Takaisin
=> Saarnat

Jouluaatto, 2002

Joulutervehdys työntekijöille kentillä ja kotimaassa
joulukuu 2002

 

Rakkaat työtoverit!

"Joulu on sitä kaikkein vaikeinta aikaa kentällä" tapasi Per Wallendorff sanoa. Hän kertoi ajattelevansa jouluna kasvavaa työtaakkaa ja koti-ikävän huippua. En mista varmasti, mutta luulen hänen maininneen myös henkivaltojen taistelun kiihtymisen juuri joulun aikoihin.

Raamattu sanoo: "Niin kauan kuin olimme alaikäisiä, olimme maailman alkuvoimien orjia" (Gal. 4:3). Alkuvoimien eli vanhan käännöksen alkeisvoimien kohtaaminen on valitettavan tuttua seurakunnan ja yksittäisten kristittyjen elämäsä. Ei yksikään lähetysseurakunta jää ilman näitä kamppailuja. Alkukielen alkeisvoimia tarkoittava sana stoikeia tarkoittaa "jatkuvaa (vaatimusten) sarjaa, merkkien jonoa, jota on (yhä uusin ponnistuksin) seurattava". Jos yksikin askel jää väliin, koko sarja on pilalla. Mieleen nousee etsimättä sana: "Joka ei täytä kaikkea, mitä lain kirjassa käsketään ...".

Kristityllä ja kristittyllä työntekijälle on elämässään horjumaton perustus tälle kohtaamiselle: "Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan" (jj. 4-5).

Turvamme ja voimanlähteemme on Jumalan sana, evankeliumi Jeesuksesta.

Lainattu kohta Jeesuksen syntymisestä on periaatteessa yksi esnimmäisistä ja keskeisistä sanan kohdista elämämme erilaisissa kamppailuissa. Meillä on Jeesus, johon saamme uskoa. Saamme elää syntiemme anteeksisaamisessa päivittäin, jatkuvasti. Elämämme on "kätketty häneen".

Turvallista on myös yhä uudestaan tiedostaa, että "kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla" (Saarn. 3:1). Emme siis kulje jossain pimeässä kohtalon ja sattumanvaraisen tapahtumisen virrassa. Tapahtumia hallitaan ulkopuoleltamme. Maailman ja meidän olemassaololla on suunta, päämäärä ja taroitus. Kristittyinä olemme lujissa käsissä, joista meitä ei "noin vain" temmata (Joh. 10:28-29).

Tärkein Jumalan määrähetkistä oli ainakin ihmisen kannalta katsottuna Gal. 4:4:n mainitsema "Kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa." Emme tiedä, miksei Jeesus tullut aikaisemmin tai myöhemmin, eikä meidän tarvitsekaan tietää. Jumalan khairos kävi silloin kuin kävi. On turvallista tietää, että kaikki on tapahtunut ja tapahtuu aikanaan. Tämä ulottuu purkamiseen ja rakentamiseen, itkuumme ja nauruumme, syleilemiseen ja syleilemättä jättämiseen, rikki repäisemiseen ja yhteen ompelemiseen, vaitioloon ja puhumiseen, rakastamiseen ja vihaamiseen, sotaan ja rauhaan, syntimiseen ja kuolemiseen (Saarn. 3:2-8).

Myös Jeesus kuoli ajallaan, hetkelleen silloin kuin pitikin. Ajankohta ei kuitenkaan ole tässä tärkeintä, vaan se, että kaikki tapahtui Jumalan johdatuksessa ja Jumalan tarkoituksia toteuttaen.

Kaikki Saarnaajan kirjan lainauksessa mainitut asiat olisivat kirjan oman todistuksen mukaan halki ja poikki täyttä turhuutta ilman Jumalan olemassaoloa ja hänen kaitsentaansa. Hän on ainoa elävä Jumala ja hänelle on jokaisen tehtävä tili. "Tässä on lopputulos kaikesta, mitä nyt on kuultu: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä. Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista, niin hyvistä kuin pahoista" (Saarn. 12:13-14).

Kun tuomiolle tullaan uskossa Jeesukseen, syntiemme ja laiminlyönttiemme kantajaan, ei meidän tarvitse järkkyä. Elämämme moninaiset vaihtelut, joita Saarnaajan kirjan esimerkit kuvaavat, eivät järkytä meitä pois tolaltamme, eikä meidän tarvitse vavista epävarmuudessa tulevan tuomion edessä.

"Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!" Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta" (Gal. 4:6-7).

Takaisin
=> Saarnat