Takaisin
=> Raamattu

Paavalin kirje roomalaisille lähetyskirjeenä ja evankeliumin liikkeellepaneva voima

Raamattu- ja lähetysluento
28.1.04 Hyvinkään srk

(Viittaukset Roomalaiskirjeestä, ellei toisin mainittu)

Roomalaiskirje - UT:n "kuningaskirje" - laaja selostus kristillisestä opista, mutta myös muista asioista, esim. juuri lähetyksestä.

10:13: Jokainen, joka avuksi huutaa Herran nimeä, pelastuu. Meillä on Apu arjen hätiin ja huoliin; kaikessa (!) saamme lähestyä Vapahtajaamme Jeesusta ja taivaallista Isää (Fil. 4:6-7). Tämä saamme aina muistaa, joka tilanteessamme. Paavali, fariseus, oli vainonnut kristittyjä, mitä hän piti hirveänä syntinä, mutta hän kohtasi elävän Jeesuksen, Herran, dramaattisesti Damaskon tiellä. Me kohtaamme tänä päivänä Jeesuksen sanassa, vaikka lähetyksen eturintamassa voi tapahtua tavallisuudesta poikkeaviakin asioita (esim. Etiopiassa).

1:16: evankeliumi on Jumalan voima. Taustalla Habakukin sana, joka tässä liittää yhteen uskon Vapahtajaan ja iankaikkisen elämän. Mistä voimasta oli kysymys? - Siitä, missä ihmistä sitovat tuomion ja synnin kahleet katkaistaan. Sama Apt. 1:8:ssa: Te saatte voiman. ei "humauskokemus", vaan vapautus synnin syyllisyydestä ja tuomiosta. Kun tämä tapahtuu, ihminen usein haluaa jakaa kuulemansa evankeliumin muille: siinä lähetyksen yksi alku.

15:8-9; 9-12: Jeesus tuli 1. juutalaisille ja 2. kaikille kansoille. Maailmanlaaja näköala kulkee läpi VT:n. Juutalaisille ensin: heitä ei saa koskaan jättää ilman evankeliumin todistusta, mutta lähetys ei rajoitu vain heihin. Per Wallendorff: Juutalaisille ensin!

Paavalin itseymmärrys ja lähetystehtävä: Jumalan kutsu: 15:15-16. Vaikea sana "pappispalvelus" ei rajaa työtä vihittyihin pappeihin, vaan viittaus on sananpalveluun; kuuluu kaikille! Paavali tavallinen syntinen kuin mekin, tarvitsi saman sovituksen ja armon kuin mekin. Mutta erona olivat kutsumus ja tehtävän muoto sekä ilmoituksen välikappaleena oleminen.

15:20-21: uusille alueille, koska tarkoitus oli/ on saavuttaa kaikki. Vanhojakaan alueita ei saa hylätä tänä päivänä; apua pyydetään, tarvitaan ja annetaan. (Esim. Etiopiassa on tavoittamattomia!)

Kylväjä perusteli Mongolian työn avaamista 1995-96 juuri lähetyksellisistä syistä: kristittyjä ja sanaa oli vähän: maassa myös uskonnollinen (ei hengellinen) herääminen: ihmiset tungeksivat maan uskonnon, la(a)malaisen buddhalaisuuden. temppeleihin, pyörittivät rukousmyllyä kuten Tibetissä tehdään ja kenties kumarsivat ja uhrasivat jotain. Eivät voineet etsiä muuta ja uskoa muuhun, kuin mihin oma perinne johti, buddhalaisuuteen ja shamanismiin.

Tähän saumaan Jumalan sana siitä, kuka on oikea Jumala. Mongolialaiset eivät voineet huutaa avuksi elävää Jumalaa, koska eivät hänestä tienneet, eivätkä uskoa häneen. Heille oli tuotava sana, ilman sitä ei olisi julistusta oikeasta pelastuksesta. Juuri tästä puhuu 10: 13-15! Ihminen ei voi "omasta takaa" päästä evankeliumin käsittämiseen - se on tuotava hänelle hänen ulkopuoleltaan. Uskonnollisesta heräämisestä oli nyt mahdollista tulla hengellinen, uskoon ja pelastukseen johtava.

Päätämme Lutheriin. Hän pohjusti koko protestanttisen lähetystyön tuomalla esiin kirkkaan evankeliumin., Ilman evankeliumia ei ole lähetystyötä! Uudehko kirja (Luther ja Maailmanlähetys, Ingemar Öberg) käy läpi kaikki Lutherin kirjoitukset lähetyksen näkökulmasta. Löytyi paljon, kuten Isosta katekismuksestakin tiedämme. Myös erikoinen käytännön lähetystyön mahdollisuus tuli esiin. Eurooppa pelkäsi turkkilaisia ja Luther ajatteli mahdollisuutta, että kristityt joutuisivat sotavangeiksi Turkkiin. Tätä hän piti jopa mahdollisena itselleen ja kirjoittaa, että jos näin käy ja joudun sotavangiksi, "minä kyllä julistaisin evankeliumia Kristuksesta isännälleni".

(Raamattuluento pidetty huomattavasti muistiinpanoja pitempänä. )

Takaisin
=> Raamattu