Takaisin
=> System.teol.

Kristinusko - herjausta ja hullutusta?

Joidenkuiden mielestä kyllä. Katsotaanpa asiaa tarkemmin. Paavali, kristinuskon suuri lähetyssaarnaaja, kertoo meille kolmannen vuosituhannen lukijoille jotain oman kristillisen julistuksensa saamasta vastaanotosta:

Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi (1 Kor 1:22-25).

 

Juutalaisten vaatimus elää yhä keskellämme

Juutalaisten vaatimus oli hyvin nykyaikainen: ihmiset haluavat osoituksia voimasta, yliluonnollisia tapahtumia, ihmeparantumisia, jotain tavanomaisesta poikkeavaa, silmin nähtävää ja korvin kuultavaa. Kun ns. nauruherätys levisi Torontosta maailmalle, sen "hengellisyyttä" tai - eräiden mielestä - suorastaan "jumalallisuutta" pidettiin varmana, jopa itsestään selvänä. Siinähän tapahtui jotain konkreettista, voimakasta ja suurenmoista!

Vain vähän kiinnitettiin huomiota koko ilmiön epämielekkyyteen Raamatun valossa. Vain vähän kiinnitettiin huomiota siihen, että liikkeen julistus otti varsin niukasti tai ei lainkaan esille Jeesuksen sovittajana, sijaisena, ristiinnaulittuna Vapahtajana. Vain vähän kysyttiin, minkälaisen kristityn ihanteen liike antoi seurakunnalle ja maailmalle. Samoin oli laita jo aikaisemmin Suomessa vaikuttaneiden kaatamisliikkeiden.

Yleensä ei myöskään tiedetä, että kaatumisia on myös muissa uskonnoissa, esim. islamin sisällä. Simon-noita (Apt 8) tavoitteli näkyviä vaikutuksia toimintaansa, vaikka ei ymmärtänyt (tai: juuri siksi, että ei ymmärtänyt) mitään armosta eikä pelastumisesta uskon kautta Jeesukseen. Hän oli jo ennen kastettaan niittänyt mainetta "jonain suurena" tekemällä suoranaisen noituuden avulla ihmeitä Samariassa (Apt 8:8-24).

 

Epäusko haluaa "nähdä" - usko ei sille kelpaa

Meidän ei tarvitse ajatella ainoastaan joitain dramaattisia, eriskummallisia asioita puhuessamme juutalaisten vaatimista merkeistä. Ihmisluonto yksinkertaisesti haluaa kaikenlaisia havaittavia todisteita ja varmuutta voidakseen uskoa. Ihmisen oma uskonnollisuus haluaa aina "nähdä" jotain. Usko ei periaatteessa riitä. Jokin lähes huomaamaton tai hyvin matalan profiilin asia on vaikea tai mahdoton uskoa. Todella uskoa vaativa suuri asia, kuten se, että Jumala kärsisi kuoleman ja vieläpä häpeällisen, ristillä, on mahdotonta uskoa. Siinähän on pelkkää heikkoutta!

Jumalan Pojan ristiinnaulitsemisen uskominen olisi myös järjetöntä, kaiken sofian eli viisauden vastakohta. Sekä juutalaisille että "kreikkalaisille" on luonnostaan mahdotonta nähdä kristittyjen sanomassa mitään voimaa, mitään ihmeellistä tai edes järjellisyyttä - järkevyydestä tai viisaudesta puhumattakaan. Näihin "kreikkalaisiin" eli ei-juutalaisiin kuulumme myös me tämän päivän suomalaiset ja lähetyskenttiemme ihmiset

Viisas, ymmärtävä ja järkevä nykyihminenkin katsoo itseään suorastaan aliarvioitavan, kun hänelle julistetaan sanomaa ristiinnaulitusta Jumalan Pojasta. Se on hänestä sekä kuulijan ja Jumalan herjaamista, silkkaa hulluutta. Näin myös Paavalin sanomasta todettiin lähes yksituumaisesti maailman kulttuuripääkaupungissa Ateenassa hänen julistettuaan uskoa ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Jeesukseen (Apt 17:16-34).

 

Ihmisen järki ja viisaus eivät avaa tietä Jumalan tykö

Inhimillinen järki, tieto ja viisaus eivät anna oikeata pelastavaa tietoa Jumalasta. Yleinen ilmoitus ei sisällä evankeliumia, sanomaa sovituksesta, sijaisuudesta, pelastumisesta yksin uskosta Jeesukseen. Evankeliumia eivät ole tunteneet tämän maailman viisaat (1 Kor:19-21), hallitsijat ja valtiaat (1 Kor. 2:8), itse asiassa ei kukaan olisi voinut sitä "keksiä", oivaltaa tai ajatella läpi. Näin sanoo Paavali evankeliumista:

Me julistamme, niin kuin on kirjoitettu, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat (2:9).

Jo yksin tämä sana kaataa optimistiset ajatukset Kristusta tuntemattoman ihmisen luonnollisista kyvyistä nähdä Jumalan rakkautta ja armoa Kristuksessa. Evankeliumi ylittää kaiken inhimillisen ymmärryksen käsittämättömässä hyvyydessään. "Se on liian hyvää ollakseen totta" eli: se on niin hyvä sanoma ihmisen pelastumisesta yksin uskosta ja yksin Jeesuksen sovitustyön tähden, ettei ihminen voi katsoa sen täyttävän luonnollisen uskonnollisuuden sanelemia ehtoja. "Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla" (2:14).

Yleinen ilmoitus - esim. luonto, omantunnon ääni, Jumalan kaitselmus ja johdatus historian kuluessa - ei sisällä sanomaa pelastuksesta, vaikka se kertookin Jumalan suuruudesta ja kaikkivaltiudesta. Vaikka yleinen ilmoitus sellaisen sanoman sisältäisikin, ihminen ei pysty ottamaan sitä vastaan langenneisuutensa vuoksi. Hän tarvitsee ulkopuoleltaan tulevan avun. Hän tarvitsee sanoman Kristuksesta ja Pyhän Hengen, joka herättää hänessä uskon. Pyhä Henki osoittaa meille syntimme ja Jeesuksen tarjoaman anteeksiantamuksen. Hän kulkee vain sanan (ja sakramenttien) mukana ja toimii sen kautta. Ilman Pyhän Hengen ja evankeliumin antamaa valoa ihminen jää luonnollisen jumalantuntemuksensa varaan. Se merkitsee aina sellaista uskonnollisuutta, jossa ansiollisuus Jumalan edessä katsotaan saatavan lain vaatimuksia täyttävillä ihmisen teoilla.

Tällaiselle uskonnollisuudelle on täysin vierasta se, että Jeesus on meidän sijaisemme: häntä rangaistiin ristillä meidän rikkomustemme ja meidän pahuutemme tähden, jotta Jumalan ei tarvitsisi rangaista meitä meidän pahoista teoistamme. Tätä sijaisuuden evankeliumia me kuitenkin haluamme julistaa ja siihen uskoa. Lähetykselläkään ei ole muuta sanomaa kuin ristiinnaulittu ja ylösnoussut Vapahtaja, Jeesus Kristus, Jumalan Poika.

Takaisin
=> System.teol.