Takaisin
=> Raamattu

Keskustelukysymyksiä läheltä saarnatekstiä Lk. 4:38-43.

 

Tässä pari keskustelunaihetta esim. raamattupiiriin. Tekstin äärellä nousee varmaan esiin parantumisen ja pelastumisen todellisuus. Nämä kysymykset nousevat tekstistä vain välillisesti ja syventävät sen yhteyksiä muuhun raamattuainekseen.  

Jeesuksen / Jumalan etsiminen väärästä paikasta on erittäin hyvä todeta (42). Jakeesta nousee symbolinen totuus Jumalan etsimisestä periaatteessa. Kun Room. 3 sanoo, ettei kukaan etsi Jumalaa, herää minulle aina tarve todeta, ettei ihminen etsiessään J/ jumalaa tiedä, millaista persoonaa ja ketä hän oikeastaan etsii, ja etsii väärästä paikasta. Avuksi hän voi huutaa elävää Jumalaa vasta kuultuaan hänestä (Room. 10:13-14). Kaipuu Jumalan puoleen on olemassa, mutta synti on hämärtänyt osoitteen.

Henkivaltojen todellisuus on hyvä sanoa, ja samalla kyseisen alueen asema uskomme kentässä; sairauksien erottaminen hengistä hyvin tärkeää myös nykyaikana. Pelastuksen ensisijaisuus parantumiseen on tosi tärkeä tuoda uudestaan ja uudestaan esille.

Jumalalla on valta ja voima kaikkeen (uskon synnyttäminen, kaikki ihmeet, sillä "Jumalalle ei mikään ole mahdotonta"), mutta hän aina tahdo (syistä, joita emme tiedä tai ymmärrä) käyttää sitä voimaa. Osaammeko edes aavistella, miksei hän tahdo?

Joskus tapahtuu ihme, "jotta ihmiset uskoisivat evankeliumin." Tämän todistaa moni kertomus lähetyskentiltä. Joskus kun evankeliumi tuodaan uusille alueille, tapahtuu asioita, joita ei varmaan tapahtuisi pitkän kristillisen perinteen maassa. Esim. tietty heimoväen epäjumalanpalveluspaikan iso puu kaatui merkkinä siitä, että Jeesus on voimakkaampi kuin pimeyden henget; näin Etiopiassa tapahtui kerran norjalaisen työn alkuaikoina 1950-luvun alussa! Kerron tästä kirjassani ”Jumala ja jumalat”, koska minusta tapaus on puhutteleva ja paljon puhuva ja paljastava. Lähetystilanteen erilaisuus näkyy tällaisissa kertomuksissa. 

Normaalistihan ja useimmin meillä kristityillä on vain sana ja sen uskoa herättävä voima Pyhän Hengen kautta. Tämä on perusasia.   

Tärkeä kysymys on tämä: miksi ihmeet eivät aina herätä uskoa (Lk. 16:31; kaikki Jeesuksen ihmeitä nähneet juutalaiset eivät uskoneet, Joh. 12:37). Toinen kysymys on se, miten suuri ihme onkaan, että jossakussa ihmisessä - tai yleensä - syntyy usko ja hän kääntyy elävän Jumalan puoleen. Tässä kysymysparissa olemme Jumalan salatun tutkimattomuuden edessä.

Hengenvaarassa tai sairaudessa Paavalilla oli myös se puoli asiasta esillä, että hänestä Jeesuksen tykö pääseminen olisi ollut kaikkein parasta. Tämä Fil. 1:n kohta (jakeet 18b-23) on rohkaiseva kaikille vakavasti sairaille ja muussa hengenvaarassa oleville kristityille.

 

Takaisin
=> Raamattu