Takaisin
=> System.teol.

Aito ja epäaito samalla markkinapöydällä

Elämään-lehteen, 2002

 

“Koko maailma on markkinapaikka täynnä kaikenlaisia tavaroita, täynnä niitä, jota myyvät, ostavat ja katselevat kaikkia näitä. -- Markkinatorilla on esillä sekaisin kaikkea:

hyvää ja huonoa,
välttämätöntä ja turhaa,
hyödyllistä ja vahingollista,
kallisarvoista ja arvotonta.

Kaikkea kiitellään, myydään ja ostetaan.“

 Tämä jälkeen lainattu kirjoitus jatkuu melko vavahduttavasti: “Mikä on vielä hämmästyttävämpää ja valitettavampaa:
ihmiset tuovat markkinoille
yhä useampia tarpeettomia tavaroita tarpeellisina,
yhä useampia vahingollisia hyödyllisinä,
yhä useampia huonoja tavaroita hyvinä.
Näitä kehutaan, myydään ja ostetaan.
Tästä on tullut sananlasku ‘maailma haluaa tulla petetyksi’.“

Nämä ajankohtaisuudessaan suorastaan hätkähdyttävät sanat on kirjoittanut tshekkiläinen pedagogi ja Veljesseurakuntien piispa Jan Amos Comenius vuonna 1668, kaksi vuotta ennen kuolemaansa.

 

Lapsenmieliset erottavat aidon

Keskelle lainattua katkelmaa Comenius on sijoittanut häkellyttävän lauseen ikään kuin sulkumerkkeihin: “Mutta ihmisistä kaikkein vähimmät ja pienimmät osaavat erottaa tarpeellisen tarpeettomista.“ “Vähimmillä ja/ pienimmillä“ Comenius tarkoittaa kristittyjä, joille Jumala on antanut kyvyn erottaa aito ja epäaito, arvokas ja arvoton. He ovat niitä lapsenmielisiä, joiden on Taivasten valtakunta.

Comeniuksen lausuma viittaa Jeesuksen sanaan “maailman viisaista“ ja “lapsenmielisistä“: “Tuohon aikaan Jeesus kerran puhkesi puhumaan ja sanoi: ‘Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.’“ (Matt. 11: 25-26). Heprealaiskirje puhuu niistä, jotka ovat totuttaneet aistinsa erottamaan hyvän ja pahan toisistaan Jumalan sanan avulla (5:14).

Valmius ja rohkeus nähdä  kristillisen uskon ja uskonnollisen valheen välinen ero on tänä aikana äärimmäisen tarpeellinen. On tarpeen “erottaa henget“. Ekstaattisuuden tavoittelu saa jäädä sikseen, ja sen sijaan on oikein ja välttämätöntä keskittyä Kristuksen evankeliumiin, uskoon, toivoon ja rakkauteen sekä aidon ja epäaidon erottamiseen Jumalan sanan pohjalta.

Uskonnon maailmassa - ja nimenomaan siinä - ihmiset ovat valmiita tulemaan petetyiksi. Monet uskonnon nimissä tarjotut erikoisuudet viehättävät ja kiehtovat kaikissa meissä asuvaa yleisuskonnollisuutta, joka  ei tiedä eikä halua tietää mitään Kristuksesta ja hänen sovitustyöstään ja ainutlaatuisuudestaan.

 

Jumalien moninaisuus on vanhaa perua

Uskonnollisen “valintamyymälän“ ajatus on ikivanha. Jeremian kirjasta lainattu jae ei paljon selityksiä kaipaa: “Sinulla, Juuda, on yhtä monta jumalaa kuin kaupunkia! Ja yhtä paljon kuin Jerusalemissa on katuja, yhtä paljon ovat sen asukkaat pystyttäneet sinne häpeällisiä alttareita polttaakseen uhreja Baalille“ (Jer. 11:13).

Suomen televisiossa esitettiin pari vuotta sitten sarjaa “Raamattu“. Jaksossa, jonka nimi oli “Jeremia“ (näytetty 9.1.2000), oli tavoitettu jotain oleellista tuon ajan epäjumalanpalveluksesta ja muusta jumalattomuudesta. Basaarissa kauppias huutaa myyntikojustaan ohi kulkevalle profeetta Jeremialle: “Savisia jumalia kaikkiin tarkoituksiin.“  Käsikirjoittajan tulkinta osuu ytimeen.

Israelilaisilla oli Baaleja, Molok, Kemos ja muita. Myöskään profeetta Hesekiel ei kaunistele Jerusalemin epäjumalien markkinatoria: “Minä menin (temppeliin) ja näin kaikenlaisia iljettäviä kuvia, maassa matavia ja neljällä jalalla kulkevia eläimiä ja kaikenlaisia israelilaisten epäjumalia, joita oli piirretty seinät täyteen“ (Hes. 8:10). Temppelin pohjoisella portilla oli naisia, jotka itkivät Tammus-jumalaa(nsa). Herran temppelissä Hesekiel näki kaksikymmentäviisi miestä, jotka seisoivat selkä Herran temppeliin päin ja kumarsivat kohti itää ja palvoivat nousevaa aurinkoa.

Nykypäivän “yllätys“ on se, että uskontojen torilla tarjoillaan edelleen samaa  samankaltaista tuotevalikoimaa. Uutta ovat tietysti nimistö, palvontaan liitetyt lupaukset ja ehdot sekä palvonnan muotojen henkistyminen länsimaiseen kulttuuriin sopivammiksi ja viehättävämmiksi. New age, nouseva hindulaisuus, okkultismi, luonnonmystiikka määräävät kristinuskosta vieraantuneen nykyihmisen uskonnollista kysymyksenasettelua. Yleisuskonnollisuus, joka torjuu jyrkästi Kristuksen sijaissovituksen ja anteeksiantamuksen, pyrkii tunkeutumaan kirkkojenkin julistukseen ja on siinä monin tavoin onnistunutkin. Nykyinen jälkimodernistinen aika tukee kaiken suhteellistamista ja kieltää sen, että asioista olisi olemassa (yksi, tietty) totuus. 

Lähetys uskonnollisen moniarvoisuuden keskellä

Lähetys kohtaa yhtäältä uskonnollisen valintamyymäläilmapiirin. Maailma käyttää sitä halventaakseen Kristuksen ainutlaatuisuutta. Samalla maailman uskonnoissa esitetään toisaalta omia äärimmäisen vahvoja ainutlaatuisuuden vaatimuksia ja totuusväittämiä oman uskonnon ja omien jumalien puolesta. Ajatus uskontojen samanarvoisuudesta ja syvätason yhteisyydestä eli uskontopluralismi ei ole mahdollista.

Mikään tämän maailman jumalista ei omaa sitä ainutlaatuista jumaluutta, valtaa ja kirkkautta ja armahtavaa Luojan-rakkautta, joka on yksin kolmiyhteisen Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen. Tästä Paavali kirjoittaa Filippiläiskirjeessä (2:11):  “Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ‘Jeesus Kristus on Herra’“

Takaisin
=> System.teol.