. Juuri nämä hyljätyt ja avuttomat tarvitsevat "työntekijöitä" keskuuteensa. Lampaita on paljon, paimenia vähän. Vain Herra itse voi etsiä, löytää ja lähettää lisää paimenia. Alkukielen mukaan Herra "heittää" (teonsanasta ekballei) työntekijät eloonsa. Näiden tehtävästä ei kerrota sinänsä oikeastaan mitään. Mutta he ovat tekstiyhteyden mukaan paimenia kaikkinen siihen kuuluvine velvollisuuksineen. Ravinnon varmistaminen laumalle on yksi perustehtävistä!

Mikään ei estä näkemästä näissä ihmisissä maailman kansoja, jotka ovat ilman evankeliumia ja ilman fyysisenkään elämän edellytyksiä. Ilman apupaimenten sanomaa Kristuksen sovitustyöstä ja siihen perustuvasta Jumala-suhteen korjautumisesta ihmiset ovat hengellisesti ja nimenomaan hengellisesti harhateillä ja avuttomia, kuten jo edellä todettiin. Lampaiden tarvitsema ravinto on tällä mielessä evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta.

 

5. Joh. 10:4-16

3. Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle.
4. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä.
5. Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä."
6. Jeesus esitti heille tämän vertauksen, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän puheellaan tarkoitti.
7. Siksi Jeesus jatkoi: "Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti.
8. Ne, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat kaikki olleet varkaita ja rosvoja, eivätkä lampaat ole kuunnelleet heitä.
9. Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.
10. Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.
11. "Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta.
12. Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman,
13. koska palkkapaimen ei välitä lampaista.
14. "Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut,
15. niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta.
16. Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.

"Hän kutsuu lampaitaan nimeltä." Tämä saadaan ottaa kirjaimellisesti. Me olemme Jumalan edesa Markkuja, Tiinoja, Jareja ja Marjoja. "Nimeltä kutsuminen" on selvä viittaus siihen, että Jumala tuntee jokaisen omansa henkilökohtaisesti. Hän on kutsunut meidät nimeltä (Jes 43:1). Nimemme voi monin tavoin muuttua väestörekisterissä ja muissa virallisissa asiakirjoissa, mutta se "nimi" eli meidän minuutemme, minämme, persoonamme ja identiteettimme, jolla hän meidät kutsunut ja aina tuntee, ei milloinkaan muutu. On aivan sama, onko kutsumanimemme Kalle tai Ville tai vaihtuvatko ne toisiksi elämän matkan varrella. Kärjistäen voidaan sanoa, että "minä" on nimemme, se nimi, jolla Jumala meitä kutsuu. Hän ei oikeastaan tarvitse Kalle-nimeä ja Villeä, mutta näitä nimiä me ihmiset tarvitsemme.

Lauma kuulee paimenensa äänen ja tuntee sen. Ellei ole paimenta lauma ei myöskään kuule paimenen ääntä, joka heitä johtaisi ja osoittaisi näin oikean suunnan myös hieman kauempana, lauman laidoilla kulkeville. Entä muut äänet, joita on paljon jokaisen korvissa? Mistä tunnetaan Hyvän Paimenen ja hyvin paimenten ääni?

Vastaus on selvä. Hyvän Paimenen ääni on sanoma Kristuksesta lain ja evankeliumin valossa. Jos ei ole evankeliumia, ehdotonta pelastuksen lupausta, ei ole pelastusta. Jos ei ole lakia, ei ole pelastuksen tarvettakaan, ei jumalattomuutta, ei jumalattoman vanhurskauttamista van ainoastaan ihmisten "harmaata hyvyyttä", jossa kaikki on syntiä ja itseponnistelua - jolloin mikään ei ole syntiä eikä armoa - tai jossa kaikki on tasapaksua heikkojen ja nöyryyteen pyrkivien ihmisten psykologiaa - jolloin Jumala, tuomio ja anteeksiantamus jäävät tarpeettomiksi.

Maailman kaikki lampaat eri tarhoista ovat Jeesuksen katseen kohteena. Koska on vain yksi ylipaimen, laumakin on yksi. Tämä lauman ykseys on jo toteutunut: on yksi Kristuksen seurakuntaruumis (Ef. 4:4), johon kaikki pelastetut kuuluvat ja johon toisaalta ei kuulu yhtään Kristuksen ulkopuolella olevaa. "Yksi paimen" ei ole paavi, ei Canterburyn arkkipiista, ei yksikään patriarkka tai muu prelaatti, ei Kirkkojen Maailmanneuvoston pääsihteeri tai Luterilaisen Maailmanliiton korkein virkamies. Ensinmainittu esiintyy "Jumalan Pojan Sijaisena" ja pilkkaa näin Kristusta, joka muka ei olisi maan päällä läsnä täysin paavista riippumattakin. "Yksi paimen" on vain ja ainoastaan Jumalan Poika, Jeesus Kristus, joka tänäkin päivänä kutsuu työmiehiä maailmanlaajaan lähetystyöhönsä ja johtaa paimeniaan ja laumaansa lain ja evankeliumin hyvällä sanomalla.

Takaisin
=> Raamattu