Takaisin
=> Saarnat

Joulupäivä

Joh. 1:1.14

Ensin puhutaan Yhdestä, Sanasta. Seuraavassa lauseessa käykin ilmi, että oli olemassa toinenkin Yksi. Kolmanneksi meille ilmoitetaan, että ensin mainittu Yksi eli Sana, on Jumala. Jumala tarkoittaa tässä (1) persoonallisen kolmiyhteisen Jumalan jumalallista olemusta (Poika on samaa olemusta kuin Isä), (2) kolmiyhteistä Jumalaa (jonka persoonat ovat ikuisia) että (3) Jumalan vallan ja voiman (eksousia) jumalallista käyttäjää missä tahansa eli Kaikkivaltiasta (Jeesukselle - jonka kautta kaikki on luotu - on annettu kaikki valta Taivaassa ja maan päällä) että (4) Sanan ja Isän trinitaarista samuutta (Isä ja minä, Jeesus, olemme yhtä). Lause ei sen sijaan tarkoita Sanan (ja Pyhän Hengen) persoonan häivyttämistä eli triniteettiä tuhoavaa ns. modalismia. Ylläolevat toteamukset sisältävät, kätkevät ja avaavat kaikkeuden "rakentavimman syväjännitteen" yhden ja kolmen välillä, triniteetin syvimmän salaisuuden.

Yksi persoonista tuli lihaksi (1:14), Sana, Jeesus. Toinen yksi (Isä) ei tullut lihaksi, ihmiseksi. Yksi kuoli ristillä, toinen Yksi ei kuollut, vaikka tämä Yksi, joka ei kuollut, oli Kristuksessa tämän ollessa ristillä (2 Kor 5:19). Kolminaisuuden salaisuus näyttäytyy jälleen. "Paljastuuko" se? Kyllä ja ei. Isä nähtiinJeesuksessa (Joh 14), Isä ja Jeesus ovat yhtä (Joh 17), mutta Isä ei kuollut ristillä, vain ihmiseksi tullut Yksi, Sana, joka oli Jumala, kuoli. Rohkea usko voi sanoa: Kolminaisuus yksinkertaistaa Jumalan todellisuuden uskon sisällöksi, jonka lapsi(kin) saa ja voi ottaa vastaan. Se on samalla nöyrää uskoa: uskon, jotta ymmärtäisin, vaikka en kaikkea näekään. Joka kieltää Jeesuksen olevan/ olleen Jumala, kieltää kaiken. Joka kieltää Jumalan olleen Jeesuksessa ristillä, kieltää kaiken. Joka kieltää sen, ettei ristillä kuollut muita kuin Jeesus, kieltää kaiken. Lapsen uskon turvallisuus kantaa, ilman absurditeetteja, ilman huuhaan häivää.

Jotain 'ajasta' ja olemisesta ennen tässä kerrottua jää ilmoituksen ulkopuolelle. Ilmoitus todellakin kertoo vain, mistä voidaan kertoa ja mistä on hyvä ja tarpeellista kertoa. Ihmisen ei ole mielekästä pyrkiä muodostamaan omien inhimillisten edellytystensä näköalapaikalta väitteitä siitä, mitä ja miten jotain oli olemassa ennen sitä, mistä 1 Moos 1:1 ja Joh 1:1 kertovat. Sellainen olisi hyödytöntä spekulaatiota. Isien vastaus tällaisia kyseleville: "Jumala mietti, miten rankaisisi niitä, jotka kyselevät, mitä Jumala teki ennen ajan alkua." Emme voi tunkeutua lausumattomiin salaisuuksiin. "Ei yli sen, mikä on kirjoitettu" (1 Kor 4: 6; KR 92 kääntää "tyytykää siihen mitä on kirjoitettu"). Sen sijaan meille annetun ilmoitussisällön tutkimisessa ei tällaisia rajoja tietenkään ole.

Joh 1:3 korostaa voimakkaasti Jeesuksen mukana oloa luomisessa. Puhe "Sanan voimasta" liittää toisiinsa Jumalan luomissanan voiman (1 Moos 1) ja Jeesuksen jumalallisen persoonan (Joh 1:2, näin myös Kol. 1:16. Luomistyön trinitaarinen, Jumalan kolmiykseydestä aukeava luonne on kirkas.

Jeesuksen tulosta maailmaan sanotaan 1:10-11:ssa uskontoteologian kannalta varsin keskeiset sanat. Luomisen perusteella koko maailma ja kaikki sen ihmiset ovat Jumalan omia, koska Jumalalla on kaikkiin ihmisiin ainutlaatuinen tekijänoikeus, absoluuttinen copyright. Kaikki muut ihmistä omakseen havittelevat vallat, voimat ja epäjumalat ja niiden päämies Saatana, ovat varkaita, toisen omaisuuden anastajia (Joh. 10: 8. 10a). Vain Luoja eli Omistaja, voi lunastaa ihmiset takaisin itselleen. Luomiseen perustuva oikeus realisoituu lunastusmaksulla (Mk.10: 45). Ilman tätä sovitusta kaikki jäävät varkaiden valtaan ja kadotuksen tilaan. Ymmärrämme, ettei ole mitään mieltä puhua kristillisestä lunastuksesta, ellei samalla tunnusteta Jumalan suvereniteettia luomisessa. Sellainen lunastus olisi pelkkä korusana.

Toinen uskontoteologisesti keskeinen kohta on paljon väärinkäsityksiä aiheuttanut jae 9, jonka mukaa Jeesus "valaisee jokaisen ihmisen". Pelastuvatko kaikki? Lutherin selitys tälle kohdalle on uskontoteologisesti selvä. Hänen mukaansa jakeissa ei ole lainkaan kysymys pelastumisesta evankeliumin (ja todellisen kirkon) ulkopuolella. Puhe ei ole myöskään mistään "anonyymista Kristuksesta", joka olisi nimettömänä (tai joskus "sanan siemeninä", logos spermatikos -teoria) läsnä kaikkialla. Jakeiden sanoma on päinvastoin se, että pelastukseen välttämättä tarvittava valo on ehdottomassa mielessä sidottu yksin ja pelkästään Kristukseen. Vain evankeliumi Jeesuksesta ja sakramentit voivat välittää ihmiselle pelastuksen ja luoda hänessä kristillisen uskon. Lutherin kanta on johdonmukainen UT:n kokonaissanoman ja Johanneksen evankeliumin tekstiyhteyden kanssa.

Pojan kirkkaus ei ollut voiman vaan armon kirkkautta. Jälleen näemme, miten historiaan tulo ei tuhoa ehdottomuutta. Päinvastoin: absoluuttisen tulo historiaan vahvistaa ainutlaatuisuuden ulottuvuutta Jeesuksessa. Kuten 4. adv.s:n tekstissä niin nytkin historiannäkemyksen molemmat juonteet Historie ja Geschichte, todelliset faktiset tapahtumat ja niiden merkitys) kohtaavat ja yhdentyvät, sisältävät ja "luovat" toisensa. Ei ole toista ilman toista.

Takaisin
=> Saarnat