Takaisin
=> Raamattu

Maailmanlähetys Raamatussa ja tämän hetken maailmassa: menestystä ja vainoja


Hyvinkään seurakunta,
4.2.2004 raamattu- ja lähetysluento

 

Vainoja: Nero 60-luvulla; Decius 249-250; Diocletianus, 304-305. Keisari julistautui jumalaksi, oli kysymys auktoriteetista, siitä, kuka tunnustettiin varsinaiseksi Hallitsijaksi, keisari vai Jumala. Vasta 300-luvulla kristinusko sai sallitun ja suositun aseman ja siitä tuli Rooman valtionuskonto. Toiset: tämä huonoa kehitys; itse ajattelen, että alkuvuosisatojen laajenemiseen liittyi paljon aitoa kääntymystä Kristuksen puoleen ja usko, vaikka varmasti oli myös nimellistä kristillisyyttä.

Herätys synnyttää vainoja, Maailman Evankelisen Liiton (World Evangelical Alliance, WEA) piirissä huomattu myös viime aikoina, minkä Johan Candelin, uskonnonvapauskomission suomalainen johtaja, on nostanut esiin. Vainoja ei kuitenkaan välttämättä heti, aivan herätyksen alkuvaiheessa!

Se, mitä on tapahtunut ja tapahtuu maailmassa kun herätys synnyttää vainoja, tapahtui myös Jerusalemissa kristinuskon ensimmäisinä viikkoina ja kuukausina.

1. Heti alkuun kasvua:

Herätys syntyi sananjulistuksesta helluntaina: Pietarin saarna kuulijoiden synnistä ja Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, Apt. 2: 32, 36; kuulijoille pisto sydämeen, 37; sitten kääntyminen Jeesuksen puoleen ja kaste hänen nimeensä, se oli kuin "korvamerkintä Jeesuksen laumaan kuuluvaksi". "Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana", 40.

Iso joukko, n. 3000 henkeä, otti vastaan kasteen. 2:46-47: "he olivat kaiken kansan suosiossa"! Näin oli heti alussa, mutta pian sen jälkeen ja myöhemmin tilanne muuttuu,

Luvussa 3 uusi saarna temppelissä ramman miehen parantumisen jälkeen: voimakas synnin julistus jälleen, 15. Ylösnousemus niin tavaton asia, että se tulkittiin koko maailmankuvaa ja elämän perusteita järähdyttäväksi asiaksi - varsinkin kun ylösnousseen väitettiin olevan muutama viikko aikaisemmin ristille rikollisena ja jumalanpilkkaajana ristiinnaulittu nasaretilainen rakentaja, Jeesus. Nyt häntä julistettiin Kirjoitusten täyttymyksenä, juutalaisten Messiaana.

2. Apostolit vankilaan! Kolmas saarna, neuvoston edessä: taas esillä synti, Jeesuksen risti ja ylösnousemus, 4:10. Myös Jeesuksen ainutlaatuisuus pelastajana tuli voimakkaasti ja ehdottoman yksiselitteisesti esiin 12. Vastustus ilmeni nyt lujana julistuskieltona, 17.

Julistus kuitenkin jatkui; taas neuvoston eteen, aiheena uskon nopea leviäminen ja juutalaisten huono omatunto, 5: 28: "Koko Jerusalem on täynnä teidän oppianne" ja "Jeesuksen kuoleman meidän syyksemme". Nämä ovat yleisiä vainon syitä ja menevät yksiin Candelinin (ks. alku) esittämän kytkennän kanssa: herätys synnyttää vainoja.

Uusi auktoriteetti oli tämä: enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä, 5:29. Jeesus on Pelastaja, Israelin tulee kääntyä Messiaansa puoleen, jae 31; siitäpä raivo heräsi, 33; Gamalielin viisaus yllätti. Apostolit ruoskittiin, 40, puhekielto toistettiin, mutta apostolit jatkoivat julistustaan, 42.

Jumala antaa useinkin "gamalieleja", järkeviä, ymmärtäväisiä ihmisiä, joiden toiminta monin tavoin helpottaa kristittyjä vainoissa. Nämä gamalielit tuovat esiin järkeenkäyviä asioita, jotka myös puolustavat kristittyjä. Keisari Trajanuksen aikana (110-luvulla) Bithynian (nyk. Turkissa) alueen maaherra Plinius nuorempi sai syytöksiä "kristittyjen salaseuroista" (ehtoolliskokouksista) ja kirjoitti tästä keisarille, lisäten omana arvionaan, että "minun mielestäni kristityt ovat kyllä aivan kunnollista väkeä". Rooman valtakunnassa kristityt tunnettuja keskinäisestä rakkaudestaan ja yleisestä ihmisrakkaudesta: he auttoivat pyyteettömästi kaikkia lähimmäisiään nälän, kulkutautien ja luonnonmullistusten aikana. Silti heitä vainottiin, ja luonnonkatastrofit ja esim. kuivuus saatettiin panna heidän syykseen.

