Takaisin
=> Raamattu

Verellä vihmottu kirja

Tarjottu Elämään-lehteen 27.4.2004

 

Vanhan liiton uhrilaitos perustui Jumalan ilmoittamaan totuuteen siitä, että "melkein kaikki puhdistetaan verellä, eikä anteeksianto ole mahdollinen, ellei vuodateta uhriverta" (Hepr 9:22).

"Melkein kaikki" tarkoittaa tietenkin kaikkea sitä, mikä tarvitsee puhdistuksen Jumalan edessä, ja sitä on paljon. Ennen kaikkea puhdistuksen tarvitsee syntinen, Jumalaansa vastaan kapinoiva ja jatkuvasti lankeava itseään korottava ihminen. Tämän puhdistuksen hän myös saa uskon kautta Jeesukseen, joka on kuollut eli vuodattanut verensä Jumalan antamana syntiuhrina maailman puolesta.

Kun vanha liitto Jumalan ja Israelin välillä vahvistettiin, myös "lain kirja" eli ensimmäinen kirjalliseen muotoon saatettu Jumalan ilmoitus vihmottiin verellä: "Luettuaan kansalle lain käskyt Mooses otti sonnien ja pukkien verta sekä vettä, punaista villaa ja iisopinvarsia ja vihmoi lain kirjan ja koko kansan" (Hepr 9:19). Tämä kuulostaa ihmeelliseltä. Eihän Jumalan sana tarvitse puhdistusta? Ei tarvitsekaan. Jumalan ilmoitus on puhdas ja täydellinen. Puhdistus kohdistuukin muuhun kuin itse ilmoituksen sanaan.

Vanhan liiton uhriveri ennakoi Golgataa

Heprealaiskirjeen 9. luvussa on ensin puhe Jumalan ja Israelin välisen vanhan liiton vahvistamisesta (jae 18) ja sitten sen liiton korvautumisesta uudella liitolla: Jeesuksen tultua ei enää tarvitse eikä saa teurastaa uhrieläimiä, sillä hän, Jumalan antama syntiuhri, uhrasi itsensä ja sai ristinkuolemansa perusteella aikaan paremman liiton kuin vanha (14). Kuitenkin vanhan liiton uhriveri oli viitannut Jeesuksen tulevaan ristinkuolemaan. Vanhan liiton uhriveren tuottama sovitus ja puhdistus olivat välttämättömiä siksi, että Jeesuksen sovitustyö tuli niissä todelliseksi lupausten muodossa, Golgataa ennakoiden. Ellei Jeesus olisi tullut, vanhan liiton uhreilla ei olisi ollut "katetta", ja ne olisivat jääneet ulkonaisiksi "lihan puhtauteen" pyhittäviksi toimituksiksi (13-15). Kun Jeesus kuoli Golgatan ristillä, vanhan liiton aikana uhriveren välityksellä saatu puhdistus vahvistettiin ja pelastuslupaukset täytettiin. Jeesus oli kaikkien lupausten "Kyllä" ja "Aamen" (2 Kor 1:19:20).

Ilmoituksen tarkkuus piti varjella

Lain kirjan eli käärön puhdistaminen verellä vanhaa liittoa vahvistettaessa ennakoi myös kaikkea sitä ilmoitusta, minkä Jumala myöhemmin aikoi antaa. Jumalan ilmoitus on annettu meille syntisten ihmisten välityksellä. Veren puhdistus oli tarpeen juuri siksi, että ilmoitus voitaisiin kirjoittaa ja muotoilla Jumalan Hengen ohjaamalla tavalla, oikein ja tarkasti. Tarkkuudessa on kysymys jopa yksittäisistä sanoista, joskus kirjaimista ja aina lain ja evankeliumin sanomasta. Jo kaikkein varhaisinta pelastushistoriaa koskevassa ilmoituksessa oli luovuttamatonta, että pelastuslupaus kytkettiin "jälkeläiseen", ei "jälkeläisiin". Yksikkömuoto viittaa Kristukseen. Yksin hänen varassaan oli ja toteutui pelastus (Gal 3:16). Tässä asiassa piti vuosisatojen aikana voida tarttua uskolla yhteen sanaan ja sen oikeaan kielioppimuotoon (1 Moos 3:15; 22:18). Uusi käännös on tosin muuttanut yksikön monikoksi, jolloin tekstin tarkoite hukkaantuu ja ilmoituksen silta vanhan ja uuden liiton väliltä katkeaa.

