Takaisin
=> Saarnat

Toinen adventtisunnuntai, 2003

7.12.2003
Kuninkaasi tulee kunniassa,  
Luuk. 21:25-33 (34-36)

Tekstissä on  profeetallinen näköala kahteen lopunaikojen juonteeseen, kansojen kokemaan ahdistukseen ja erilaisiin merkkeihin taivaalla. Jälkimmäistä emme pysty kovin paljon avaamaan, edellinen on (jo) oman aikamme todellisuutta. Kolmantena teksti tuo esiin kansojen meren pauhun ja liikehdinnän. Jakeessa 25 (kansojen) meren pauhu (eekhos) ja sen  aaltojen vyöryminen (salos) vaikuttavat kansojen ahdistukseen (KR 38 ja 92, NIV anguish) ja epätoivoon (KR 38 ja KR 92, NIV perplexity). Avainsanat ahdistus (synokhee) ja epätoivo (aporia) on käännöksissä saatu esiin onnistuneesti. Synokhee- johdannaisen verbin merkitys on mm. ”puristaa”, ”pitää kiinni”, ”painaa yhteen”. Sana esiintyy myös 2 Kor 5:14:ssä, missä vastaava teonsana on käännetty (Jeesuksen rakkaudesta puhuttaessa) ”vaatii meitä” (KR 38) ja ”pakottaa meitä” (KR 92). Aporia on ”neuvottomuus” tai ”empiminen” (oik. ”tilanne jossa ei pystytä kulkemaan eteenpäin” eli konkreettisesti tai kuvaannollisesti ihmisellä on liian monta tai, mistä valita tai ei yhtään tietä). Ahdistus ja epätoivo osuvat ytimeen. Latinan vastaavat sanat pressura ja confusio ovat em. pääkäsitteiden ajankohtaisia avaajia. Missäpä eivät kansat nykyään olisi ”puristukessa” tai ”paineen alla” (pressura) tai kokisi ”sekasortoa” (confusio). 

Jakeen 26 mukaan taivaiden voimien järkkyminen on ihmiskunnalle merkki, joka aiheuttaa lamaannuttavaa pelkoa. Alkukieli käyttää (jae 25) sanaa seemeia, joka viittaa messiaanisiin tunnusmerkkeihin, ei sanoja terata tai dynameis, jotka voivat olla mitä tahansa ihmeitä ja voimavaikutuksia. Joissain kohdissa nämäkin saavat tunnusmerkin luonteen, ei kuitenkaan jakeessa 26 jossa on lainaus Jes. 34:4:stä ja jossa sana dynameis todella tarkoittaa ”voimia” (hepr. tseba), ei merkkejä; merkki on juuri voimien hajoaminen tai pettäminen! Taivaan mullistukset mainitaan monissa VT:n kirjoissa (Jes. 34:4; Joel 2:10 ym.). Mitä tapahtuukin, se näkyy julkisesti. Huomaamme, että kansojen myllerrys, merkit taivaalla, pelko Jeesuksen tulosta tuomarina ja tästä johtuva ihmisten kauhu muodostavat yhden kokonaisuuden.

1. Jeesuksen tuleminen kunniassa tuo kansoille ahdistuksen, jonka ytimenä on lamaannuttava pelko. Ihmisiltä ”loppuu henki”, heidän ”sielun(toiminton)sa pysähtyvät” (apo-psykheoo). Kaikki pyrkivät epätoivoisesti piiloon Karitsan vihalta Ilm. 6:12-17), jota kukaan ei-kristitty ei kestä. Kukaan ei sitä päivää vältä (35). Jumalaton maailma on tuohon asti pyrkinyt rauhoittamaan omantuntonsa muulla kuin sen ainoalla oikealla Lohduttajalla, Jeesuksella ja uskolla häneen. Nyt ihmiset kuitenkin odottavat kauhun vallassa tuomiota ja Tuomaria,  vaikkeivät ole ymmärtäneet tehdä niin aikaisemmin. Ihmiset ovat olleet kahlehdittuina ”kuolleissa (eli kuoleman) teoissa” (Hepr. 6:1; 9:14). Yhtäältä syynä on ihmisen synti ja epäusko, toisaalta se, että sanomaa Jeesuksesta ei ole kuultu eikä/ tai kuunneltu. Jeesus oli tarkoitettu näille Vapahtajaksi, nyt hän tulee Tuomarina. Näiden ihmisten kohdalla luomistarkoitus on muuttunut vastakohdakseen. Aika tehdä parannus ja uskoa on loppunut. Kansat puhkeavat valituksiin (Matt. 24:30).

2. Outojen merkkien pelko ja kansojen ahdistus ja epätoivo pyrkivät tarttumaan myös kristittyihin. Monet alkavat pelätä, vaikka uskovat Vapahtajaan. Profeetallisesti sana tietää tämän turhan pelon syntyvän, ja siksi kristittyjä rohkaistaan ensi kuulemalta uskomattomaan asiaan: maailman lamaantuessa pelosta, kristityt saavat rohkeasti nostaa päänsä pystyyn ja muistuttaa itseään siitä, että lopullinen vapautus on lähellä. Ilman Kristusta olevien miljoonien kauhistuttava pelko sen sijaan on perusteltu,  ja sen sanominen raskasta; samalla tämä tilanne on kutsu lähetystyöhön. Kristittyjen rohkeamielisyys syntyy Kristuksesta, ei heidän omasta kristillisyydestään. Kristityt eivät halveksi tai ylenkatso ei-kristittyjä, vaan rakastavat heitä loppuun asti ja surevat ja kauhistuvat heidän loppunsa väistämättömyyttä.

3. Jeesuksen tulo kunniassaan (27) on julkinen eikä jää keneltäkään salaan. Jeesuksen nimi nähdään lopultakin kaikkia nimiä korkeammaksi. Kaikkien on polvistuttava Jeesuksen edessä (Fil. 2:9-10) ja tunnustettava hänet Jumalaksi eli Kyriokseksi eli häneksi, joka on Isän kanssa yhdenvertainen kunniassa (2:11). Kaikki näkevät silloin, että vain Jeesuksessa oli pelastus, syntien anteeksisaaminen ja yhteys Isään.

4. Tapahtumien perustukset, Jeesuksen laintäyttö, risti ja ylösnousemus, toteutuivat sen sukupolven aikana, jolloin Jeesus sanansa sanoi (32). Jeesukseen syntyneiden yhteisö, Jumalan kansa, on pysyvä siihen asti, kunnes kaikki tämä tapahtuu. Niin kuin lehden puhkeaminen kertoo kesästä, niin Jeesuksen tulon myötä puhkeaa Jumalan valtakunnan lopullinen kesä (31).

5. Lisäjakeista (34-36) jae 36 näkee (alkuteksti) pakoon pääsyn kaikesta tulevasta suorastaan rukousaiheeksi, mikä tuntuu oudolta. Eihän vapautusta (28) tarvitse paeta? Kehotus pakoon pääsemiseksi liittyykin Matt. 24:n mainitsemiin hengellisiin ja lihallisiin kiusauksiin, jotka edeltävät Pojan paluuta ja saman luvun pakenemiskehotuksiin (Matt. 24:4-44). Kristityn tulee valvoa eli uskoa Jeesukseen Vapahtajana kaiken myllerryksen keskellä, sillä vaikka etukäteismerkkejä näkyy, Poika tulee ”hetkellä, jota ette aavista” (44).

Takaisin
=> Saarnat