Seurakunta kasvoi Jerusalemissa: Apt. 6:7: sana levisi leviämistään, joukko kasvoi, myös pappeja mukaan, todella "suuri joukko pappeja" tuli uskolle kuuliaisiksi; "monia pappeja" on täysin lattea käännös (polys te okhlos toon hiereoon hypeekuuon tee pistei).

Vaino kohdistui ensin yhteen, Stefanukseen, luvut 6 ja 7, jossa kivitys, 7:58-
60. 8:1: Saul, myöhemmältä nimeltään Paavali, hyväksyi Stefanoksen surmaamisen. Heti puhkesi ankara vaino, 8:2, jo ennen Stefanoksen hautajaisia, merkittävä yksityiskohta. Viha ei lauhtunut tai loppunut ensimmäiseen marttyyriin, päinvastoin, se kiihtyi siitä. Saul eli myöhemmin Paavali raateli seurakuntaa, 8:3; 9:1-2

Luvussa 9 kerrotaan hänen kääntymyksestään kesken matkaa - ei julistamaan evankeliumia, vaan vangitsemaan kristittyjä tuodakseen heidät kivitys- eli kuolemantuomille Jerusalemiin, 21.

Uusi Paavali alkoi todistaa Jeesuksesta, 9:20, hämmensi juutalaisia, 22, ja nyt vuorostaan hän oli juutalaisten tappolistalla!

Uskonnollisten johtohenkilöiden kääntyminen herättää epävarmuutta tämän aikaisemmassa uskonyhteydessä ja herättää vihaa. Tästä on lukemattomia esimerkkejä tämänkin ajan lähetyshistoriasta.

Tämän ajan marttyyreista kaksi hajaesimerkkiä: myrkytetty muslimikäännynnäinen ja Sapahar 1980-81, jossa kastetuille ei annettu kätilöapu eikä heitä päästetty kylän yhteisen tulen/ hiilloksen ääreen. Kristinuskon alkuajan tapahtumat kertaantuvat uudestaan ja uudestaan. Kasteet aiheuttavat uuden vainon. Intian tapahtumat 1998.

Sana levisi, 12:24, 19:20: myös noituus taipui sanan voimasta. Vainoja vähän väliä; Filipissä Paavali ja Silas ruoskittiin, luku 16. 2. Myöhemmin kävi ilmi, että vaino olikin koitunut evankeliumin eteenpäinmenon hyväksi, Fil. 1: 12-14.

Rukous, että sana nopeasti leviäisi: 2 Tess. 3:1. Syntyi lähetystyötä tekeviä seurakuntia: 1 Tess. 1:8 ja Room. 1:8; jotenkin "luonnollinen" prosessi, kun evankeliumi on saanut vapauttaa ihmisen syyllisyydestä ja kuoleman pelon orjuudesta (Hepr. vaikka kuoleminen on usein hyvin vaikea asia kristityllekin).

"Marttyyrien veri on kirkon siemen". Emme saa kuitenkaa koskaan vähätellä vainottujen kristittyjen kärsimyksiä. Saamme rukoilla sekä sanan leviämistä että Jumalan laupeutta ja voimaa kärsiville ja vainotuille kristityille; Marttyyrikirkon ystävät, www.youngunderground.net välittää tietoja vainotuista kristityistä.

Herätysalueet tänään: Etelä-Korea, Indonesia, Kiina, Länsi-Afrikka (Itä-Afrikan suuret ja kasvavat luterilaiset kirkot), Etelä-Amerikka.

Pahimmat vainoalueet tänään: Pohjoiskorea, Intia, Kiina, islamilaiset maat, Indonesia, Meksiko ja muu latinalainen Amerikka, myös Etiopia. P-Koreassa kaikki kristityiksi havaitut pannaan työleireille, jossa ankaraa aivopesua (indoktrinaatiota) ja fyysistä kidutusta. (Lähde Utsyn-lehti, 7.2.2004, haastateltavana Asbjörn Voreland). Kiinassa johtajia vastaan nostetaan perättömiä syytteitä, erityisesti ns. Kotiseurakuntaverkoston piirissä; virallinen (Kolmen s:n kirkko) ei kohtaa vainoja, mutta on viranomaisten erittäin tarkasti rajoittama ja valvoma. Etiopiassa ja Väliamerikassa ortodoksit (Etiopian "koptit") ja roomalaiskatolilaiset vainoavat protestantteja. "Etiopiassa koptit vainoava meitä enemmän kuin muslimi", sanoi 1998 Etiopian Mekane Jesus -kirkon sekä presidentti että pääsihteeri.

On hyvä muistaa, että sama Jeesus, joka otti vastaan kuolevan Stefanoksen, ottaa vastaan samalla tavalla jokaisen uskonsa tähden kuolevan.

Takaisin
=> Raamattu