Takaisin
=> Saarnat

Kolmas adventtisunnuntai, 2002

Room 16: 25-27. Perusta.

Itsenäisyyspäivä 2002 2 Aik. 1:7-12. Perusta.

"Pyydä, mitä haluat, niin annan sen sinulle." Kuullessaan tämän kohdan kertomuksesta moni hyppää tuolistaan ja ajattelee: "Nyt sai Salomo elämänsä tilaisuuden, moninkertaisen lottovoiton! Kaikki mahdollisuudet ovat auki! Nyt ei pidä töppäillä niin kuin sadussa jäniksen käpälää tai Aladinin taikalamppua hanganneet tekivät!"

Salomon suhtautuminen oli lievästi sanottuna varsin toisenlainen. Hänen vastauksensa Jumalan tarjoukseen alkaa Jumalan hyvien lahjojen luettelemisella ja huokuu kiitosta niistä. Toiseksi Salomo viittaa hänen isänsä, Daavidin, Jumalalta saamaan lupaukseen, joka koskee Daavidin suvun saamaa tehtävää johtaa Jumalan valittua kansaa ja olla tulevan Messiaan eli Voidellun, Kristuksen, kantasuku (2 Sam. 7). Tämän lupauksen voimassa pysymistä Salomo pyytää.

Pyyntö konkretisoituu viisauden ja taidon anomiseen kansan johtamisessa. Tuntuu kuin Salomo olisi unohtanut henkilökohtaiset tarpeensa ja toiveensa, vaikka toki ne olivat hänellä ajatuksissa mukana. Alkuperäinen lupaus Daavidille sisälsi evankeliumillisen sanan Jumalan uskollisuuden pysyvyydestä, mutta myös sanan lankeemuksien seurauksina annettavista kurituksista (2 Sam. 7:14-16). Pelko lankeemuksista ja niiden seurauksista oli merkki terveestä Jumala-suhteesta. Viisa(u)s pelkää ja karttaa syntiä, vaikka siihen jatkuvasti lankeaakin.

Salomosta kerrotaan toisaalla, miten hän oli arka kuninkuudestaan ja miten hän näki kilpailijoita itselleen eri ihmisissä. Narsismi ja vallan kahvaan pääsy nostivat päätään voimakkaasti. Nyt tämä jäi sivuun. Tärkeä näyttäytyi tärkeäksi. Jumalan kysymys pysähdytti. Kutsumus, oikea usko ja oikea elämä ajoivat kuin yllätyksenä edellä henkilökohtaisesta voitontavoittelusta. Voittiko Salomo itsensä unohtaessaan vihamiestensä mahdollisen kuoleman ja sen toivomisen? Vai voittiko Jumala hänet?

Jumalan läheisyys ja hänen sanansa kutsuvat ihmistä (1) oikeaan tehtävään ja vahvistavat Jumalan kutsumusta, joissa saa ja tulee kasvattaa omaa osaamistaan. Sana (2) antaa voimaa unohtaa elämän (pikku) kateudet, oman kunnian ja menestymisen sairaalloisen tavoittelun. "Give up your small ambitions." (3) Sana pakottaa keskittymään pääasiaan, vaikkei suinkaan ole helppoa pitää pääasiaa pääasiana. Hengellisesti pääasia on jokaisella oma Jumala-suhde. Valtion päämiehellä se on lisäksi hänen saamansa tärkeän tehtävän oikea hoitaminen.

Salomo oli siis Jumalaan uskova valtion päämies ja myös viisas valtiomies. Mikä erottaa valtiomiehen poliitikosta? Nämä käsitteet eivät aina ole vastakkain, myös poliitikko voi osoittaa valtiomiehen otteita. Ero näiden kahden välillä rajusti sanottuna siinä, että "poliitikko ajattelee seuraavia vaaleja, valtiomies seuraavia sukupolvia".

Kansa tarvitsee valtiomiehiä, heidän viisauttaan ja tulevaisuuden huomioon ottamista. Viisas valtiomies osaa asettaa itsensä ja omat henkilökohtaiset toiveensa sivuun. Nekin kyllä voivat täyttyä; Salomolla ne täyttyivät runsain mitoin. Mutta vaikkeivät omat pyrkimykset täyttyisi, kansan viisas johtaminen on mahdollista. Kun hallitsija palvelee tai jopa palvoo itseään - tästä on lukuisia esimerkkejä nykyhetkestämme - ei kansa kestä. Oikea johtaja ja paimen uhraa jotain omasta mukavuudestaan, ajastaan, palkkioistaan ja jopa maineestaan. Oikea johtaja katsoo, että muutkin kuin hänen lähimpänsä saavat etuuksia ja varallisuutta. Oikean valtiomiehen huoli ei saa olla kilpailijoiden menestys tai menestymättömyys, vaan luomisjärjestysten mukainen kansan elämä, tasapuolisuuden, turvallisuuden ja ihmisen loukkaamattomuuden kuten uskonnonvapauden huomioonottaminen. Viisas on hallitsija, joka ei pilkkaa Kristusta eikä hänen seurakuntaansa vaan antaa evankeliumille ulkoisen elintilan.

Onko tänään Salomoita? Suomessa? Lähetyskentillämme? Jos kansalaiset ovat toistensa niskassa, heitä on paha paimentaa. Luopuuko enää kukaan mistään omastaan? Kansalaiset tai heidän johtajansa? Kristus luopui kirkkaudestaan ja rikkaudestaan että me "rikastuisimme hänen köyhyydestään" (2 Kor 8:9). Kirkko rukoilee Jumalalta Salomoita kansan johtajiksi, ja jo vallassa oleville sitä viisautta, mitä Salomo pyysi itselleen. Kansojen ja maailman haasteet ovat nyt "kireämmät" ja vaativammat kuin koskaan. Terrorismi ja ympäristön saastuminen luovat pelkoa. Viisaus hoitaa näitä ja pitää kiinni pääasiasta, Luojasta, Jumalasta, Vapahtajasta, syntien anteeksiantajasta.

Takaisin
=> Saarnat