Takaisin
=> Saarnat

Uuden vuoden päivä, 2006

Jeesuksen nimessä, Jes. 42: 5–8.
Lähetetty Perustaan 2005.

Millainen Jumala, sellainen uusi vuosi

Jesajan luvuissa 40-45:ssa toistuvat Jumalan ainous, luomisen tosiasia ja tulevien ennustaminen. Viimemainittu liittyy läheisesti Jumalaan (ajankin) Luojana. Samalla tulee esiin vastakohdan kautta epäjumalien turhuus ja vaarallisuus. Luvuissa on maailmanlaajoja näköaloja, jotka liittyvät luontevasti lähetykseen. Kärsivän kansan jatkuva muistaminen Jumalan puolelta tuo mukanaan syvää sielunhoidollisuutta.

Nykyisenä ”jumalakuvakeskustelun” aikana, jolloin yksi ja toinen hahmottaa uudenlaisia jumalakuvia, on luovuttamattoman tärkeää saarnassakin pysähtyä ilmoitussanan äärelle, joka puhuu Jumalan olemuksesta ja henkilöstä. Teksti on kuitenkin saarnakäyttöä ajatellen vaativa. ”Opillinen saarna” silloin tällöin ei tee pahaa. Ainoan oikean Jumalan matkassa on hyvä aloittaa uusi vuosi.

Tekstimme jae 8 on perustava: siinä Jumala ilmoittaa meille nimensä, joka on Jahve. Raamatunkäännösten myötä kolmiyhteistä Jumalaa on tullut merkitsemään monta eri sanaa eri kielissä. Meidän sanamme ”Jumala” on lyönyt läpi, sillä sen vastakohdat, väärät ja epäjumalat voidaan liitetavuin tai isoa ja pientä alkukirjainta vaihtamalla saada kielellisesti näkyviin.

Aina silloin, kun Jumalan oikean nimen löytämisen käännökseen ja/ julistukseen on vaikeaa, pitäisi rohkeasti käyttää Jahvea (ja Kyriosta) tai muita vastaavia alkukielten nimiä. Yksi ongelma-alue on islam. Arabiankielisillä alueilla voidaan tietyin perustein käyttää Allah-nimeä, vaikka sen käyttö on syvästi ongelmallisella tavalla liittynyt nimen ei-raamatulliseen sisältöön, mikä poikkeaa radikaalisti Raamatun Jahven (UT:n Kyrios) nimen sisällöstä. Käytämmehän mekin, vaikka meillä on sana Jumala, seurakunnan opetuksessa myös alkukielen nimiä.

Alkukielen nimen käyttämiselle on suuri syy, mikäli käyttökieli ei jo valmiiksi sisällä tarpeeksi neutraalia nimeä. Nimen tarkemman merkityksen etsimisessä on keskeinen kohta 2. Moos. 3.

On paljon erilaisia jumalolentoja, mutta vain yksi, joka on oikea, elävä, kaikkeuden luonut ja ihmiset pelastava Jumala, kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki (yksi avainjae on 1 Kor. 8: 4-6). Muut olennot ovat epäjumalia, pimeyden olentoja, henkivaltoja, Saatanan joukkoja (mm. Ef. 6).

Kun usein kysytään, onko sen ja sen uskonnon J/jumala sama kuin meidän kristittyjen, vastaukseksi ei riitä ajatus, ”että koska on vain yksi Jumala, kyseisen uskonnon ja meidän uskontomme Jumala on sama”. Tämä vastaus kumoaa Raamatun lukemattomin kohdin toistaman opetuksen siitä, että (jumal)olentojen ontologinen, todelliseen olemassaoloon ja olemiseen liittyvä, moninaisuus on (pahojen henkivaltojen) todellisuutta. Oikein vastaus on vain silloin, kun todetaan, että on vain yksi oikea, elävä Jumala, kolmiyhteinen Jumala, Jeesuksen Kristuksen Isä. Jos tämä vastaus annetaan, tulisi siihen liittää maininta siitä, että uskontojen jumalat eivät ole sama kuin Raamatun Jumala. Poikkeuksena on juutalaisuus, jonka Jahve on luonnollisesti olemukseltaan ja olemiseltaan sama kuin kristinuskon Jahve, kuten Jeesus itse julistuksellaan, uskollaan ja elämällään osoitti.

Jae 5. Kuten Jesajassa monin paikoin, niin Jahve ja luominen liittyvät yhteen tässäkin. J/jumalien maailmassa on vain yksi Luoja, Jahve. Siksi vain hänellä on omistusoikeus ihmiseen luomisen perusteella. Jakeen 6 mukaan Luoja on myös ainoa oikea ja hyvä Paimen, joka pitää ”kädestä”, ”kämmenellään” (Joh. 10). Jahve ja Herra (Kyrios) Jeesus Kristus ovat samaa jumaluutta (asiassa: Jumaluutta, suomen kielen mukaan: jumaluutta). 

Kristinuskon ollessa tänään tulilinjalla, yhä useammin on kohteena Jeesuksen persoonan rinnalla luomisusko. Paleontologiaa, geologiaa ja solubiologiaa voi ja tulee aivan vapaasti tutkia. Paljon tärkeää tietoa on saatukin. Kellään ei kuitenkaan ole oikeutta potkaista Jumalaa ulos omasta luomakunnastaan (Tiililä). Maailmankaikkeus on ilmiselvästi Älykkään Suunnittelijan ja suunnitelman (Intelligent Design, ID) tulosta, ei sokean sattuman.

Jae 6 kertoo yhtäpitävästi Ef.-ja Kol.-kirjeiden paljastaman pelastussuunnitelman mukaisesti siitä tarkoituksesta, mikä Jeesuksen lähettämisellä oli koko maailmaa varten. Alkukieli ei kuitenkaan puhu Jumalan ”vanhurskaasta suunnitelmasta”, vaikka sellainen on olemassa. Alkukielen mukaan Jumala kutsuu Messiaan ”vanhurskaudessa” kaikkien kansojen valoksi. Vanhurskaus liittyy tässä Messiaan persoonaan.   

Jeesus ei mitenkään arkaillut sovittaa vanhan messiasprofetian sanoja itseensä. Vain Messias-Jeesus on kansoille valoksi. Tämän näemme kun luemme jakeen 7 ja Jeesuksen synagogasaarnan (Lk. 4) rinnakkain. Jakeen 7 ”valo” viittaa pelastukseen aivan samoin Johanneksen prologissa (Joh. 1). Muita pelastajia ei lähetyssanoma voikaan maailman kansoille tarjota – heitä ei ole. Olkoon alkava vuotemme päivä päivältä uskoa Jeesukseen ja hänen valossaan kulkemista, synnit anteeksi saatuina.

Takaisin
=> Saarnat