Takaisin
=> Saarnat

15. sunnuntai helluntaista, 2005

Kiitollisuus, Joh. 5: 1-15, 28.8.2005

 

1. Teksti päättyy jyrkkään käskyyn: Älä enää tee syntiä (14). Rinnakkaiskohta on Joh. 8:11, joka viitannee erityisesti aviorikokseen, kun taas Joh. 5.1-5 käsky on tulkittava kaikkeen syntiin viittaavaksi. Jeesus osoittaa tuntevansa henkilökohtaiset kiusauksemme (Hepr. 4:15-16). Armahtamisen ja parantamisen jälkeen Vapahtaja haluaa "alullaan olevan" elämänvanhurskauden säilyvän hengissä. (Täydellinen) piittaamattomuus Jumalan tahdosta on syvää kiittämättömyyttä Jeesusta kohtaan. Pahimmassa tapauksessa se todistaa, ettei ihminen ole alkuunkaan tajunnut saamansa lahjan suuruutta.

2. Sana "ettei sinulle kävisi entistä pahemmin" iskee rajusti nykyliberaaliseen ajatteluun, jonka mukaan synnistä ei tule, ei voi "eikä saa tulla" koskaan eikä mitään (näkyvää, koettua) rangaistusta. Siiloan tornin kaatumisen (Lk. 13:4) vavahduttava sanoma parannuksesta (synnin kauhistuminen ja kääntyminen Jeesuksen puoleen uskossa), on kuitenkin aina ajankohtainen.

3. Teologisia sudenkuoppia: 1. Unohdetaan, ettei onnettomuus, sairaus jne. ole välttämättä synnin suoranaista rangaistusta tietyn teon vuoksi tai tiettyjen ihmisten lankeemusten seurauksena (Joh. 9:1-3). Onnettomuudet ja muu paha voivat myös tapahtua (pelkästään) Jumalan tekojen julkisaattamiseksi, mikä on pidettävä erossa kohdista Joh. 8:11 ja 5:15. 2. Kaivetaan maata Jumalan lapsen täyden turvallisuuden alta viittaamalla synnin tekemisestä seuraaviin jatkuviin rangaistuksiin. Tämä voi johtaa pelkoihin ja sairaalloiseen itsetarkkailuun ja ulkoisten (inhimillisten, kirkollisten tai itse valittujen) normien seurantayrityksiin, joista evankeliumin vapaus on kaukana. Jumalan lapsen turvallisuus perustuu jatkuvaan syntien anteeksisaamiseen. Mitä sitten tapahtuu, on Jumalan hyvässä johdatuksessa ja sallimuksessa.

4. Tahdotko terveeksi? (6). Miehen vastaus paljastaa inhimillisen kysymyksenasettelun, jonka Jeesuksen kysymys on jo murtanut. Mies piti auttajaa ja lammikkoon pääsemistä välttämättöminä paranemiselleen (7), Jeesus ei. Ihmisen kaava murtui, Jeesus avasi uutta. Huomaa: Jeesus oli koko ajan varsinainen toimija ja kaiken hyvän perimmäinen lähde. Sellainen "kaavojen murtaminen", jossa Jeesus korvataan muulla, ei ole kristillistä eikä ansaitse uudenkaan nimeä, koska se heijastaa pakanallista yleisuskonnollisuutta. Jeesuksen "kaava" ei murru, ihmisen murtuu.

5. Miksi Jeesus tuli juuri tämän miehen luo? Kysymys valinnasta paljastaa Jumalan salatun kaikkivaltiuden ja - kuten Luther toistamalla toistaa - ihmisen omien tekojen arvottomuuden Jumala-suhteen korjaamisessa. Pisimmän aikaa sairastanut? Useimmin "toiseksi jäänyt" jonkun muun ehdittyä ennen häntä? Emme tiedä eikä meidän tarvitsekaan tietää. Avoimeksi jää sekin, miksi Elia lähetettiin tiettyyn kotiin, ja jopa Israelin ulkopuolelle (Lk. 4: 25-26). Silloin kuitenkin kiitetään kun Vapahtaja tulee elämäämme!

6. Suurin loukkaus juutalaisille ei näytä olleen paraneminen (9), vaan (kevyen) vuoteen kantaminen (10). Uskomatonta. Sapattisääntökö olisi Jumalan tervehdyttämän elämän ja uuden arjen alkuun pääsemistä tärkeämpi? Juutalaisten suhteellisuudentaju oli tyystin kadoksissa, ja tässä me tämän päivän länsimaiset kristityt saatamme ajattelemattomuudessamme seurata heitä. Mies näki pääasian ja päähenkilön: Jeesus oli tilanteessa varsinainen vaikuttaja (sitä ei enää ollut enkeli), tilanteen varsinainen lähde (sitä ei enää ollut Betesdan allas) ja varsinainen Auttaja (sellainen ei enää ollut joku sairaitten taluttaja). Varsinainen arvovalta yli ihmissäädösten (ja yli koko elämän) oli Jeesuksella (11). "Nuoren kristityn" oivallus Pyhässä Hengessä oli suurenmoinen! Hänen tunnustuksensa sisälsi kiitollisuuden, sen aiheen ja kohteen.

7. Meidän vaaramme kaikessa hengellisessä on tehdä tärkeästä mitätön, mitättömästä ratkaiseva. Jos ei-tärkeästä tehdään tärkeä, tulos on törkeä. Vaara vaanii kirkossa: yksityiskohdat ja uudet sanonnat kohotetaan korkealle samalla kuin usko Jeesukseen, sydämen suhde häneen ja Raamatun uskonrealismi jäävät sivuun. Uskontunnustuksessamme taas pieneltäkin tuntuva voi olla ratkaisevan tärkeä, yksi sana tai sen puuttuminen. Yksin Jeesus paransi ja herätti uskon, ja yksin Jeesuksen sana oli miehen uuden elämänvaiheen lähtökohta.

8. Pitääkö hakeutua Jeesuksen parannettavaksi? Terveyden puolesta saamme aina rukoilla. Suurinta on saada "yksin Jeesus" elämäämme. Ja suurta on antaa hänet evankeliumin välityksellä elämäksi niille, jotka eivät vielä ole hänestä vielä kuulleet.

Takaisin
=> Saarnat