Takaisin
=> System.teol.

"Alussa Jumala loi taivaan ja maan." (1 Moos 1:1)

Katkelmia Kylväjän Porvoon kesäpäivien 2004 raamattuesitelmästä Jumalan suorittamasta luomistyöstä. Pitempi versio on olemassa.

"Me uskomme yhteen Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan, kaikkien näkyväisten ja näkymättömien Luojaan" (Nikean uskontunnustus).

Kristityt uskovat Jumalaan, joka on Luoja. Kaikki luotu on hänen työtään ja tekoaan. Kenelläkään eikä millään muulla ole sitä luomisvoimaa, mikä voisi luoda jotain tyhjästä. Jumala on kaikkivaltias ja hän on luonut juuri sen, minkä hän on halunnut. Hänellä on myös omistusoikeus kaikkeen. Jokainen ihminen kuuluu luomisen perusteella Jumalalle eikä kenellekään muulle. Hänellä on kaikkeen olevaan sellainen tekijänoikeus eli copyright, jota kukaan eikä mikään voi häneltä riistää. Jokainen sitä yrittävä on varas ja ryöstäjä (Joh. 10:8-9).

Tämä Luoja ei ole jokin "korkein" tai "korkeampi voima", vaan hän on persoonallinen Jumala. Hän on samalla myös Isä. Hän on Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä (2 Kor. 1:3). Hän on myös kaikkien niiden Isä, jotka uskovat hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Nämä luottavat ja turvautuvat Jumalaan kuin turvalliseen ja rakkaaseen isään, ja he voivat kutsua häntä läheisellä nimellä Abba (arameankielinen sana, jolla lapsi puhuttelee rakasta isäänsä läpi elämänsä; Room. 8:15). Isän ja lapsen suhde perheessä on kuitenkin vain kalpea ja etäinen aavistus siitä suhteesta, mikä vallitsee taivaallisen Isän ja Jeesukseen uskovan kristityn välillä.

Niille ihmisille, jotka kieltävät Pojan eli Jeesuksen, Jumala jää vieraaksi ja tuntemattomaksi, pelkästään kaikkivaltiaaksi tuomariksi (1 Joh. 2:23), jonka ihminen kaiken lisäksi mieltää epäuskossaan epäoikeudenmukaiseksi tai heikoksi ja mitäänsanomattomaksi. "Hän ei tee hyvää eikä pahaa" (Vrt. Jer. 10:5; sana ei tarkoita, ettei epäjumala voisi tehdä pahaa; siitä puhutaan kontekstissa ja koko Raamatussa lukemattomia kertoja.)

Hänessä on luotu (Kol. 1:16) kaikki, mutta silti luotu järkkyy (Hepr. 12:27).

Monet puhuvat kauniisti lunastuksesta ja pelastuksesta, mutta eivät tunnusta Jumalaa Luojaksi. Heidän mielestään maailmankaikkeus on syntynyt jollain tavalla itsestään tai sokean sattuman varassa. He puhuvat mielellään siitä, miten kaikki on saanut alkunsa, mutta eivät anna persoonalliselle Jumalalle mitään sijaa kehitellessään teorioita ajan, aineen ja elämän synnystä. Jos tällaisen ajattelun pohjalta kuitenkin puhutaan lunastuksesta, niin Jumalan ajatellaan pelastavan ja "lunastavan" jotain sellaista, joka on syntynyt "itsestään" tai jonka joku tai jokin muu on luonut. Näin ajateltaessa koko ajatus lunastuksesta romahtaa: Jumala ei siis lunastaisi omaansa, vaan jonkun toisen omaisuutta. Sellainen ei ole mitään lunastamista. Ellei ole Jumalan suorittamaa tyhjästä tapahtunutta luomista eikä hänen siihen perustuvaa omistusoikeuttaan kaikkeen, ei ole myöskään mitään lunastusta eikä sellaisen tarvettakaan.

Ajatus lunastuksesta ilman luomista on silloin pelkkää haaveilua ja utopiaa. Se on toiveajattelua jostain 'paremmasta', merkityksetöntä ja tarpeetonta keikarointia erilaisilla jumalamyyteillä. Jos Jumala todella olisi vieras ja muukalainen maailmankaikkeudessa - eli jonka Luoja hän ei olisikaan -, niin miksi juuri hänen toimintansa ihmisten 'pelastamiseksi' olisi jotenkin myönteistä? Mistä hän ihmisiä pelastaisi ja mihin - ja miksi? Hänhän olisi vain yksi monista keinottelijoista ja ihmiskauppiaista, ja hänen tarjoamansa pelastus olisi yhtä tyhjä ja merkityksetön kuin maailmassa temmeltävien Saatanan "valtojen ja voimien" katteettomat lupaukset ja ihmisiä pettävät puheet.

Siitä, millä tavalla ja missä aikataulussa Jumala on luomistyönsä tehnyt, meille ei ole Jumalan ilmoituksessa kerrottu kovin paljon. Monet kristitytkin uskovat jonkinlaiseen kehitysopilliseen prosessiin, jossa tosin on paljon hypoteettista, isoja aukkoja ja jonka lähtökohdat ovat useilla sitä kannattavilla selvän ateistiset. Toiset kristityt lähtevät luomisen ensisijaisuudesta eivätkä pidä kehitysteoriaa Jumalan luomistyön suorittamisen yhtenä mahdollisena tapana, vaan näkevät siinä suorastaan luomisen kieltämisen. He viittaavat kehitysteorian todistamattomuuteen ja ristiriitaisuuteen. Ahdasta ja dogmaattista lähestymistä löytyy molemmilta laidoilta. Oleellista on usko persoonalliseen, kaikkivaltiaaseen Luojaan, joka on sekä luonut että lunastanut maailman eli joka on luonut tyhjästä kaiken olevaisen ja joka on lähettänyt Poikansa Jeesuksen Kristuksen myös lunastamaan luomansa ihmiset.

Yleisradion viikon musiikkivieras -ohjelmassa haastateltiin sunnuntaiaamuna 11.4.1999 arkkiatri Risto Pelkosta. Hän sanoi mm. tähän tapaan: "Kun saa ilman kiireitä mennä kesäaamuna rantaan, ympärillä auringonpaiste ja kesän vihreys, kun linnut laulavat ja edessä on järvi, niin vaikka tietää, että tämä on evoluution kautta syntynyt, tulee mieleen ajatus, että tämä on Jumalan käden työtä." Lausuma on mielenkiintoinen. Arkkiatri Pelkonen asetti selvästi evoluution ja Jumalan suorittaman luomistyön vastakkain. Jos ihmisellä on avoimeen maailmankuvaan ja -katsomukseen pohjaava tiedemiehen mieli, hän ei voi sulkea pois ajattelustaan elävän persoonallisen Jumalan mahdollisuutta. Samalla on sanottava, ettei kukaan voi myöskään asettaa tietämisen varmuudella evoluutiota ainoaksi elollisen luonnon selitykseksi, vaikka pystyisikin perustelemaan sitä paremmin tai huonommin.

Jumalan suorittaman luomisen väline on Jumalan Sana ja sana (Hepr. 1:1-3 ja 11:3).

Takaisin
=> System.teol.