Takaisin
=> Saarnat

Loppiainen

Jeesus, maailman valo,   1. Tim. 3: 16

 

Salaisuus (mysteerion) ei tarkoita ”salassa pidettävää”, kuten mystiikassa ja esoteerisessa eli elitistisessä ”sisäpiiriläisessä” salauskonnossa ajatellaan. Salaisuus tarkoittaa tässä asian ydintä, kantavaa rakennetta, perusteita, perustusta, sanalla sanottuna totuutta. Sana kertoo myös sen, ettei kysymyksessä ole (vain) järjen vaan ennen kaikkea uskon asia. Järki ei avaa tässä mainittua salaisuutta, mutta nöyrä usko sen sijaan näkee sen, kun salaisuus kuullaan ja se itse synnyttää uskoa itseensä.

Jeesus ”ilmestyi ihmisruumiissa” on samalla lihaksitulon ja joulun todellisuuden perimmäinen tunnustus. Ihmisyys ja ruumiillisuus saavat sinetin Jeesuksen pyhittäessä ne ihmiseksi tulossaan. Lause oli selvä taisteluviittaus alkavaan gnostilaisuuteen. Tekstikohta tuhoaa kaiken kristinuskon vastaisen ja lahkolaisen ruumiinvastaisuuden. Esoteerisuuden vastaisuus ja ruumiillisuuden myöntäminen tekevät tunnustuksen sisällöstä universaalin, koko ihmiskuntaa tarkoittavan ja sen todellisuuteen sopivan sanoman, joka jokaisen on henkilökohtaisesti uskottava pelastuakseen. Jeesuksen ihmiseksi tulo merkitsi Jumalan antaman pelastuksen ”sopivuuttakoko ihmiskunnalle: sanaan sisältyy lähetyksen koko ”toiminta-alue”, so. ihmiskunta.

”Jeesus vanhurskautettiin Hengen” voimasta viittaa ylösnousemukseen. Jumala hyväksyi hänen vanhurskaaksi uhrikaritsaksi, virheettömäksi pääsiäislampaaksi (esim. 2 Moos. 12:5), jossa ei syntiä ollut (2 Kor. 5:21). Vain vanhurskas saatettiin herättää kuolleista eli häneen ei kuolemalla ollut (lopullista) valtaa. Hän on meidänkin vanhruskautemme Jumalan edessä (Room. 4:25). Jeesuksen jääminen hautaan olikin mahdottomuus tämän synnittömyyden tähden (Apt. 2:24). Ylösnousemus tapahtui Hengen voimasta (ks. Room. 1:4). (On huomattava Apt. 2:26 ja tekstimme yhteys ruumiillisuuden korostamisessa.)

Enkelit saivat nähdä hänet haudalla, haudasta nousevana, ylösnousemuksessa, siis juuri ratkaisevalla rajalla kuoleman ja elämän välillä, ja myös kertoa hänestä. ylösnousemuksen historiallisessa todellisuudessa enkelit saivat ennakkoon todistaa siitä ’kuolemasta elämään siirtymisestä, minkä perustus luotiin koko maailmalle ristin ja pääsiäisaamun tapahtumissa ja joka alkoi näkyä lähetystyössä heti pääsiäisen jälkeen.

”Hänestä saarnattiin kansoille” voidaan sanoa jo VT:n profeetallisten tekstien pohjalta. Jesajan luvut 40-49 kertovat mahtavaa kieltään siitä, ettei Vapahtajalle riitä vain Israel, vaan hän on maailman valo (Jes. 49:6!). Kristillisen uskon filosofia näkee tekstissä sen totuuden, että saarna eli tosiasioista kertova julistus kautta maailman tuli yleensä mahdolliseksi. Historiallinen lähestymistapa kertoo historiassa jo (noin 15-20) vuoden aikana tapahtuneesta lähetystyöstä, jonka tulokset olivat jo näkyvissä apostoleille.

Lausuma sisältää myös profetioiden avaamisen globaalista julistamisesta (jälleen esim. Jesaja). Tekstijaettamme ei voi ajatuksellisesti supistaa niin, että lähetys jäisi pois jakeen lopusta, kuten monet historian suuret kirkot ovat käytännössä tehneet. Itse kyllä uskotaan, mutta asia jää siihen. Evankeliumissa itsessään on siemen, joka hakeutuu evankeliumin leviämisen kasvuna kaikkialle, aina eteenpäin.

”Se, että häneen uskottiin” kertoo saarnan tuloksista – jälleen joko profeettojen sanoman avaamisen näkökulmasta (globaali näköala on hyvin runsaasti esillä VT:ssä!) että lähetyksen lyhyen historian näkökulmasta. Säe kuvaa suunnattoman ihmeiden sarjan: lukemattomat ihmiset ovat uskoneet ja uskovat sanoman niistä historiallisista tapahtumista, joita jakeen alkuosa kuvaa. Luottavassa uskossa on otettu vastaan myös tosiasioiksi uskottujen tapahtumien tarkoitus, eli tosiasiat ja niiden merkitys syntisille ihmisille on saarnattu eli evankeliumi. Uskomisen tosiasia kertoo myös helluntain todellisuudesta: Pyhä Henki osoittaa synnin ja antaa uskon evankeliumin.

Teksti päättyy helatorstaihin. Yhdessä jakeessa pelastushistorian ydintapahtumat! Käytännön lähetystyössä tämä siemenjae avataan suunnattoman työn ja vaivannäön saattelemana ja monien rakkaudentekojen myötä kautta maailman tänäänkin. Näin Jeesus ilmestyy (kreikan epifanein, ilmestyä, jakeessamme kohdassa ”hän ilmestyi”,  loppiaisen vanha nimitys epifania tulee tästä sanasta) maailmalle.

Takaisin
=> Saarnat