Tarkkuuden piti säilyä myös sukupolvesta toiseen tapahtuneessa käsikirjoitusten kopioinnissa ja tallentamisessa. Tästä tekstin varjeltumisesta saatiin suurenmoinen esimerkki, kun Kuolleen meren rantaluolista löydettiin 1946 mm. täydellinen Jesaja-käärö. Sen teksti oli itse asiassa tarkalleen sama kuin tämän päivän hepreankielisessä Jesajan tekstissä. Jumala oli varjellut tekstin kulkua läpi vuosisatojen äärimmäisen tarkasti.

Ilmoituksen selvyys piti varjella

Ilmoitus annettiin ihmisten kielellä ja ymmärrettävässä muodossa. Veren pirskotuksella Jumala varjeli oman ilmoituksensa välittämisen niin, ettei sen syvällisinkään sisältö tullut puetuksi liian vaikeatajuiseen tai käsittämättömään muotoon. Kirjoitusten piti säilyttää selvyys. Pietari kirjoittaa, että Paavali oli tässä asiassa tullut lähelle jonkinlaisen raja-aluetta, sillä tämän kirjeissä "on yhtä ja toista vaikeatajuista" (2 Piet 3:16). Samaan hengenvetoon Pietari kuitenkin toteaa, että "tietämättömät ja haihattelevat ihmiset vääristelevät omaksi tuhokseen kaikkia muitakin pyhiä kirjoituksia".

Epäselvyys ei ole ilmoituksessa, vaan ihmisessä, hänen epäuskossaan. Ilmoituksen välittäjät eivät saaneet muuttaa saamansa ilmoituksen sisältöä omien henkilökohtaisten mieltymystensä ja synnillisten halujensa mukaan. Raamatun kirjojen kirjoittajien persoonallisuus, heidän elämäntilanteensa, kokemuksensa ja mielenliikkeensä ovat selvästi näkyvissä Raamatun teksteissä, mutta Jumalan ilmoituksen sisältö ei ole niiden vuoksi vääristynyt. Myös kääntäminen eri kielille on periaatteessa mahdollista ja tietenkin myös välttämätöntä. Käännöksen on mahdollista säilyttää sama selvyys kuin alkutekstin, vaikka monet käännökset muuttavat alkuperäistä sanomaa. Islam ei hyväksy periaatteessa Koraanin kääntämistä muille kielille, mutta on siihen valmis käytännön pakon edessä.

Ilmoituksen selittäminen piti varjella

Kirjan ja kansan puhdistaminen verellä tarkoittaa myös sitä, että ajatuksiltaan epävakaa ja omalle sokaistuneelle uskonnollisuudelleen ja epäjumalanpalvonnalle altis raamatunselittäjä voi välittää sanoman niin, että se herättää kuulijassa uskon.
Jumalan koko ilmoitus on puhdasta, mutta ilmoituksen välittäjien eli profeettojen ja apostolien sekä sanan selittäjien kuten myös kuulijoiden puolella kaikki tarvitsee puhdistusta.
Huomaa myös tarkasti, että lain kirja ja kansa puhdistettiin samalla verellä. Näin Jumalan ilmoittaa, että hänen pelastussanomansa ja syntisten ihmisten välille oli mahdollista rakentaa "veren silta" eli sovituksen silta. Kirjan sanomaa julistettaessa Pyhä Henki toimii niin, että ihmisissä syntyy ja vahvistuu usko Jeesukseen. Tämä usko ottaa vastaan syntien anteeksisaamisen Kristuksen sovintoveren eli hänen kuolemansa perusteella. Tämä kirjan ja kansan yhteinen puhdistus oli ja on yhä tarpeen syntisen kansan eli meidän vuoksemme, ei ilmoituksen vuoksi.

Takaisin
=> Raamattu