Takaisin
=> Saarnat

Perheen sunnuntai, 2004

Perhe, Jumalan luomislahja,  Mk. 10:13-16.

Polttopisteessä ovat Jeesuksen asenne lapsiin ja lapset taivaaseen pääsemisen esikuvina. Kohtaamme tässä saman passiivimuodon "tuotiin" kuin 29.8. evankeliumissa (Mk. 7:31-37), jossa Jeesuksen tykö tuotiin kuuro. Nyt passiivi sopii käännökseen hyvin: lapset nimittäin tuotiin siksi, että (jotta) Jeesus koskisi (hapseetai) heihin (finaalilause). Juuri lasten tuojat esittivät pyynnön heistä Jeesukselle eli subjekti ei vaihdu kesken tapahtuman. Jos tämä kytkentä purettaisiin, murtuisi Jeesuksen tykö saattamisen vaikutin ja tavoite, ja kysymyksessä olisi jonkinlainen julkkisnäytelmä vailla (hengellistä) sisältöä. Joka tänä päivänä kantaa lapsen Jeesuksen eteen, tekee sen siksi, että Jeesus koskisi tähän lapseen eli siunaisi häntä. Ja kääntäen: joka pyytää, että Jeesus koskisi ja siunaisi jotakuta lasta, tämä ihminen tuo lapsen pyyntönsä myötä Jeesuksen luo.

Matteuksen rinnakkaiskohta (19:13-15) käyttää myös ilmaisua paidia, kun taas Luukkaalla on brefee (18:15-17). Tunnetussa kolmikohteessa lapset - nuorukaiset - isät (1 Joh. 2:12-14) lapset on kerran (14) paidia, kerran teknee (12), sitten jakeessa18 yleisenä kristittyjä tarkoittavana puhuttelusanana on taas paidia. Paidion on pais-sanan diminutiivi ja viittaa siis pieneen lapseen, eli myös sylilapseen, mitä Luukkaan brefee nimenomaan tarkoittaa.

Jeesus osoittaa, että lapset (paidia) tarvitsevat siunausta. Pienikään lapsi ei ole sisäsyntyisesti tai luomisen perusteella Pyhän Hengen siunaama, vaan tarvitsee (jumalallisen) siunauksen ulkopuoleltaan, viime kädessä Jeesukselta itseltään, sanoisimme kolmiyhteiseltä Jumalalta. Lasten tuomista Jeesuksen luo ei saanut estää - se olisi irrottanut lapset pelastukseen verrattavasta siunauksesta (verbillä kateulogeoo). Evankeliumit eivät mainitse erillistä siunaamissanaa, jota olisi käyttänyt, vaan puhuvat koskettamisesta tai kätten päälle panemisesta, Luukas mainitsee koskettamisen, mutta jättää pois siunaamisen.

Kätten laskemiseen lasten päälle kuului (siunaava) sana. Todennäköisesti Jeesus on käyttänyt jotain yksinkertaista kansalle tuttua VT:n siunaussanaa tai Aaronin siunausta. Siunauksen sanaksi voidaan itse asiassa katsoa kaikki, mitä Jeesus tässä tilanteessa sanoi, sillä niissä sanoissa oli juuri lasten siunaamisen perustelu. Matteus puhuu myös rukouksesta (lue: lapsen puolesta). Ruumiin (käden) tarkoituksellinen liike muuttui siunauksen kanavaksi kun se yhdistyi sanaan ja tuojien uskoon. Tuojien usko oli kertomuksessa se, mikä erotti lapset ja lapsista: toiset tuotiin (uskossa) Jeesuksen luo siunattaviksi, toisia ei.

