Takaisin
=> System.teol.

Israel ja seurakunta

Israel ja seurakunta. (Mahdollisesti) Uudessa Tiessä julkaistu alustava raamattuteologinen tutkielma. N. v. 2000.


Huomattava osa Vanhan liiton Israelia koskevista lupauksista on sekä välttämätöntä että mahdollista soveltaa Uuden liiton Jumalan kansaan, Kristuksen maailmanlaajaan seurakuntaan.

Kaikkiin lupauksiin tämä ei tietenkään päde. Israelille on kansana luvattu esim. tietty maa, maailmanlaajalle seurakunnalle ei luonnollisestikaan ole annettu mitään tällaista lupausta!

Toisaalta Israel on kansa kansojen joukossa. Juutalaisilla ei ole mitään muuta pelastustietä kuin Kristus, usko häneen eli koko Raamatun pelastuslupauksiin tarttuminen. (On mahdotonta tarttua ainoastaan VT:n pelastuslupauksiin ja samalla kieltää Jeesuksen messiaanisuus.) Juutalaisten oleminen valittuna kansana ei merkitse mitään mahdollisuutta ohittaa Kristus. Juutalaiset tarvitsevat evankeliumia siinä missä muutkin. UT kuvaa selvästi monien juutalaisten kääntymisen uskoon. Jeesus itse julisti heille pelastumisen tarvetta ja mahdollisuutta. Paavali puhuu suuresta tuskastaan niiden juutalaisten puolesta, jotka eivät halua kääntyä. Hän olisi itse valmis olemaan kirottu heidän sijastaan (Room. 9:2-5). Paavali ei leiki sanoilla. Juutalaiset tarvitsevat pelastuksen Kristuksessa.

Toisaalta Israel pysyy omana erityisenä kansanaan, jolla on tietty paikkansa Jumalan suunnitelmissa loppuun asti. Edelleen pysyy voimassa UT:n esittämä selvä jako: juutalaiset ja muut kansat (ta ethnee, ei-juutalaiset, pakanat), 'jalo öljypuu' ja 'villit oksat', Room. 11:11-24). Juutalaisilla ja Israelilla on erityistehtävänsä loppuun asti. Tämän tehtävän tarkka määrittäminen on kuitenkin vaikeaa eikä ole mielekästä tehdä siitä suurta lopunajallisen selvittelyn asiaa. Siitä on esitetty monia eri tulkintoja. Israelin erityisasema kuitenkin pysyy. Jatkuvia viitteitä tästä saadaan kun seurataan miten maailma tuomitsee Israelin ja vääntää sitä koskevan informaation kielteiseksi. On suuri oikeudenmukaisuuden ja totuudellisuuden ihme, että maailma on tuominnut juutalaisvainot. Samanlaista ihmettä ei voi odottaa nyky-Israelin suhteen ainakaan vielä. Samalla pitää loppuun asti tunnustaa, että juutalaiset ovat perin syntinen kansa siinä missä mikä muu kansa tahansa. Israel myös vainoaa kristittyjä monin tavoin. Tämä on äärimmäisen valitettavaa ja raskauttavaa eikä sitä voi kieltää eikä puolustella. Israelia ei tule ihannoida. Kristittyjen tulee kuitenkin ehdottomasti siunata sitä ja toimia sen ja kaikkien sen oikeuksien puolesta. Sen suurin oikeus on saada kuulla evankeliumi Jeesuksesta ja uskoa se. Israel on edelleen Jumalan valittu kansa, jolle kuuluu oma maa ja oma valtiollinen olemassaolo sekä paikka Jumalan suunnitelmissa.

Luther ei ollut antisemitisti, kaikkea muuta, vaikka hänestä on pyritty sellainen tekemään. Luther ei voinut hyväksyä juutalaisten lakiuskontoa, jota - niin kuin kaikkea muutakin lain varassa pelastumista esim. kristittyjen keskuudessa - hän piti antikristillisenä. Tässä hän seurasi tiukasti Paavalia (Room. 9-11!). Lutherin juutalaisvastaisuus ei nouse hiukkaakaan rodullisista näkemyksistä kuten natseilla ja nykyisillä antisemitisteillä, vaan uskonnollisista. Loppuun asti Luther toivoi ja rukoili, että juutalaiset ottaisivat evankeliumin vastaan. Hän katsoi poliittis-uskonnollisesti ainoaksi oikeaksi ratkaisuksi, että juutalaiset muuttaisivat omaan maahansa. Häntä ärsyttivät ja murehduttivat tavattomasti juutalaisten yritykset käännyttää kristittyjä juutalaisuuteen. Samasta surusta Paavali kirjoitti monet UT:n luvut, esim. mainitut Roomalaiskirjeen luvut ja Galatalaiskirjeen."

Takaisin
=> System.teol.