Takaisin
=> System.teol.

Jumalamme on ihmeellinen, mutta ei "ihmeiden tekijä"

Israelin kansan yli 400-vuotinen pakkotyö Egyptissä läheni vihdoin loppuaan. Jumala oli kutsunut Mooseksen ja tämän veljen Aaronin kansan johtajiksi (2 Moos. 3:18; 4:14). Näiden piti välittää faraolle Jumalan käsky päästää kansa palaamaan omaan maahansa ja kertoa, mitä tapahtuisi, ellei farao suostuisi.

Tapahtui suorastaan hätkähdyttäviä asioita. Aaronin sauva muuttui käärmeeksi (2 Moos. 7:10), ja Egyptiä kohtasivat monet ankarat vitsaukset. Epäilijä leimaa kuvatut tapahtumat helposti taruiksi. Sitä ne eivät kuitenkaan olleet, mistä Raamatun kertomusten sisäinen todistus ja hämmästyttävän tarkat paikallisten olojen kuvaukset teksteissä myös todistavat.

 

Aaronin sauva ja myrkkykäärme

Raamatunlukijaa voi ihmetellä sauvan muuttuminen käärmeeksi (2 Moos.7:10). Kenties vielä enemmän kristittyä askarruttaa se, että Egyptin noidat pystyivät samaan. Jumala toki osoittautui voimakkaammaksi, sillä Aaronin sauva nieli noitien sauvat (7:12). Jumalan ja noitien voimassa oli siis vain pieni aste-ero. Vai oliko?

Tilanne oli todellisuudessa aivan muuta kuin päältä katsottuna näytti. Tämä käy selvästi ilmi alkukielestä. Jumala kutsuu Mooseksen ja Aaronin näyttämiä merkkejä sanalla haaoot (4:8). Kun loitsijoiden sauvat muuttuivat käärmeiksi, Raamattu käyttää tästä aivan toista sanaa, lohtiim (7:11).

 

Samankaltaiset teot, eri valtakunnat

Raamattu siis osoittaa, että Jumalan antama merkki sauvan muuttumisesta käärmeeksi ja noitien vastateot edustavat kahta täysin erilaista todellisuutta. Vastakkain ovat Jumalan ja Saatana. Samankaltaisilta näyttävät teot nousivat aivan eri lähteistä. Ei ole kysymys siitä, että Jumalan teot olisivat ”vähän voimakkaampia” kuin noitien teot.

Samoilta näyttävät merkit kuuluvat aivan eri ryhmään, eri kategoriaan. Kysymys ei ole aste-erosta, vaan olemuserosta. Toinen merkki on valon, toinen on pimeyden valtakunnasta. Toinen kertoo Jumalan kaikkivaltiudesta ja luomisvoimasta, toinen Saatanalle annetusta kyvystä matkia rajoitetusti joitain Jumalan tekoja.

Erittäin paljastavaa on katsoa alkukieltä hieman tarkemmin, Noitien teoista käytetty sana lohtiim (teonsanasta lahat) viittaa käsitteisiin ’sokaista, häikäistä, naamioida, harha-aistimus, lume, eksyttävä’. Juuri tällaiseen Saatana pyrkii ja pystyykin noitiensa välityksellä. Saatana on valehtelija, matkija, eksyttäjä, hämääjä, pimeyden ruhtinas. Varo häntä, mutta luota kaikessa Jeesukseen.

 

Taistelu vapautumisesta
käytiin myös henkivalloissa

Vitsausten jatkuessa noidille tuli raja vastaan. Syöpäläisiä he eivät pystyneet saamaan aikaan (8:14). Noitiin tuli paiseita kuten muihin egyptiläisiin (9:11).  Noidat joutuivat antamaan tunnustuksen Jumalalle: ”Yksin Jumalan sormi voi tehdä tämän” (8:15). Jahve-nimen mainitsemista he kuitenkin välttivät. Saatanan valtakunta alkoi säröillä, mutta faraon sydän ei.

Raamattu paljastaa pääsiäisyön tapahtumista yhden, joka usein unohdetaan. Kohta on 12:12: ”Sinä yönä minä kuljen läpi Egyptin ja surmaan Egyptin jokaisen esikoisen, niin ihmisten kuin eläintenkin. Minä, Herra, annan tuomioni kohdata kaikkia Egyptin jumalia.” Jakeen jälkiosa kertoo Jahven ja Egyptin epäjumalien näkymättömästä taistelusta. Kohta tuo väistämättä mieleen Efesolaiskirjeen luvun 6, jossa puhutaan näkymättömästä henkivaltojen taistelusta.  

Jorma Tarhio kertoi minulle Robert Jamiesonin esittäneen 2. Mooseksen kirjan selitysteoksessaan sen juutalaisessa perinteessä kulkevan tiedon, että pääsiäisyönä kaikki Egyptin epäjumalankuvat rikkoutuivat. Tällöin niitä ei myöskään voitu ottaa matkalle mukaan kiusaamaan jotakuta epäuskoon.

 

Pääsiäisyön ainutlaatuisuus – Golgatan ainutlaatuisuus

Kansan vapauduttua orjuudesta ja faraon joukkojen tuhouduttua viritettiin voittolaulu (2 Moos.15:1-18). Laulu oli Jahvelle (3), Israelin isien tuntemalle Jumalalle, joka vapautumisen yhteydessä oli tullut uudestaan tutuksi ja läheiseksi (2). Hänen on valtasuuruus, kaikkeuden luomisvoima, majesteettisuus. Jae 11 on erityisen merkittävä: ”Kuka on sinun vertaisesi?” Vastaus on: ei kukaan. Jahve on ainutlaatuinen. Kansojen jumalista ei voi edes puhua samana päivänä, vaikka heitä on paljon ja monennimisiä. Muslimien huutoa ”Allah on suuri” ja Raamatun voittolaulua ei voi edes verrata.

Jakeen 11 viimeisellä rivillä on kuitenkin valitettava käännösvirhe: Jahve ei ole ”ihmeiden tekijä” – niitä olivat Egyptin noidat – vaan hän on olemukseltaan ja teoiltaan ”muista erotettu” (heprean lähtösana paalaa), ja siinä mielessä ”ihmeellinen”. Tämä sopii jakeen muuhun sisältöön. Jesajan profetia käyttää Jeesuksesta samaa sanajuurta ”ihmeellinen” (neuvonantaja) kuvatessaan Vapahtajaa (Jes. 9:5). UT:ssa Jeesusta kutsutaan samalla sanalla Herra, Kyrios, kuin VT:n kreikankielisessä käännöksissä Jahvea, Jumalaa.

Jahven pelastustyö pääsiäisenä oli ainutlaatuinen ja sellaisena ”ihmeellinen”. Jeesuksen pelastustyö Golgatalla oli ainutlaatuinen ja sellaisena ”ihmeellinen”. Meillä on ihmeellinen, salattu, tutkimaton ja meitä rakastava kolmiyhteinen Jumala, joka on kaikkivaltias Luoja ja Pelastaja. Hän tekee vapaasti, minkä hän tahtoo, myös paljon ihmeitä, kristityn uskoon tulemisesta alkaen. Mutta ”ihmeiden tekijä” hän ei ole. Hän on sanomattoman paljon enemmän.

Takaisin
=> System.teol.