Ennen siunaamisaktia Jeesus puhui opetuslapsilleen ja lasten tuojille. Puheessa oli neljä pääkohtaa, joista ensimmäinen oli "sallikaa" (afete). Sanalla on myös kärsimisen ja johonkin suostumisen vivahde: teidän tulee kärsiä eli sietää se, että lapsia tuodaan minun tyköni, lapsia joille yhteiskunta ei katsonut kuuluvan paljon "uskonnollisia oikeuksia". Lapselle kuuluu sama Jeesuksen luo tulemisen tai tuoduksi tulemisen velvoite ja oikeus kuin kaikille muille. Sanalla "sallikaa" on myös aktiivinen "luokse päästämisen", jopa "luokse lähettämisen" vivahde. Tämän asenteen kääntöpuoli on "estäminen", mitä siis ei missään tapauksessa saa tehdä. Ajatuksellinen rinnakkaiskohta on Jeesuksen puhe siitä, ettei yhtään häneen uskovaa lasta saa vietellä tai johdattaa lankeemukseen (Mk. 9:42). Estäminen on äärimmäisen vakavaa ja tuo hirveän rangaistuksen: ihminen saa myllynkiven kaulaansa ja hänet heitetään mereen. Kastetun ja muun lapsen pitäminen irti kristillisestä kasvatuksesta on vakava asia, ja hänen vanhemmiltaan tulee edellyttää, etteivät he torju niitä kristillisiä vaikutteita, joita lapsi saa, vaan ovat aktiivisesti valmiit saattamaan lapsensa sanan yhteyteen.

Kolmanneksi Jumalan valtakunta on "lasten kaltaisten" eli heille valmistettu ja kuuluva. Lasten "estäminen" on alkukielen mukaan aivan selvästi heidän pitämistään pois Jumalan valtakunnasta. KR 92 jakaa jostain käsittämättömästä syystä alkukielen virkkeen kahdeksi erilliseksi lauseeksi ja häivyttää samalla kreikan "sillä" -rakenteen ilmaiseman tavoitteisuuden pois (KR 38 kääntää oikein). Tässä on kysymyksessä teologista sisältöä muuttava käännöserhe. Jeesus ei tietenkään sano, että kaikki lapset pääsevät Jumalan valtakuntaan; se olisi kohdan vakava virhetulkinta. Kaikkia lapsia ei tuoda Jeesuksen luo eivätkä kaikki lapset pysy siinä uskossa, minkä Jeesuksen siunaus heissä synnyttää ja vahvistaa.

Neljänneksi on puhe valtakunnan eli pelastuksen vastaanottamisesta. Lapsi suostuu Jeesuksen luo tuotavaksi ja ottaa vastaan siunauksen vastustelematta. Tämä suostuminen ei lasta kuitenkaan pelasta, vaan Jeesuksen siunaus, sana, joka luo sen, mitä se sanoo. Lapsi ei pääse Taivaaseen myöskään kuvitellun synnittömyytensä vuoksi, vaan jumalallisen, uutta luovan siunauksen sanan - puhutun, kuullun ja näkyväksi tehdyn - voimasta. Kosketus on tässä yhteydessä anteeksiantamusta välittävä kosketus. Tämä kosketus sisältyy myös kasteeseen, jota lapselta ei saa evätä seurakunnassa.

Mikä pani ihmiset (isät, äidit, tuttavat, sukulaiset, isommat tai samanikäiset lapset, opettajat, naapurit jne.) tuomaan lapsia Jeesuksen kosketettaviksi eli siunattaviksi? Vastaus on usko Jeesukseen. Tämä usko oli syntynyt sanasta, jonka reitti oli ollut ainakin kolmenlainen 1. VT:n kirjoitukset ja niiden lupaukset Messiaasta, 2. ihmisten kertomukset ja opetukset Jeesuksesta sekä 3. Jeesuksen puhumien ja "tekemien" sanojen kuuleminen, näkeminen ja vastaanottaminen.

Lapsi- ja varhaisnuorisotyö eri muodoissaan vaatii hengellistä ja henkistä terävyyttä ja siviilirohkeutta pitää lapsi lapsena ja ohjata hänet sellaisena Jeesuksen tykö sanan välityksellä uskon syntymiseksi tai uudistamiseksi. Lapsi on uskossaan mutkattomampi kuin aikuinen, mutta ei ole oikein pitää lasta automaattisesti valtakuntaan kuuluvana (vaikka valtakunta kuuluu hänenkaltaisilleen) eikä myöskään sen ulkopuolelle kuuluvana ja sinne jäävänä, vaan ihmisenä, jota Jeesus kovasti odottaa kasteen jälkeiseen uskoon ja siunauksen osallisuuteen.

Takaisin
=> Saarnat